torstaina, joulukuuta 04, 2008

Kinkkua ja laatikkoa

Veronpalautukset ovat tänään tulleet tileille. Vähän toista sataa euroa ei koko joulua tee, mutta lämmittää mieltä. Sillä saa kinkun laatikoineen ja kuoharia päälle. Sitä ennen on katsottava muutama sata Finlandia-katsausta. Niitä tehtiin kaikkiaan 700 helmikuusta 1943 heinäkuuhun 1964, jolloin verouudistus tappoi tämän elokuvagenren Suomesta.

Kaupassa on nyt verrattain edullista lihaa, possua ja nautaa. Syksyn teurastushintoja, kai. Ja kinkun oston odotustunnelmissa hinnat ovat laskeneet. Naudan sisäfileestä näemmä verotetaan lehtimainoksen mukaan 30 euroa kilolta, mutta hyvä kokki tekee halvemmastakin (alle 7 euroa kilo) maittavaa.

Kinkkua saa luulla alle neljän euron kilo, luuttomana menee vitoseen. Pakastimeen voi panna toisen ja kolmannenkin kinkun jos luulee kestävänsä yksipuolista ruokavaliota eikä kihti uhkaa.

Sanon silti, että on hullua olla syömättä lihaa juuri nyt.

Kun polttonesteiden hinnat ovat laskeneet monta kymmentä prosenttia, niin mihin tämä maataloustuotteiden jatkuva hinnan nosto nyt perustuikaan. Tuottajahinnoista en osaa puhua, vaan vain kuluttajan maksamista. Niissähän on tuottajahintaa, veroa, kauppaa ja varmaan jotain kierrätysmaksuakin...

Mutta polttonesteiden ja sen myötä tuotantokustannuksien nousulla tätä tänä vuonna tapahtunutta hinnan äkillistä nousua perusteltiin kovasti paljon. Olisi kiva, jos joku olisi tehnyt ruumiinavauksen tällekin asialle juuri nyt, polttonesteiden hinnan laskun jälkeen.

Katsoin lehdestä raaka-ainepörssin kuulumisia. Kaikki laskussa paitsi kaakao (45 % nousua vuodessa) ja sokeri juuri ja juuri plussalla. Mikä näitä nostaa? Joulusuklaan teko?

Itse asiassa en oikein jaksa uskoa näihin puheisiin ruoan hinnan jatkuvasta noususta. Miksi ne nousisivat enemmän kuin mikään muukaan, kun kenenkään etu ei ole tehdä maanviljelijöistä rahassa (ja rahasta) kieriviä juppeja. EU tappoi talonpojan, mutta nykyisten maatalousyrittäjien määrä alkaa olla kohdallaan. Tilakokojen kasvaessa ja yrityshenkisyyden vallatessa sijaa siellä on halua vaurastua luomulla tai ilman.

Skeptisyyteni takana on takaraivossa kolkkaava ajatus siitä, että näillä tämän vuotisilla järkkysuurilla hinnankorotuksilla syötiin etukäteen olemattomaksi vaikutuksiltaan jäävä alv-alennus. Ruoan arvonlisävero alenee ensi vuoden lokakuussa 17 prosentista 12 prosenttiin. Vaikka monet demarit tätä näyttävät vastustavan, minä en, jos sillä pienituloinen perhe saa sen viisikymppiä kuussa. Ja minä ja muut hyvin (ja kalliisti) syövät ehkä vajaan satasen.

"Ruoan hinta nousee" on mantra, jota toistetaan, kunnes riittävän iso osa meistä sen uskoo. Minä uskon enemmänkin siihen, että hallituspuolue Suomen keskusta on onnistunut maatalouspolitiikassaan, jonka rahoittamiseksi tämä mantra on välttämätön. Se sopii myös yrittäjähenkisten maanviljelijöiden pirtaan. Vasemmistolle se kelpaa verotulojen kasvun vuoksi. Vihreät ajattelevat, että luomun ja tavallisen ruoan välinen hintaero pienenee. Saisi pienetäkin, ei vähiten siksi, että itse tuotteissa ei taida paljon eroa olla.

Ainoa joka ruoan hinnan noususta kärsii on kuluttaja, varsinkin se, joka on vähillä tuloillaan tarkasti jo nyt syövä. Tuskinpä hänelle näitä veronpalautuksiakaan paljon tuli. Toivottavasti nyt edes kinkun ja laatikon verran.

12 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Unohda, Sedis, se kinkun hankkiminen. Sehän on - etenkin jouluiseen tapaan valmistettuna - absoluuttisesti karmeinta lihaa ikinä. Mautonta, kuivaa, harmaata.

Kokeile sen sijaan esim. tätä tapaa, jos haluat mehevää porsasta: http://www.gastronomydomine.com/2006/01/roast-pork-with-crackling.html

Olen ainakin Reinin lihasta saanut kylkeä, jossa on vielä kamara tallella, ja kai sitä tilaamalla saa muualtakin.

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin haluaisin katsoa muutaman sata Finlandia-katsausta. Saattaisin myös syödä muutaman viipaleen kinkkua, mutta minkään lajin laatikoihin en koske. Toisaalta meillä on joulupöydässä ollut jo monta vuotta hirvipaisti, joka tekee hyvin kauppansa. Toinen suosikki on muikun tai siian mäti, hakatun sipulin ja smetanan kera. Graavisiika on nyt itsestäänselvyys. ;) -Sauli

Jari Sedergren kirjoitti...

Onnistunut harmaasuolattu kinkku on kyllä minun mielestäni ihan hyvää. Kyllä sitä kymmenen kiloa voi syödä kerran vuodessa.

Vinkit ovat silti aina tarpeen.

Tosin graavisiika syn muut kalalajit menevät parempiin suihin, sillä kala-allergikkona - ymmärsin kyllä ;) - en siihen voi kajota edes silmänruokana.

Laatikot pitää yrittää tehdä itse kaupan lanttusoseesta.

Onkohan muuten lanttu se kasvis, jonka hinta on lapsuudestani noussut eniten. Silloin sitä sai säkillisen kaupan pihalta löytyneellä kolikolla, kun vain jaksoi kotiin kantaa.

Anonyymi kirjoitti...

Jaa-a. Tämä nyt on tietysti itsestäänselvyys, mutta jos kinkusta sellaisena kuin me sen tunnemme jollain ilveellä riisuttaisiin siihen liittyvät (useimmille kai positiiviset) muistot, perinteet ja muu makukokemusta oleellisesti värittävä sosiokulttuurinen aines, sitä tuskin odotettaisiin innolla.

Tai aina voi tehdä ihmiskokeita sellaisilla, jotka eivät ole kasvaneet meikäläisten jouluperinteissä. Vastikään Suomeen muuttanut ihminen ei ymmärrä, minkä takia juhla-aterialla on hervoton pala halvinta ja kehnointa osaa koko elukasta.

Mutta esimerkki toisesta ääripäästä. Meinasin tuossa jonkun tilaisuuden kunniaksi tai ehkä vain siksi, että sitä oli tarjolla, ostaa savustettua ankeriasta. Vesi kielellä kysyin kauppiaalta hintaa: 120 euroa/kilo!

Kotoinen fisumme singahti kertaheitolla painimaan hanhenmaksan, kobe-härän ynnä muiden tuontiherkkujen kanssa samaan sarjaan!

Jari Sedergren kirjoitti...

Siimaa vetämään vain! Mutta ei syötiksi mitä vain.

Kala-allergiaan vedoten - se koskee kaikkia vesielukoita, olen ynmmärtänyt - en ole ankeriastakaan koskaan kokeillut.

Edes alligaattoria ei kuulemma saisi syödä.

Perinteet ovat aina osa makustelua.

Anonyymi kirjoitti...

Ajattelin, kun olen vegetaristi, syödä jouluna kihokkeja.

Jari Sedergren kirjoitti...

Aika harva viettää aikaansa suo- ja rämealueilla rahkasammalta tonkien, hyvä Mr/Mrs Drosera!

Anonyymi kirjoitti...

Ei saa leikisti/ä suuttua !

Jari Sedergren kirjoitti...

Enemmän minua askarrutti se, onko kihokkeja syövä vegetaristi vai lihansyöjä...

Anonyymi kirjoitti...

No ruokaketjussa onkin pohtimista.

Nimittäin jos voidaan todeta lihaa syöviä kasveja syövän ihmisen olevan lihansyöjä, jokainen naudanlihan ystävä herkuttelee näin ollen oikeasti ruoholla!

Eli kun jätetään väliprosessit pois, Sediskin syö allergiasta huolimatta sujuvasti kalaa silloin, kun kurkkuun kulkeutuu kalarehulla ruokittua porsasta.

Jari Sedergren kirjoitti...

Kalarehulla ei saa onneksi enää syöttää kanoja. Jäisivät kananmunat syömättä.

Puolassa olen semmoisiinkin törmännyt. Muut söivät mielihalulla, mutta minulle se maistui niin pahalta, etten voinut syödä. Ymmärsin vasta jälkikäteen miksi.

Anonyymi kirjoitti...

Jos pienituloinen perhe kuluttaa 1000 euroa kuussa ruokaan, josta 5 prosenttiyksikön veronalennus tekisi tuon 50 euroa, on kyllä vikaa jossain muussa kuin verotuksessa. Lähinnä arjen hallinnassa ja kyvyssä huolehtia raha-asioista.