perjantaina, lokakuuta 30, 2009

Päivän aikaansaannos

Kokousaamuun tuli hyviä ja huonoja uutisia. Huonoista eli römähtäen kaatuneista hankeaikeista ei kannata puhua, mutta mainitaan nämä hyvät ja vielä toteutuneet: Jatkosodan katsaukset 2: Kamerat asemissa on ilmestynyt tänään neljän DVD-levyn kokonaisuutena. Tuhti (isänpäivän?) paketti suomalaista elokuvahistoriaa. Tuttuun tapaan toimittajina Kippola ja Partanen, toimituskunnassa lisäksi Ohto Manninen, Kauko Rumpunen ja minä. Malja marttyyreille!

Marssin tästä suoraan lähetykseen Radio Suomeen Ajantasa-ohjelmaan, joka alkaa klo 14.03. Koettakaa kestää jos satutte linjoille.

4 kommenttia:

-rh kirjoitti...

.. Manninen, varmistamassa.

Sedis kirjoitti...

Mitäpä niissä varmistamista?

-rh kirjoitti...

?
minusta se vain on jotenkin lutusen jännitteistä, ja kuin jatkuvaa selittyä vaativaa, ko. ajan suurten suomalaisten vehkeilyt natsien kanssa.
Todisteita [ryppyotsaista tiedettä arkistoissa] ei taida koskaan olla riittävästi, että se oli ainut vaihtoehto toimia, mutta siihen pyritään: hirrrveitä siellä NL:ssä pöydällä varallemme oli.
Entä meillä?

Suomelle esitettiin aluekauppaa, ja kun kauppa ei maistunut suurvalta otti kahden sodan päätteeksi haluamansa, väkisin, pienien korkojen kanssa. Ei muuta.
Sivuutan nyt sen seikan, että syksyllä v. 1941 natsien ja suomen aseveliakselin murtaakseksi nl esitti, että se luopuu rauhan hyväksi havittelemistaan alueista (paluu v. 1939 rajoihin).

ps. viime kesänä tuli merkittävä filmidokkari jossa Suomen lahden miinoittajat olivat itse äänessä - tästä räyhäoikeisto on aina ollut mieltä, että ovatten niiku huhuja ja "salaliittoteorioita" nämä sotaa edeltäneet sissioperaatiot kirkkaina öinä suomelanlahdella.

"Palattuaan Helsinkiin 28.5. Heinrichs esitteli lähetyskuntansa asian heti marsalkka Mannerheimille,[...] …näyttää siis jääneen Rytin tehtäväksi.
Ehdotus, jonka Heinrichsin delegaatio toi Saksasta, oli itse asiassa selväpiirteinen pyyntö osallistumisesta hyökkäyssotaan. Todellista puolustussotamahdollisuutta, jossa saksalaiset joukoillaan vain auttaisivat hyökkäyksen kohteeksi joutunutta Suomea puolustamaan omaa aluettaan, ei ollut edes sivuttu, saati että siitä olisi kirjallisia suunnitelmia kuten hyökkäyksestä."
(Jokipii, Jatkosodan synty s.313-314).

Oikeasti kaikki ei ole Marski-kotisivujen kiiltokuvamaa.

Äskettäin Helsingin Sanomat kysyi 28 historioitsijoilta, onko suomalaisessa historiankirjoituksessa vielä tabuja. Yhdeksän vastasi kyllä, 14 ei – mutta lähes kaikkien vastaajien mielestä tutkimus on vapaata, vaikka reaktiot voivat olla kiihkeitä.
Itse kaipasin lisää tietoa mm. laitaoikeiston suunnitelmista sodanjälkeiseksi Suomeksi. Ainakin Petsamon Heinäsaareen oli Yrjö Kallisen mukaan tarkoitus puhdistaa Suomen kommunistit.
Pääpiruna asiassa hääri kirkonmies E. Simojoki.
Enemmistö 28 historian professorista puolestaan katsoo, että Suomi ei käynyt jatkosodassa erillissotaa vaan oli natsi-Saksan liittolainen.
Kirsi-Maaria Vainio-Korhonen on mieltä, Suomen historia on edelleen ensisijassa miesten historiaa ja etenkin miesten sotimisen historiaa.
Jos näkisin, en tiedä, onko sillä merkitystä, ko. toimituskunnassa vaikka Vainio-Korhosen nimen ajattelisin, että jumittuneet näkökulmat voivat laajeta.

Sedis kirjoitti...

Kyse on lähdejulkaisuista. Siihen asiantuntemus riittää, ellei muuten osoiteta. Naiset ja lapset ovat mukana julkaisussa, tietysti, vaikka jokaista sodan kuvaa heistä ei mukaan mahtunutkaan. Ekstroissa ohjaajana!

Mainitsemasi professori on toki tuttujani. Itse asiassa lueskelen juuri hänen tekemäänsä teosta Sophie Creutzin aika, Aateliselämää 1700-luvun Suomessa. (SKS 2008) Suosittelen sinullekin.

Kontekstointisi on muuten ihan okei.