Jos uteliaisuutta riittää haastatteluni joka kotiin jaettavassa Helsingin Uutisissa näyttää olevan lehden kotisivulta löytyvässä näköispainoksessa sivulla 14 - linkki vie etusivulle. Tietolaatikossa tulevaksi mainittu kirja on ilmestynyt 2006, tekstissä mainitaan oikein se syksyllä ilmestyvä. Kuva on mielestäni varsin hauska. Voisin ottaa tuon facebookiin, jos saisin luvan.
Ensi viikolla pistäydyn radiossa (Yle Radio 1). Tässäpä ote sarjan toimittaneen Juha Pulkkisen tekstistä:
Television tiiliskivet: "Osa 7/12 tiistaina 31.3. klo 17.20, toinen lähetys torstaina 2.4. klo 13.00: Taistelutoverit.
101. maahanlaskukomppania eli joukko amerikkalaisia sotilaita etenee koulutusvaiheen jälkeen Englantiin, Normandian maihinnousun myötä Ranskaan, ja lopulta Hollannin ja Belgian kautta Saksaan. Taistelutoverit on Pelastakaa sotamies Ryan -elokuvan vanavedessä syntynyt 10-osainen sarja II maailmansodan ratkaisuvaiheista. Se on spektaakkeli, joka kykenee olemaan myös intiimi. Katsojan pääsee sotatapahtumiin rivimiehen tasolla. Sodan luomat arvojen, tunteiden ja tietojen ristiriidat ruumiillistuvat sotilaissa. Taistelutoverit (Band of Brothers) esitettiin alun perin vuonna 2001. Vieraana elokuva- ja historiantutkija Jari Sedergren."
4 kommenttia:
Katsoin Taistelutoverit 2001 sen ensikierroksella varsin intensiivisesti ja kävin tuoreeltaan kommenttikierroksia parin alan miehen kanssa ja lisäksi jälkiarivoita Sota-arkiston tiskin tietämissä. Hyvä, huolella tehty, monia eri näkökohtia valottava sarja, jolla siis vielä reaaliperusta. Hieman laiskemmin seurasin sarjan II-kierroksen. Sediksen analyysi ja arvio todella ansiokas! Yhdyin monessa kohdassa näkemyksiisi, ja paljon tuli vielä sellaista, jota en ollut huomannut. Tästä näkee miten jotain hyvää sarjaa tai elokuvaa tai vaikkapa romaania voi arvioida ja arviointiin paneutua vielä vuosien perästä; aihe ja asiathan eivät vanhene. Itse sarjasta muistan ihmetelleeni alkupuolen tykkienvaltauksesta, että noinko maahanlaskujoukoilta tyyten puuttui epäsuora tuli, siis käytännössä kevyt krh. Esim. venäläisillä kevyt krh oli "joka paikassa" ja jos ei sitä, niin ainakin tuo inhottava pikku nagu. Aina taistelukohtauksia seuratessani huomaan kaksi seikkaa: kuriton näkyvillä olo (tositilanteessa yksikin tarkasti ampuva vihollinen pudottaisi vielä enemmän miehiä) ja kypäränhihn. Se ei ole koskaan kireällä ja kiinni, lentää pata kaaressa heti kun yskäisee..
Veikko-setä
Radio on mielekäs ympäristö puhua, koska kaikkea ei tarvitse tiivistää yhteen tai kahteen irkkeeseen. Pääsee siis sanomaan ja jutustellessa joskus tulee oivalluksiakin. Huonot kohdat leikataan taitavasti pois.
Ohjelmaa voi kuunnella osoitteesta
http://www.yleradio1.fi/kulttuuri/televisiontiiliskivet/id19128.shtml
Linkit äänifileisiin ovat sivuston alalaidassa.
Aijjaa, ei ole meillä näkynyt Helsingin uutisia.
Kuuntelin tuon radiojutun. En nähnyt itse ohjelmaa, koska en sotajuttuja yleensä katso, mutta isäntä katsoi, koska hänen isänsä oli muiden amerikkalaissotilaiden kanssa Normandian maihinnousussa.
Hän oli samaten jotakin keskitysleiriä vapauttamassa, en muista mitä. Päätyi muistaakseni Bielefeldtiin vai onko se Bitterfeldt, mutta taannoin Euroopan saastunein kaupunki, ruskohiilikaivoksista ja hiilen polttamisesta.
Mun mielestä se keskitysleirijuttu oli epäuskottavin koko sarjassa. Siksi en oikein siitä halunnut mitään puhua.
Lähetä kommentti