La Venexiana Helsingissä

Helsingissä on meneillään Vanhan Musiikin Viikko. Tänä vuonna se on omistettu barokin kaupungeille ja musiikille.

Italiaa edustavat Venetsian kaupunki ja La Venexiana -yhtye, joka on erikoistunut italialaiseen, erityisesti Monteverdin, D'Indian, Luzzaschin, Marenzion ja Gesualdon madrigaalimusiikkiin. Ryhmä on levyttänyt kaikki Claudio Monteverdin madrigaalit.

La Venexiana on saanut nimensä nimettömästä renessansiajan komediasta, jossa puhutaan monen muun esityksen tavoin useita kieliä tai murteita. Venetsiassa on perinteisesti kirjoitettu ja puhuttu omaa kieltään.

Mainoksen mukaan "ryhmä pyrkii tuomaan musiikin tulkintaan näyttämöllisyyttä ja ottamaan huomioon kielellisen ilmaisun kaikki vivahteet".

Me parikymmentä euroa lippuun uhranneet kuulemme tämän illan konsertissa Vanhassa kirkossa Helsingissä ainakin Claudio Monteverdin, Sigismund II Wasan hovissa Varsovassakin työskennelleen Tarquino Merulan (1594/1596 - 1665), Venetsiassa työskennelleen Giovanni Legrenzin (1626-1690) ja sopraanolaulaja-säveltäjän Barbara Strozzin (1619-1677) musiikkia.

Muut saavat tyytyä tähän hätään YouTube-näytteisiin:

Ensin Orfeo:



ja sitten Ballo delle ingrato:

Masentava aamu

Aamut, jolloin ensimmäinen mieleen tuleva kysymys kuuluu: "Mitä olet aikonut tänään tehdä elokuvahistorian eteen?", ovat masentavia.

Luulisi, että asia korjaantuu Frederikin ikivihreällä biisillä Jos jotain yrittää ("Harva meistä on rautaa"). Mutta kirjoitusyrityksen taustalla pauhaa Georg Friedrich Händelin oratorio Susanna. Berkeleyssä Kaliforniassa se kirjoitetaan George Frideric Handel.

Vaimon aamu alkoi vielä puuduttavammin: aamukahdeksalta hammaslääkäri ja tunnin sisällä hammas vege.

Siihen ei edes Handel auta.

Televisiotunnarit

Koskettelin tänään kosketinsoitintani. Mieleen tuli moniakin tv-sarjoja, joissa on hyvä tunnari. Mutta miten ne sitten lopulta oikeastaan menivätkään?

Diin-duun-diin-du-du-duu - eiku - diin,di, diin-du-du-duu. Räpellykseksi meni.

Ei muuta kuin nettiin. Korvakuuloa virittelevät tunnarit löytyivät nopeasti kirjunkie.orgista, youtubessa joitakin näistä jopa opetetaan kädestä pitäen ja jos ei opeteta, ainakin esiintymishaluisia pianisteja, kitaristeja ja keyboardin käsittelijöitä riittää. Ihan kiva.

Mutta Denis Kingin Lovejoy ei ole innostanut vielä ketään muusikkoa näyttämään sormituksia. Googlaten siihen kyllä löytyivät nuotit pdf-muodossa. Hill Street Blues -melodia ja McGyver ovat siellä. Mutta missä on Wycliffe, josta nuotit sentään ovat olemassa?

Nyt kun vielä oppisi soittamaankin.