Viikonloppu oli tunteina pitkä, mutta muuten mukava. Lauantaina pongahdin ylös aamuviideltä että ehtisin junaan. Pistäydyin Filmi ja valo -elokuvafestivaaleilla Ylistarossa, joka on nykyään osa Seinäjokea. Päävieras oli Timo Koivusalo Täällä Pohjantähden alla-elokuvansa puitteissa, mukana apulaisohjaajaa ja näyttelijöitä. Jengi tykkäsi vaikka yli kolmen tunnin kesto pani vahvimmatkin lihakset koetukselle. Elokuva kestää katsomisen, joten käykääpä kaunistamassa vähän uuvahtaneita kotimaisen elokuvan katsojalukuja joulukuussa.
Lauantai-iltana olivat vuorossa Seinäjoen nähtävyydet: mukaan mahtui sisäfilettä, karaokea ja uskokaa tai älkää, reggaeparty, johon oli saatu vetoapua vähän Helsingistäkin. Eli paljon mahtuu kaupungin menoihin lauantai-iltana. Sunnuntaina kävin puhumassa 1918-teemasta ja näyttelin asiaan kuuluvia elokuvia ko. vuodelta. Fiilinki mukava ja sali eturivejä lukuunottamatta täynnä.
Tämän päivän Ilkka kehuu paperilla, vaan ei nettijutuissaan muuten kuin maksullisena näköispainoksena, väkeä olleen tungokseen saakka. Uusi katsojaennätys neljä kertaa järjestetyillä festareilla tuli. Kävijämäärä ylitti tuhannen reilusti useammalla sadalla, joten valittu linja oli hyvä: uutta kotimaista, paikallisia uutuuksia - Harri J. Rantalan runollinen Nurmoo tuli nähdyksi (siinä näyttelee myös serkkuni tytär Saara Saastamoinen), vanhoja kaitapätkiä vuosikymmenten takaa alueen tapahtumista ja uusia kansainvälisesti kiinnostaneita filkkoja.
Matin-tuvan omistaja Anssi Luoma voi olla tyytyväinen tähän menestykseen ja lupailikin jatkoa tulevina vuosina. Paikallinen elokuvateatteri on ollut pystyssä jo neljän sukupolven ajan. Jatkuvuus näkyi paitsi työntekijöiden omistautumisessa asialleen, myös teemaan liittyvänä julistenäyttelynä, perheyritys kun on osannut laittaa vanhat julisteensa talteen. Menestystä jatkossakin!
1 kommentti:
Ylistarossa on ollut muutenkin kulttuurimeinkiä, Asun Jussi & Co pitivät hengissä pitkään jameja paikallisessa ravintola Tarossa, ja kävin joskus musiikkia kuuntelemassakin. Jussi oli Ilkan toimittaja ja valokuvaaja ja hyvä sellainen, ehkä on vieläkin, en tiedä.
Mahtoivatko näyttää sulle Ylistaron meijerin. Se ON nähtävyys. Kosken rannalla sijaitseva jugend-pytinki. En tiedä mihin sitä nykyään käytetään, toivon totisesti että mikään taho ei purkanut sitä.
Sitä saa nyt pelätä kun Ylistaro ja isän kotipitäjä Nurmookin ovat Seinäjokea. Vanhasta 1950-luvun alun Seinäjoesta ei ole jäljellä juuri mitään. No kotikerrostalo, Vaasan talo on, mutta Mannerheimi, jonka patsas oli sen edessä, ei enää ole.
Ja joo, kuten huomasit, Etelä-Pohjanmaa ei ole mitenkään monoliittinen.
Reggae-karaoke Seinäjoella kuulostaa lievästi omituiselta. Ehkä lauloit?
Joko olet lukenut Juha Siltalan Sisällissodan psykohistorian? Siinä on tiiliskivi kanssa kerrakseen. Sun kirjaa en ole ehtinyt vielä hakea näppeihini.
Lähetä kommentti