sunnuntaina, huhtikuuta 12, 2009

Ylipuhuttavissa

Jalka vipsutti jo siihen malliin, että lähdettävä olisi kylille, mutta tänne sitä vain jämähdettiin koneen äärelle. Facebookin testit saavat korvata katuelämykset. Sitä paitsi olin eilen puoleen yöhön asti karaokessa.

Viikon tauko töissä on tehnyt hyvää. Ensimmäiset päivät menivät nukkuessa, mutta nyt jo kaipaisi toimintaterapiaa. Ruoanlaitto ja televisionkatselu eivät ole tarpeeksi. Jostakin syystä ei luetuta, vaikka olenkin nostellut esille sopivaksi katsomiani tiiliskiviä. Kukaan ei lähetä houkuttelevia tekstareita, sillä totisesti olisin ylipuhuttavissa juuri nyt. Tai viimeistään huomenna.

Kapakkaelämästä vieraantuminen johtaa siihen, että jo iltaseitsemältä ajattelee, että on liian myöhä lähteä minnekään. Tiedän kyllä, että kapakat täyttyvät vasta iltakymmenen jälkeen, ja piikki on ennen puolta yötä. Minusta olisi kummallista tähdätä ruuhkaan tönittäväksi ja läikyteltäväksi. Osin tämä johtuu siitä, että karaokessa iltapäivän tunnit ovat parhaita. Soundit saa kirkkaiksi ja selviksi ja laulamaankin pääsee useammin kuin kerran parissa tunnissa.

Täytyy varmaan katsoa tuota italialaista lällysarjaa televisiosta. Ihanan Elisan tytär, anna mun kaikki kestää. Mutta kieltähän kuuntelee mielikseen.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Karaokessa ruuhkan houkutus on tietenkin se, ettei joudu laulamaan..

Sedis kirjoitti...

Mutta kun siellä ei oikein pysty kuuntelemaankaan.

Anonyymi kirjoitti...

Enempi plussaa!