sunnuntai, syyskuuta 27, 2009
Painajaisen ratkaisu
Jäin Fritz Langin pariin, ja huomasin, että eräs harvoista filmaattisista painajaisistani on saanut inspiraatiota siitä. Uneni kuvat olivat samanalaisuudestaan huolimatta vain paljon parempia kuin mitä Ministry of Fearin (1944) suokuvat ja pommitettava ammustehdas tarjosivat melko alkeellisessa trikkikuvassa.
Tuo vuosia sitten usein toistunut uni oli utuinen, mutta värillinen, päinvastoin kuin elokuva. Huomasin että on mahdollista mutta epätodennäköistä, että olen Langin elokuvan nähnyt aiemmin. Se on esitetty televisiossa 23-vuotispäivänäni vuonna 1982. Synttäripäivänä on ollut varmaan muutakin tekemistä. Mutta noiden aikojen jälkeen tuo uni esiintyi. Silloin meillä ei ollut videoita, joten tästä tulee ratkaisematon.
Elokuvan maisemat olivat melkein yksi yhteen unen kanssa, mutta kun unen maisemaa palauttaa mieliin näin vuosikymmenten jälkeen, tulee mieleen taiteen historiasta tutut 1500-luvun kauhukuvat: unessa käytiin maailmansotaa ihmeellisten ilmalaivojen ja avaruusalusten kesken ja sitä kaikkea seurasin suon huurujen keskeltä. Tummat, synkät sävyt.
Uni jäi mieleen ilmeisen pysyvästi siksi, että tajusin näkeväni elokuvaa (jota luulin ettei olekaan). Olin juuri lukenut Luis Buñuelin elämänkerran, jossa hän sanoo tehneensä monet elokuvistaan unien pohjalta. Nyt oma uni varmisti sen, että näin voi olla. Mutta onko Langin elokuvan takana uni?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Mielenkiintoista. Kerro tämä kokemus Zizekille ;\], kun hän vierailee Suomessa 30.11 - 2.12.
Zizekhän kuten tiedät on (myös) psykoanalyytikko. Jospa hän osaisi ratkaista sfinksisi arvoituksen.
Syntymäpäiväsi oli jotenkin merkittävä, ainakin odotukset siitä -? Luitko lehdestä elokuvan esittelyn, juonen pätkää? Elokuvassa on jotain, minkä rinnastat omaan elämääsi, unessa AINA on kyse näkijänsä omasta elämästä. 23-v on lapsuuden ja aikuisuuden ristitulessa, suhtautuu elämään hyvinkin dramaattisesti. Miehisyys mietityttää, suhde isään, odotuksiin jne.
Älä syö lihaa yöllä.
Apropos. Googlen väki Mountain Viewissa Californiassa näyttää lukevan ahkerasti koko blogini läpi. Siellä syötetään google-hakukoneeseen kunkin artikkelin otsikko ja sitten käydään lukemassa. Se että ne todella luetaan, näkyy vietetystä ajasta. Manuaalista tilastointia? Aika jännää. Satoja käyntejä jo.
Jussi: No en, kun ei ole poron sisäfilettä...
Lähetä kommentti