Jos uteliaisuutta riittää haastatteluni joka kotiin jaettavassa Helsingin Uutisissa näyttää olevan lehden kotisivulta löytyvässä näköispainoksessa sivulla 14 - linkki vie etusivulle. Tietolaatikossa tulevaksi mainittu kirja on ilmestynyt 2006, tekstissä mainitaan oikein se syksyllä ilmestyvä. Kuva on mielestäni varsin hauska. Voisin ottaa tuon facebookiin, jos saisin luvan.
Ensi viikolla pistäydyn radiossa (Yle Radio 1). Tässäpä ote sarjan toimittaneen Juha Pulkkisen tekstistä:
Television tiiliskivet: "Osa 7/12 tiistaina 31.3. klo 17.20, toinen lähetys torstaina 2.4. klo 13.00: Taistelutoverit.
101. maahanlaskukomppania eli joukko amerikkalaisia sotilaita etenee koulutusvaiheen jälkeen Englantiin, Normandian maihinnousun myötä Ranskaan, ja lopulta Hollannin ja Belgian kautta Saksaan. Taistelutoverit on Pelastakaa sotamies Ryan -elokuvan vanavedessä syntynyt 10-osainen sarja II maailmansodan ratkaisuvaiheista. Se on spektaakkeli, joka kykenee olemaan myös intiimi. Katsojan pääsee sotatapahtumiin rivimiehen tasolla. Sodan luomat arvojen, tunteiden ja tietojen ristiriidat ruumiillistuvat sotilaissa. Taistelutoverit (Band of Brothers) esitettiin alun perin vuonna 2001. Vieraana elokuva- ja historiantutkija Jari Sedergren."
sunnuntai, maaliskuuta 29, 2009
tiistaina, maaliskuuta 24, 2009
Elämän rasitustodistus
Vaikka blogi on hiljentynyt lähes olemattomiin, maapallo pyörii edelleen. Yritin pitää hieman taukoa kirjarääkistä, onnistuinkin, mutta toisia odottamattomia asioita tuli tilalle.
Historiantutkija on ihmisen kuoleman äärellä alkulähteillä. Jäämistöstä löytyy todistuksia syntymistä, kuolemista, avioliitosta, sukulaisuussuhteista, tontin ostosta ja omistuksesta ja rasituksista, talon rakentamisesta, veloista ja käytännön elämän tuloista ja menoista, eläkkeistä kahdessa eri maassa. Isot asiat ovat usein paperilla, vaikka paperien säilytyspaikkaa pitää väliin vähän arvailla. Monia jäänteiden tietoja pitää täydennellä ja yhdistellä, jotta asetettuihin kysymyksiin saisi tarvitun vastauksen.
Käytännön tekemistä on paljon: vesi, sähkö, puhelin, vakuutukset, televisiolupa, lehtitilaukset, ajanvarauksen peruutukset, maksamattomat laskut ja muut pankkiasiat, nuohous, posti ja lain vaatimat toimenpiteet, hautajaiset järjestelyineen ja tilauksineen ja tiedonvälitys, johon sähköiset numerohakemistot ovat tuoneet valtavasti apua. Puheluita lompakosta löytyneeseen numeroon lakimiehelle. Puuttuvien asioiden varmistamista puuttumiseksi.
Vuosien varrelta säilyneet muistikirjat lisäävät tietoa arjen koukeroista, salaisuuksiakin paljastuu, mutta ei esimerkiksi sitä, miksi kuolemanvaarallisesta sairaudesta piti vaieta kaikille läheisille kolmen vuoden ajan.
(Sukulaisille kerrottakoon, että kyse ei ole minun sukulaisestani.)
Historiantutkija on ihmisen kuoleman äärellä alkulähteillä. Jäämistöstä löytyy todistuksia syntymistä, kuolemista, avioliitosta, sukulaisuussuhteista, tontin ostosta ja omistuksesta ja rasituksista, talon rakentamisesta, veloista ja käytännön elämän tuloista ja menoista, eläkkeistä kahdessa eri maassa. Isot asiat ovat usein paperilla, vaikka paperien säilytyspaikkaa pitää väliin vähän arvailla. Monia jäänteiden tietoja pitää täydennellä ja yhdistellä, jotta asetettuihin kysymyksiin saisi tarvitun vastauksen.
Käytännön tekemistä on paljon: vesi, sähkö, puhelin, vakuutukset, televisiolupa, lehtitilaukset, ajanvarauksen peruutukset, maksamattomat laskut ja muut pankkiasiat, nuohous, posti ja lain vaatimat toimenpiteet, hautajaiset järjestelyineen ja tilauksineen ja tiedonvälitys, johon sähköiset numerohakemistot ovat tuoneet valtavasti apua. Puheluita lompakosta löytyneeseen numeroon lakimiehelle. Puuttuvien asioiden varmistamista puuttumiseksi.
Vuosien varrelta säilyneet muistikirjat lisäävät tietoa arjen koukeroista, salaisuuksiakin paljastuu, mutta ei esimerkiksi sitä, miksi kuolemanvaarallisesta sairaudesta piti vaieta kaikille läheisille kolmen vuoden ajan.
(Sukulaisille kerrottakoon, että kyse ei ole minun sukulaisestani.)
tiistaina, maaliskuuta 17, 2009
Viimeistellään
Tilanne on vakava, kun oma typeryys ajaa hulluuden partaalle. Jo yli neljännesvuosisadan olen tolkuttanut kaikille, että ottakaa varmuuskopio. Aina.
Eilen en ottanut. Koko päivän työ meni hukkaan. Mutta onneksi oli printti - puoli tuntia sadattelua ja pari tuntia töitä ja taas mennään. Pohjana oma moga, mutta en viitsi alkaa selitellä, kun kuitenkin nauratte. Mutta älkää tehkö samoin. Pääsin kotiin iltakymmeneksi.
Ruumis on ollut klesa jo pitkään, mutta nyt näyttää menevän pääkin. Kirjan alkupuolisko on mennyt taittoon, kuvatekstitkin on tehty. Kuvien alkuosaan pitäisi päätyä cd:lle vielä tänään. Niitä on ihan reippaasti. Eilisen jäljeltä kirjaan tuli pieniä vammoja, kun ohimennen korjattuja ei kuitenkaan muistanut, eikä niistä ollut mitään merkintää missään. Se jää oikovedoslukemisessa tehtäväksi.
Jäljellä on kirjan jälkipuolisko, jossa on vielä yhtä ja toista väännettävää, sillä kaikkeen en ole tyytyväinen. Jos henki pihisee, pari viikkoa siihen menee, sillä viilaus on hidasta eikä laikkaa voi käyttää. Viitteitä on jo nyt toista tuhatta ja lähdeluettelokin näyttää kasvavan mittoihinsa. Elokuvahakemisto puuttuu, nimihakemisto on tarkistusta vaille valmis, kun siihen lisää muutaman tietyn, myöhään kuvioihin ilmestyneen hahmon.
Eilen en ottanut. Koko päivän työ meni hukkaan. Mutta onneksi oli printti - puoli tuntia sadattelua ja pari tuntia töitä ja taas mennään. Pohjana oma moga, mutta en viitsi alkaa selitellä, kun kuitenkin nauratte. Mutta älkää tehkö samoin. Pääsin kotiin iltakymmeneksi.
Ruumis on ollut klesa jo pitkään, mutta nyt näyttää menevän pääkin. Kirjan alkupuolisko on mennyt taittoon, kuvatekstitkin on tehty. Kuvien alkuosaan pitäisi päätyä cd:lle vielä tänään. Niitä on ihan reippaasti. Eilisen jäljeltä kirjaan tuli pieniä vammoja, kun ohimennen korjattuja ei kuitenkaan muistanut, eikä niistä ollut mitään merkintää missään. Se jää oikovedoslukemisessa tehtäväksi.
Jäljellä on kirjan jälkipuolisko, jossa on vielä yhtä ja toista väännettävää, sillä kaikkeen en ole tyytyväinen. Jos henki pihisee, pari viikkoa siihen menee, sillä viilaus on hidasta eikä laikkaa voi käyttää. Viitteitä on jo nyt toista tuhatta ja lähdeluettelokin näyttää kasvavan mittoihinsa. Elokuvahakemisto puuttuu, nimihakemisto on tarkistusta vaille valmis, kun siihen lisää muutaman tietyn, myöhään kuvioihin ilmestyneen hahmon.
sunnuntai, maaliskuuta 15, 2009
Hobsbawmin petos
Maailman tunneimpiin ja vaikutusvaltaisimpiin historioitsijoihin kuuluva Eric Hobsbawm, jota minullakin on ollut kunnia suomentaa, haluaisi lukea brittien tiedustelupalvelun hänestä kirjoittamat raportit. Mutta ei onnistu. Sisäisestä tiedustelusta vastaava MI5 kieltää tältä marxilaiselta taloushistorioitsijalta pääsyn arkistoihinsa. Data Protection Act on nimeltään tämä brittiläisen maailman lakipykälä, jota nyt sovelletaan.
Brittiläisessä vasemmistoliberaalissa Guardianissa kirjoittanut Seumas Milne muistutti Hobsbawmin saaneen pitkäaikaiselta kotimaaltaan mitalin, jonka nimi on Companion of Honour. Sen on saanut vain 45 brittiä. Mitalin motto on: 'In action faithful and in honour clear.' Hobsbawm on myös Britannian akatemian jäsen.
"Tietääkseni en ole koskaan sotkeutunut mihinkään turvallisuusasiaan", Hobsbawm kertoi Guardianille. "Luulenpa että ainoa syy on se, etteivät viranomaiset halua antaa tietoa siitä, ketkä juorusivat minusta."
Miksi tämmöisestä miehestä on sitten tiedustelukansio? Hobsbawm on marxilainen, joka pysyi Britannian kommunistipuolueen jäsenenä yli 50 vuotta vuodesta 1936, ja osallistui jo 1930-luvulla antifasistisiin mielenosoituksiin. Hobsbawmin syntilistalle kuuluu myös 1939 julkaistu pamfletti, jossa hän kommunistisesta näkökulmasta tuki Molotov-Ribbentrop sopimusta natsi-Saksan ja stalinistisen Neuvostoliiton välillä. Hän on jatkanut (ei-väkivaltaisten) mielenosoitusten tukijana nykypäiviin saakka.
Hobsbawm, jos kuka, oli samalla - kommunistien yleismaailmallisen linjan mukaisesti - Suomi-syöjä talvisodan aikana. Suomessa usein vieraillut Hobsbawm sai kerran julkisesti selitellä täälläkin, kun joku osoitti kansalaisrohkeutta kysyessään hänen talvisodan aikaisesta neuvostomielisestä pamfletistaan. Ei hän kovin ylpeältä siitä vaikuttanut. Mutta takkia hän ei ole kääntänyt, mistä oikeistolaiset kriitikot usein muistuttavat.
Daily Mailin Stephen Glover luettelee Hobsbawmin synnit ja toteaa, että hän olisi voinut olla sosialidemokraatti, mutta valitsi Stalinin. Hobsbawmin Tony Blairilta saama kunniamitali on Gloverin mielestä vain palkinto siitä, että tämän Julia-tytär osallistui Labourin kampanjaan aktiivisesti.
Glover kirjaa tunnollisesti ylös kaikki vasemmistolaisista mielipiteistään tunnetut historian professorit Britanniasta. Listaa voi hyvin pitää suositeltavana, kun etsii korkeatasoista luettavaa historian alalta. Kaikki he muodostavat Gloverin mielestä pahan verkon, jonka hän nyt paljastaa.
Hobsbawm on Gloverin mukaan pettänyt maan, joka on häntä ruokkinut. Kuka sanoo, ettei historiassa liiku intohimoja?
Liite: Guardianin profiilikirjoitus Hobsbawmista.
Kiitos Jussille vinkistä.
Brittiläisessä vasemmistoliberaalissa Guardianissa kirjoittanut Seumas Milne muistutti Hobsbawmin saaneen pitkäaikaiselta kotimaaltaan mitalin, jonka nimi on Companion of Honour. Sen on saanut vain 45 brittiä. Mitalin motto on: 'In action faithful and in honour clear.' Hobsbawm on myös Britannian akatemian jäsen.
"Tietääkseni en ole koskaan sotkeutunut mihinkään turvallisuusasiaan", Hobsbawm kertoi Guardianille. "Luulenpa että ainoa syy on se, etteivät viranomaiset halua antaa tietoa siitä, ketkä juorusivat minusta."
Miksi tämmöisestä miehestä on sitten tiedustelukansio? Hobsbawm on marxilainen, joka pysyi Britannian kommunistipuolueen jäsenenä yli 50 vuotta vuodesta 1936, ja osallistui jo 1930-luvulla antifasistisiin mielenosoituksiin. Hobsbawmin syntilistalle kuuluu myös 1939 julkaistu pamfletti, jossa hän kommunistisesta näkökulmasta tuki Molotov-Ribbentrop sopimusta natsi-Saksan ja stalinistisen Neuvostoliiton välillä. Hän on jatkanut (ei-väkivaltaisten) mielenosoitusten tukijana nykypäiviin saakka.
Hobsbawm, jos kuka, oli samalla - kommunistien yleismaailmallisen linjan mukaisesti - Suomi-syöjä talvisodan aikana. Suomessa usein vieraillut Hobsbawm sai kerran julkisesti selitellä täälläkin, kun joku osoitti kansalaisrohkeutta kysyessään hänen talvisodan aikaisesta neuvostomielisestä pamfletistaan. Ei hän kovin ylpeältä siitä vaikuttanut. Mutta takkia hän ei ole kääntänyt, mistä oikeistolaiset kriitikot usein muistuttavat.
Daily Mailin Stephen Glover luettelee Hobsbawmin synnit ja toteaa, että hän olisi voinut olla sosialidemokraatti, mutta valitsi Stalinin. Hobsbawmin Tony Blairilta saama kunniamitali on Gloverin mielestä vain palkinto siitä, että tämän Julia-tytär osallistui Labourin kampanjaan aktiivisesti.
Glover kirjaa tunnollisesti ylös kaikki vasemmistolaisista mielipiteistään tunnetut historian professorit Britanniasta. Listaa voi hyvin pitää suositeltavana, kun etsii korkeatasoista luettavaa historian alalta. Kaikki he muodostavat Gloverin mielestä pahan verkon, jonka hän nyt paljastaa.
Hobsbawm on Gloverin mukaan pettänyt maan, joka on häntä ruokkinut. Kuka sanoo, ettei historiassa liiku intohimoja?
Liite: Guardianin profiilikirjoitus Hobsbawmista.
Kiitos Jussille vinkistä.
keskiviikkona, maaliskuuta 11, 2009
Eläkkeelle?
Kuinka eläkeikää nostetaan? Tietysti antamalla ihmisten tehdä niitä töitä, jotka ovat mieluisia. Tämä ei kylläkään ole ollut työelämän johdon suosiossa. Ihmisiä on pakotettu aivan muihin töihin, kuin mikä on mieluista (= asiat joka he kokevat tekevänsä hyvin ja oikein.) Työelämä on termi, joka sinänsä vaatisi oman dekonstruktionsa...
En aio mennä suoraan asiaan, vaan kiertelen hetken.
Sosialismin kaikkoaminen näköpiiristä eläkkeelle Pohjois-Koreaan ja Kuubaan vapautti valtavat resurssit. Postmodernin kyky ilmaista perustui vahvasti sosialismista vapautuneeseen symbolijoukkoon, joka nyt historiattomasti asetettiin hauskuuttamaan kaikkia niitä, jotka eivät näitä symboleita olleet koskaan ymmärtäneet. (Uskokaa tai älkää, tämä tuli mieleen siitä, että Katja Boxberg ja Taneli Heikka nimittävät Kalevi Kivistöä "enemmistökommunistiksi". Anna mun kaikki kestää!)
Itseäni ei postmoderni naurattanut, koska olen aina ihmetellyt kaikkia symbolien perässä juoksijoita. Marilyn Monroeta lukuunottamatta.
Yksi tärkeimmistä reaalisosialismin käyttövoimista oli byrokratia. Se samastettiin sosialistiseen valtioon niin suuresti, että syntyi vaikutelma, ettei sitä muualla olisikaan. Sosialistinen byrokratia kukoistaa niissä harvoissa maissa, missä sen sallitaan sitä tehdä. Silti ymmärrän hyvin niitä pohjoiskorealaisia, jotka ajattelevat maansa ympärillä toistuvia sotaharjoituksia jotenkin heitä vastaan suunnattuna. Voitteko olla tästä rehellisesti toista meiltä? Huonoin juttu on, että sosialismi ei pääse eläkkeelle, vaan se pakotetaan taistelemaan olemassaolostaan. Selviytymistä vartenhan se järjestelmä on itse asiassa luotu, se on sille mieluista.
Sosialistinen järjestelmä vainosi omia kansalaisiaan. Oli turvallisuutta ja naapurikontrollia, piirisihteeriä ja työpaikan poliittista komissaaria. Tarpeen vaatiessa löytyi varsin paljon palkattuja byrokraatteja, joilla nahkatakin tai univormun alla oli aseita. Sotaa ja vainoa, sotaa ja vainoa, tässä järjestyksessä.
Neuvostoliiton kuoltua huomasin terrori-iskujen jälkeisellä matkallani Yhdysvalloissa, että sinne oli ilmestynyt uusia univormuja enemmän kuin kuin vanhaan sosialismiin konsanaan. Metallinpaljastimista ja niiden univormupukuisista käyttäjistä tuli sen kontrollin symboli. Ja kuten muistatte, vastustan turhia symboleja.
Suomeen tällaista byrokratiakerrostumaa ei ole luotu, jos ei mukaan lasketa korttelipoliiseja ja tuossa meidän talon päädyssä usein taukoa viettävää poliisiautoa. Ja pyssyin ja pampuin varustettuja "vartijoita".
Mutta muuta byrokratiaa on sitäkin enemmän. Mikä maailmassa tätä kapitalistista järjestelmää ajaa kontrollifriikkiyteen. Tietokoneet?´Se voi olla yksi mahdollisuus. Kun jokin on mahdollista, jotkut haluavat sen tehdä. Viime vuosikymmeninä esimerkiksi julkista hallintoa on supistettu, ihmisiä ajettu varhaiseläkkeille sieltäkin aikamoista vauhtia. Tämä on tapahtunut byrokratian toimin, on laskettu, että näin kaikki tehostuu tehostumistaan.
Mutta miksi asiat näyttävät muuttuvan koko ajan monimutkaisemmaksi? Tietokoneet ja elektroniikka ovat siihen yksi syy. Ei tullut paperitonta toimistoa, ei. Eivät ne loppujen lopuksi helpottaneet elämää, niin kuin oli tapana väittää pari-kolmekymmentä vuotta sitten.
Mutta joku siellä hallinnon suunnittelussa, nimenomaan isoissa ympyröissä, osaa tehdä kaiken - ja tuon voisi alleviivata mannerheimlinjalla kuin itärajan kartalla - hankalaksi. Näiden tehokkaiden byrokratiasuunnittelijoiden elämä on suunnittelupalavereja, raportin laatimista, muistion kirjoittamista ja sääntöjen luomista.
Tämä oli liian lievästi sanottu. Itse asiassa säännöistäkin ja niiden vapaaehtoisesta noudattamisesta yhteisöllisyyden nimissä on luovuttu aikaa sitten. On pakkoa, uhkailuja, kiristystä ja rangaistuksia. Ja kieltoja. Niin jumalattoman paljon kieltoja ettei Neuvostoliitossa koskaan.
Voisiko byrokratian päästää eläkkeelle? Ja voisiko ihmisten antaa mieluummin tehdä itselleen mieluisia töitä?
En aio mennä suoraan asiaan, vaan kiertelen hetken.
Sosialismin kaikkoaminen näköpiiristä eläkkeelle Pohjois-Koreaan ja Kuubaan vapautti valtavat resurssit. Postmodernin kyky ilmaista perustui vahvasti sosialismista vapautuneeseen symbolijoukkoon, joka nyt historiattomasti asetettiin hauskuuttamaan kaikkia niitä, jotka eivät näitä symboleita olleet koskaan ymmärtäneet. (Uskokaa tai älkää, tämä tuli mieleen siitä, että Katja Boxberg ja Taneli Heikka nimittävät Kalevi Kivistöä "enemmistökommunistiksi". Anna mun kaikki kestää!)
Itseäni ei postmoderni naurattanut, koska olen aina ihmetellyt kaikkia symbolien perässä juoksijoita. Marilyn Monroeta lukuunottamatta.
Yksi tärkeimmistä reaalisosialismin käyttövoimista oli byrokratia. Se samastettiin sosialistiseen valtioon niin suuresti, että syntyi vaikutelma, ettei sitä muualla olisikaan. Sosialistinen byrokratia kukoistaa niissä harvoissa maissa, missä sen sallitaan sitä tehdä. Silti ymmärrän hyvin niitä pohjoiskorealaisia, jotka ajattelevat maansa ympärillä toistuvia sotaharjoituksia jotenkin heitä vastaan suunnattuna. Voitteko olla tästä rehellisesti toista meiltä? Huonoin juttu on, että sosialismi ei pääse eläkkeelle, vaan se pakotetaan taistelemaan olemassaolostaan. Selviytymistä vartenhan se järjestelmä on itse asiassa luotu, se on sille mieluista.
Sosialistinen järjestelmä vainosi omia kansalaisiaan. Oli turvallisuutta ja naapurikontrollia, piirisihteeriä ja työpaikan poliittista komissaaria. Tarpeen vaatiessa löytyi varsin paljon palkattuja byrokraatteja, joilla nahkatakin tai univormun alla oli aseita. Sotaa ja vainoa, sotaa ja vainoa, tässä järjestyksessä.
Neuvostoliiton kuoltua huomasin terrori-iskujen jälkeisellä matkallani Yhdysvalloissa, että sinne oli ilmestynyt uusia univormuja enemmän kuin kuin vanhaan sosialismiin konsanaan. Metallinpaljastimista ja niiden univormupukuisista käyttäjistä tuli sen kontrollin symboli. Ja kuten muistatte, vastustan turhia symboleja.
Suomeen tällaista byrokratiakerrostumaa ei ole luotu, jos ei mukaan lasketa korttelipoliiseja ja tuossa meidän talon päädyssä usein taukoa viettävää poliisiautoa. Ja pyssyin ja pampuin varustettuja "vartijoita".
Mutta muuta byrokratiaa on sitäkin enemmän. Mikä maailmassa tätä kapitalistista järjestelmää ajaa kontrollifriikkiyteen. Tietokoneet?´Se voi olla yksi mahdollisuus. Kun jokin on mahdollista, jotkut haluavat sen tehdä. Viime vuosikymmeninä esimerkiksi julkista hallintoa on supistettu, ihmisiä ajettu varhaiseläkkeille sieltäkin aikamoista vauhtia. Tämä on tapahtunut byrokratian toimin, on laskettu, että näin kaikki tehostuu tehostumistaan.
Mutta miksi asiat näyttävät muuttuvan koko ajan monimutkaisemmaksi? Tietokoneet ja elektroniikka ovat siihen yksi syy. Ei tullut paperitonta toimistoa, ei. Eivät ne loppujen lopuksi helpottaneet elämää, niin kuin oli tapana väittää pari-kolmekymmentä vuotta sitten.
Mutta joku siellä hallinnon suunnittelussa, nimenomaan isoissa ympyröissä, osaa tehdä kaiken - ja tuon voisi alleviivata mannerheimlinjalla kuin itärajan kartalla - hankalaksi. Näiden tehokkaiden byrokratiasuunnittelijoiden elämä on suunnittelupalavereja, raportin laatimista, muistion kirjoittamista ja sääntöjen luomista.
Tämä oli liian lievästi sanottu. Itse asiassa säännöistäkin ja niiden vapaaehtoisesta noudattamisesta yhteisöllisyyden nimissä on luovuttu aikaa sitten. On pakkoa, uhkailuja, kiristystä ja rangaistuksia. Ja kieltoja. Niin jumalattoman paljon kieltoja ettei Neuvostoliitossa koskaan.
Voisiko byrokratian päästää eläkkeelle? Ja voisiko ihmisten antaa mieluummin tehdä itselleen mieluisia töitä?
maanantaina, maaliskuuta 09, 2009
Lauri TImonen
Lauri Timosen esikoiselokuva Jeanne D'Arc esitettiin Tampereella, mistä todisteena ruusu. Leena Lepistö teki elokuvassa hienon roolin tiukkana emäntänä. Oma esiintyminenkin elokuvaa mahtui, sillä välähdän hetken kuvissa roviokohtauksessa. Three seconds in fame.
Iris smailaa
Iriksen on helppo hymyillä. Alla pari syytä.
Kunniamaininta
BETWEEN DREAMS
Ohjaus: Iris Olsson
Suomi, Venäjä, Ranska
2009 // Documentary // 11 min // col.
Opiskelijapalkinto
Festivaalimatka (AVEK)
BETWEEN DREAMS
Ohjaus: Iris Olsson
Suomi, Venäjä, Ranska
2009 // Documentary // 11 min // col.
Tampere IV
Jostain syystä kaikki Tampereen kuvat ovat vinossa, eikä Picasa3 tarjoa enää suoristusominaisuutta!
EDIT: torin laitaa suoristettu...
Tampere III
Tampereen elokuvajuhlien avajaispäivään kuuluu myös visiitti raatihuoneelle, jossa kaupungin edustaja tarjoaa maljan ja naposteltavaa.
Tampere II
Väinö Aaltosen luomat hämäläiset rotupiirteet saavat näin laman alla vankkaa vahvistusta oravannahkatarjouksesta. Sillä eletään mitä luonto antaa.
Tampere I
Tampereen keskuksen uudisrakennuksia on tyrkyllä runsain mitoin. En tiedä olenko ainoa, mutta jotenkin minä tykkään tuosta Hotelli Tammerin rakennuksesta.
keskiviikkona, maaliskuuta 04, 2009
Heissulivei
Kirja lähti kustannustoimittajalle. Löysin siitä noin sata virhettä ja puutetta, kun aamupäivällä oli sittenkin pakko lukea muutama luku. Ne ehtii vielä korjata, monet olivat muutenkin helposti löytyviä merkkivirheitä, mutta oli siellä niitä isompiakin. Niitä on aina. Toivon että esityksessäni on virheitä, sanoi Paavo Haavikko. Kirja taisi olla Kansakunnan linja. Ja kyllä niitä siellä olikin.
Useampi viikko meni valvoessa ja paahtaessa. Kunnollinen oikoluku vaatisi hieman etäisyyttä. Nyt voisi uiskennella vähän aikaa väljemmissä vesissä ilman tekstimassan aiheuttamaa vyörytystä. Stressihormonit voisi panna lomalle. Miten se sitten tapahtuu? Taidan katsella vähän elokuvia.
maanantaina, maaliskuuta 02, 2009
Juttuja, kirjoja ja festivaaleja
Keskiviikkona julkaistaan uusi osa Martti Turtolan toimittamasta Sodassa koettua -sarjassa. Mukana on tällä kertaa minultakin artikkeli sodan ajan elokuvasta ja radiosta.
Keskiviikkona voi jo ottaa iisimmin, sillä silloin nyt tehtävillä oleva kirja pitäisi olla kustannustoimittajalla luettavana. Paljon jää vielä valvottavan ensi yön jälkeenkin tehtäväksi, kuvatekstit ja elokuvahakemisto. Mutta leipäteksti alkaa olla kasassa. Yöllä valmistuvat viimeiset tekstit ja sitten koko päivä vielä luetaan ja viilataan ja vaihdellaan kappaleiden paikkaa ja sitten takaisin. Jotenkin niin se aina menee.
Loppuviikolla vierailen Tampereella, kun siellä on festivaalitunnelmaa.
Keskiviikkona voi jo ottaa iisimmin, sillä silloin nyt tehtävillä oleva kirja pitäisi olla kustannustoimittajalla luettavana. Paljon jää vielä valvottavan ensi yön jälkeenkin tehtäväksi, kuvatekstit ja elokuvahakemisto. Mutta leipäteksti alkaa olla kasassa. Yöllä valmistuvat viimeiset tekstit ja sitten koko päivä vielä luetaan ja viilataan ja vaihdellaan kappaleiden paikkaa ja sitten takaisin. Jotenkin niin se aina menee.
Loppuviikolla vierailen Tampereella, kun siellä on festivaalitunnelmaa.
sunnuntai, maaliskuuta 01, 2009
Miitti
Eilisen blogimiitin - kuvassa Internet-todiste - jälkeen on ihan hyvä kerätä voimia sohvalla, sillä tänään edessä on 50 km:n hiihdon seuraaminen.
Oleelliset miittilinkit näyttävät löytyvän Marinadin blogista.
Minulla on kivasta tilaisuudesta triljoona valokuvaa ja videoleikettä, mutta eihän niitä uskalla julkaista... Asianosaiset voivat niitä halutessaan pyytää sähköpostitse...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)