Eilen sai DocPointissa avajaisseuraa suomalaisista, ruotsalaisista, serbialaisista, bulgarialaisista ja azerbaidzanilaisista elokuvaihmisistä, muutamia mainitakseni. Eli kansainvälinen "hyvä meininki".
Satavarmasti meno jatkuu tänään mykkäkonsertissa, jossa Aho & Soldan reunustuvat huippumusalla. Bio Rex on iso sali ja sinne näyttää olevan puolentoista sataa paikkaa vielä tätä kirjoitettaessa vapaana. Mutta 450 siis jo tiedossa. Muistakaa myös muut Aho & Soldan -näytökset Orionissa. Mukavasti sinnekin tulossa väkeä, mutta muutama kymmen lippua on jäljellä.
Eilen jutun alkuun ei ollut kenenkään kanssa vaikea päästä, sillä ulkona oli osapuilleen 27 astetta pakkasta. Erityisen kiintoisia keskusteluja kävin avajaiselokuvan ruotsalaisten kanssa: tuottajan, musiikin säveltäjän ja sound designin tekijän kanssa. Ja kun melutilanne salli, ruotsiksi.
Ekstroja tulee kuin dvd-paketissa konsanaan. Hannu Waarala on kirjoittanut Demariin arvostelun Dokumentin ydin -teoksesta. Lukekaas mitä kaikkea kirjastamme voi saada irti. Tässähän joutuu kohta kiittelemään kriitikoita!
keskiviikkona, tammikuuta 27, 2010
tiistaina, tammikuuta 26, 2010
Maalaisserkut stadiin - DocPoint alkaa
torstaina, tammikuuta 14, 2010
Gigantit kohtaavat
Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua. Nyrkkeilyheroksen kuolema ei kirvoita minusta ensimmäistäkään kommenttia, R.I.P, mutta tietyllä tavalla tyylirikkoinen maailma kieriskelee liepeillä taistelusta vääristynein kasvoin.
Katsokaa nyt vaikka näitä kahta, jotka ottavat mittaa julkisuuden areenalla kuin kohteensa ikään, sanoja säästämättä:
TÄNÄ ILTANA, KOLUMNIMAAILMA YLPEÄNÄ ESITTÄÄ GIGANTTIEN KOHTAAMISEN:
Kaarina Hazard vs. Petri Sarvamaa.
Katsokaa nyt vaikka näitä kahta, jotka ottavat mittaa julkisuuden areenalla kuin kohteensa ikään, sanoja säästämättä:
TÄNÄ ILTANA, KOLUMNIMAAILMA YLPEÄNÄ ESITTÄÄ GIGANTTIEN KOHTAAMISEN:
Kaarina Hazard vs. Petri Sarvamaa.
maanantaina, tammikuuta 11, 2010
Valkokangasuutisia työpöydältä
Laitetaan esille muutama agitaatiopointti, kun kerran töitä on tehty:
KAVAn kevätkausi 2010 alkaa olla aluillaan. Maaliskuusta lähtien jatkuvat Dokumentin ytimessä -näytökset, nyt tulevaa kirjaamme ennakoiden pääosin sodan jälkeisellä ohjelmistolla. Luvassa nämä:
Dokumentin ytimessä 50 24.03. keskiviikko 17:00: Päämääränä tulevaisuus – dokumenttielokuva 1944 – 1947. Brita Wrede: Lapin tuho / Vägarna kring Rovaniemi (1945), 15'. Holger Harrivirta: Kansa siirtyy rauhan töihin (1946), 8', dvd. Roland af Hällström: Neuvostoliiton ja Suomen kulttuurisuhteet alkavat (1945), 9'. Holger Harrivirta: J. K. Paasikivi (1946) 8', dvd. Reino Tenkanen: Suomi kunnioittaa Leninin muistoa (1946) 9', dvd. Reino Tenkanen: Neuvostoliiton vientituotteiden näyttelyn avajaiset Helsingissä (1946), 12'. Veli Tamminen: Välirauhasta rauhaan (1947), 8'. Holger Harrivirta: Asuntopula (1947), 11'. Holger Harrivirta, Yleisradion päivä (1947) 10'. * koonneet ja esittelevät Ilkka Kippola, Jari Sedergren * yht. 90'
Dokumentin ytimessä 51 14.04. keskiviikko 17:00: Kirjailijat ja taiteilijat. Kirjailijoista nähdään mm. Otto Manninen, Anni Swan, Helvi Hämäläinen, Pentti Haanpää, Mika Waltari, Kaarlo Sarkia, Paavo Rintala, Veijo Meri, Paavo Haavikko, Marja-Liisa Vartio ja L. Onerva.
Kuvanveistäjä Ville Vallgren (1930), mykkä, 6'. Otto Manninen ja Anni Swan (1933), mykkä, 4'. Esko Aaltonen: Kirjoja ja kirjailijoita (1938), 11'. Topo Leistelä, Savi elää, (1943), 12', dvd. Vappu Roos: Kirjailijoitamme (1943) 14'. L. A. Puntila: Kalevala - kansallinen, yleismaailmallinen. Kulttuurimme ja me osa 10 (1949), 9'. Heikki Aho & Björn Soldan, Jean Sibelius kotonaan, Aho & Soldan 1945, 8'. Sakari Kulhia, Veli Virkkunen: Suomalaisen taiteen mestareita I (1947), 9'. Kalevi Lavola: Runoilija L. Onerva (1952), 8'. Kalevi Lavola: Suomalaisia kirjailijoita (1958), 16'. * koonneet ja esittelevät Ilkka Kippola, Jari Sedergren * yht. 97'
Dokumentin ytimessä 52 28.04. keskiviikko 16:45: Heimojen Suomi - karjalaiset. Kalle Kaarna: Jo Karjalan kunnailla lehtii puut... (1935/1940), 18'. Claes Olsson: Suur-Suomen muisto - kun Suomi miehitti Itä-Karjalan 1941-44 (1991), 45 min. Markku Lehmuskallio: Elämän tanssi (1975), 15'. Antti Lindqvist: Mateli – säkeitä runonlaulajan elämästä (1993), 33'. Ville Suhonen: Värttinä: Pihi neito (1993), 4 min. * koonneet ja esittelevät Ilkka Kippola, Jari Sedergren * yht. 115'
Ja jos joku haluaa - toivottavasti moni tuo kaverinsa, lapsensa, lapsenlapsensa ja satunnaisen frendin mukaan - iskeytyä kiinni suomalaisen elokuvan perusteisiin, on tarjolla toivottavasti muidenkin mielestä mainio sarja Lajien hurma.
Kirjoitan esittelyssä näin: "Genre eli lajityyppi on tulos luokittelusta, jossa otetaan huomioon tyyli, muoto tai sisältö. Lajityypit muotoutuvat markkinoilla, eivätkä ne ole ikiaikaisia, mutta niiden avulla voi verrata elokuvaa toisiin. Potpuri suomalaisen näytelmäelokuvan tunnetuimmista lajityypeistä on samalla hyvä johdatus kotimaisen elokuvan harrastukseen." Nämäkin näyttävät hieman toiselta valkokankaalla, mistä on hyvä muistuttaa. Koko perhe mukaan - suomalainen elokuva ansaitsee katsojansa ja tämä on halpaa huvia jos mikä.
Lisäksi vuoden muun elokuvatarjonnan kohokohta: dokumenttielokuvafestivaali DocPoint lähestyy. Ohjelmistoon kannattaa tutustua, sillä sen lippuja voi hankkia jo 18. päivä verkkokaupasta. Mainos jo siksi, että Kavan yhteistyö DocPointin kanssa jatkuu, katsokaas vaikka nämä Aho & Soldan-esitykset.
KAVAn kevätkausi 2010 alkaa olla aluillaan. Maaliskuusta lähtien jatkuvat Dokumentin ytimessä -näytökset, nyt tulevaa kirjaamme ennakoiden pääosin sodan jälkeisellä ohjelmistolla. Luvassa nämä:
Dokumentin ytimessä 50 24.03. keskiviikko 17:00: Päämääränä tulevaisuus – dokumenttielokuva 1944 – 1947. Brita Wrede: Lapin tuho / Vägarna kring Rovaniemi (1945), 15'. Holger Harrivirta: Kansa siirtyy rauhan töihin (1946), 8', dvd. Roland af Hällström: Neuvostoliiton ja Suomen kulttuurisuhteet alkavat (1945), 9'. Holger Harrivirta: J. K. Paasikivi (1946) 8', dvd. Reino Tenkanen: Suomi kunnioittaa Leninin muistoa (1946) 9', dvd. Reino Tenkanen: Neuvostoliiton vientituotteiden näyttelyn avajaiset Helsingissä (1946), 12'. Veli Tamminen: Välirauhasta rauhaan (1947), 8'. Holger Harrivirta: Asuntopula (1947), 11'. Holger Harrivirta, Yleisradion päivä (1947) 10'. * koonneet ja esittelevät Ilkka Kippola, Jari Sedergren * yht. 90'
Dokumentin ytimessä 51 14.04. keskiviikko 17:00: Kirjailijat ja taiteilijat. Kirjailijoista nähdään mm. Otto Manninen, Anni Swan, Helvi Hämäläinen, Pentti Haanpää, Mika Waltari, Kaarlo Sarkia, Paavo Rintala, Veijo Meri, Paavo Haavikko, Marja-Liisa Vartio ja L. Onerva.
Kuvanveistäjä Ville Vallgren (1930), mykkä, 6'. Otto Manninen ja Anni Swan (1933), mykkä, 4'. Esko Aaltonen: Kirjoja ja kirjailijoita (1938), 11'. Topo Leistelä, Savi elää, (1943), 12', dvd. Vappu Roos: Kirjailijoitamme (1943) 14'. L. A. Puntila: Kalevala - kansallinen, yleismaailmallinen. Kulttuurimme ja me osa 10 (1949), 9'. Heikki Aho & Björn Soldan, Jean Sibelius kotonaan, Aho & Soldan 1945, 8'. Sakari Kulhia, Veli Virkkunen: Suomalaisen taiteen mestareita I (1947), 9'. Kalevi Lavola: Runoilija L. Onerva (1952), 8'. Kalevi Lavola: Suomalaisia kirjailijoita (1958), 16'. * koonneet ja esittelevät Ilkka Kippola, Jari Sedergren * yht. 97'
Dokumentin ytimessä 52 28.04. keskiviikko 16:45: Heimojen Suomi - karjalaiset. Kalle Kaarna: Jo Karjalan kunnailla lehtii puut... (1935/1940), 18'. Claes Olsson: Suur-Suomen muisto - kun Suomi miehitti Itä-Karjalan 1941-44 (1991), 45 min. Markku Lehmuskallio: Elämän tanssi (1975), 15'. Antti Lindqvist: Mateli – säkeitä runonlaulajan elämästä (1993), 33'. Ville Suhonen: Värttinä: Pihi neito (1993), 4 min. * koonneet ja esittelevät Ilkka Kippola, Jari Sedergren * yht. 115'
Ja jos joku haluaa - toivottavasti moni tuo kaverinsa, lapsensa, lapsenlapsensa ja satunnaisen frendin mukaan - iskeytyä kiinni suomalaisen elokuvan perusteisiin, on tarjolla toivottavasti muidenkin mielestä mainio sarja Lajien hurma.
Kirjoitan esittelyssä näin: "Genre eli lajityyppi on tulos luokittelusta, jossa otetaan huomioon tyyli, muoto tai sisältö. Lajityypit muotoutuvat markkinoilla, eivätkä ne ole ikiaikaisia, mutta niiden avulla voi verrata elokuvaa toisiin. Potpuri suomalaisen näytelmäelokuvan tunnetuimmista lajityypeistä on samalla hyvä johdatus kotimaisen elokuvan harrastukseen." Nämäkin näyttävät hieman toiselta valkokankaalla, mistä on hyvä muistuttaa. Koko perhe mukaan - suomalainen elokuva ansaitsee katsojansa ja tämä on halpaa huvia jos mikä.
Lisäksi vuoden muun elokuvatarjonnan kohokohta: dokumenttielokuvafestivaali DocPoint lähestyy. Ohjelmistoon kannattaa tutustua, sillä sen lippuja voi hankkia jo 18. päivä verkkokaupasta. Mainos jo siksi, että Kavan yhteistyö DocPointin kanssa jatkuu, katsokaas vaikka nämä Aho & Soldan-esitykset.
maanantaina, tammikuuta 04, 2010
Kulttuuri ei määrää identiteettiämme
Helsingin Sanomien kulttuuriosastolla (HS 4.1.2009, C3) on tänään merkittävä kirja-arvostelu. Kari Hukkilan - liekö kyse monista elokuva- ja kuunnelmakäsikirjoituksista tuttu kirjailija? - kirjoituksessa esiin nousee näyttävästi taloustieteilijä Amartya Sen, vuoden 1998 taloustieteen nobelisti.
Senin teos Identity and Violence on nyt suomennettu nimellä Identiteetti ja väkivalta (Basam Books, suom. Jussi Korhonen). Ateistiksi itsensä määrittelevän, mutta poliittisesti hindulaisuuteen liittävän Senin olennainen lähtökohta on Hesarin jutun otsikkoon noussut "Kulttuuri ei määrää identiteettiämme".
Lähtökohta osuu lujasti sekä maahanmuuttokriittisiin voimiin, jotka ratsastavat usein kestämättömillä kulttuuriväitteillään että niihin monikulttuurisuuden kannattajiin, jotka luokittelevat ihmiset peruuttamattomasti omien kulttuuriensa vangeiksi ja tulevat näin erotelleeksi ihmiset identiteettiensä perusteella eri leireihin, johon rokotteeksi tarjotaan kohtaamisia (niin kuin arkielämä päiväkoteineen, kouluineen, oppilaitoksineen, baareineen sitä muutenkin tarjoaisi).
Kiistämällä kulttuurin identiteetin tekijänä Senin näkökulma asettuu vastoin erityisesti Samuel Huntingtonin lanseeraamaa ajatusta sivilisaatioiden ja sen myötä kulttuurien konfliktista tai peräti taistelusta.
Erityisesti islamiin nähden myös suomalaisten poliitikkojen asenteissa on ollut nähtävissä taistelun elementtejä. Sen toteaa kuitenkin, että kulttuurit muuttuvat, ne ovat toisiinsa sekoittuneita, eikä niiltä suinkaan puutu sisäisiä ristiriitoja. Englannissa Sen näkee ongelmalliseksi sen valtion politiikan, joka nosti "maltillisia imaameja" välittämään Britannian valtion ja valtion islamilaisen kansalaisen välejä. Virhe oli siinä, että se korosti uskonnon asemaa. Valtion näkökulmasta siihen ei ole eikä ollut aihetta.
Omin sanoin tiivistäen: kulttuurien täydellinen yhdenmukaistaminen meidän mielikuvissamme johtaa vain propagandaan kelpaaviin näkökulmiin. Sitä paitsi edes termit Länsi ja länsimainen eivät tuota kovinkaan yksiselitteistä mielikuvaa (saati tosiasiaistoa).
Yksilötasolla tämä on vielä selvempää. Hyvinvointi ja keskinäiset suhteet eivät kulje identiteettiyhteisöjen tai kulttuurien tai kansallisuuksien kautta. Sen tiedän omastakin asujaimistosta, johon kaupunginosan tasolla kuuluu noin 50 eri kansallisuutta. Me moikkaamme ja kohtaamme bussipysäkillä ja metroasemilla joka päivä ilman tarvetta kohtalonomaisiin "oletettuihin identiteetteihin" - vaikka niitä epäilemättä meidänkin HKL:n kortin omistajien mielessä on.
Amartya Senin teos kuuluu epäilemättä ajan tasalla pysyttelevien lukijoiden perushankintoihin vuoden 2010 alussa. Siksi kiitos hyvästä arvostelusta, vaikka se teoksessa keskeisen taloustieteen jättikin syrjään ja päätyi kirjoittajan omiin, ei ehkä niin viimeisteltyihin päätelmiin "kohtalosta".
Senin teos Identity and Violence on nyt suomennettu nimellä Identiteetti ja väkivalta (Basam Books, suom. Jussi Korhonen). Ateistiksi itsensä määrittelevän, mutta poliittisesti hindulaisuuteen liittävän Senin olennainen lähtökohta on Hesarin jutun otsikkoon noussut "Kulttuuri ei määrää identiteettiämme".
Lähtökohta osuu lujasti sekä maahanmuuttokriittisiin voimiin, jotka ratsastavat usein kestämättömillä kulttuuriväitteillään että niihin monikulttuurisuuden kannattajiin, jotka luokittelevat ihmiset peruuttamattomasti omien kulttuuriensa vangeiksi ja tulevat näin erotelleeksi ihmiset identiteettiensä perusteella eri leireihin, johon rokotteeksi tarjotaan kohtaamisia (niin kuin arkielämä päiväkoteineen, kouluineen, oppilaitoksineen, baareineen sitä muutenkin tarjoaisi).
Kiistämällä kulttuurin identiteetin tekijänä Senin näkökulma asettuu vastoin erityisesti Samuel Huntingtonin lanseeraamaa ajatusta sivilisaatioiden ja sen myötä kulttuurien konfliktista tai peräti taistelusta.
Erityisesti islamiin nähden myös suomalaisten poliitikkojen asenteissa on ollut nähtävissä taistelun elementtejä. Sen toteaa kuitenkin, että kulttuurit muuttuvat, ne ovat toisiinsa sekoittuneita, eikä niiltä suinkaan puutu sisäisiä ristiriitoja. Englannissa Sen näkee ongelmalliseksi sen valtion politiikan, joka nosti "maltillisia imaameja" välittämään Britannian valtion ja valtion islamilaisen kansalaisen välejä. Virhe oli siinä, että se korosti uskonnon asemaa. Valtion näkökulmasta siihen ei ole eikä ollut aihetta.
Omin sanoin tiivistäen: kulttuurien täydellinen yhdenmukaistaminen meidän mielikuvissamme johtaa vain propagandaan kelpaaviin näkökulmiin. Sitä paitsi edes termit Länsi ja länsimainen eivät tuota kovinkaan yksiselitteistä mielikuvaa (saati tosiasiaistoa).
Yksilötasolla tämä on vielä selvempää. Hyvinvointi ja keskinäiset suhteet eivät kulje identiteettiyhteisöjen tai kulttuurien tai kansallisuuksien kautta. Sen tiedän omastakin asujaimistosta, johon kaupunginosan tasolla kuuluu noin 50 eri kansallisuutta. Me moikkaamme ja kohtaamme bussipysäkillä ja metroasemilla joka päivä ilman tarvetta kohtalonomaisiin "oletettuihin identiteetteihin" - vaikka niitä epäilemättä meidänkin HKL:n kortin omistajien mielessä on.
Amartya Senin teos kuuluu epäilemättä ajan tasalla pysyttelevien lukijoiden perushankintoihin vuoden 2010 alussa. Siksi kiitos hyvästä arvostelusta, vaikka se teoksessa keskeisen taloustieteen jättikin syrjään ja päätyi kirjoittajan omiin, ei ehkä niin viimeisteltyihin päätelmiin "kohtalosta".
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)