Helsingin Sanomien kulttuuriosastolla (HS 4.1.2009, C3) on tänään merkittävä kirja-arvostelu. Kari Hukkilan - liekö kyse monista elokuva- ja kuunnelmakäsikirjoituksista tuttu kirjailija? - kirjoituksessa esiin nousee näyttävästi taloustieteilijä Amartya Sen, vuoden 1998 taloustieteen nobelisti.
Senin teos Identity and Violence on nyt suomennettu nimellä Identiteetti ja väkivalta (Basam Books, suom. Jussi Korhonen). Ateistiksi itsensä määrittelevän, mutta poliittisesti hindulaisuuteen liittävän Senin olennainen lähtökohta on Hesarin jutun otsikkoon noussut "Kulttuuri ei määrää identiteettiämme".
Lähtökohta osuu lujasti sekä maahanmuuttokriittisiin voimiin, jotka ratsastavat usein kestämättömillä kulttuuriväitteillään että niihin monikulttuurisuuden kannattajiin, jotka luokittelevat ihmiset peruuttamattomasti omien kulttuuriensa vangeiksi ja tulevat näin erotelleeksi ihmiset identiteettiensä perusteella eri leireihin, johon rokotteeksi tarjotaan kohtaamisia (niin kuin arkielämä päiväkoteineen, kouluineen, oppilaitoksineen, baareineen sitä muutenkin tarjoaisi).
Kiistämällä kulttuurin identiteetin tekijänä Senin näkökulma asettuu vastoin erityisesti Samuel Huntingtonin lanseeraamaa ajatusta sivilisaatioiden ja sen myötä kulttuurien konfliktista tai peräti taistelusta.
Erityisesti islamiin nähden myös suomalaisten poliitikkojen asenteissa on ollut nähtävissä taistelun elementtejä. Sen toteaa kuitenkin, että kulttuurit muuttuvat, ne ovat toisiinsa sekoittuneita, eikä niiltä suinkaan puutu sisäisiä ristiriitoja. Englannissa Sen näkee ongelmalliseksi sen valtion politiikan, joka nosti "maltillisia imaameja" välittämään Britannian valtion ja valtion islamilaisen kansalaisen välejä. Virhe oli siinä, että se korosti uskonnon asemaa. Valtion näkökulmasta siihen ei ole eikä ollut aihetta.
Omin sanoin tiivistäen: kulttuurien täydellinen yhdenmukaistaminen meidän mielikuvissamme johtaa vain propagandaan kelpaaviin näkökulmiin. Sitä paitsi edes termit Länsi ja länsimainen eivät tuota kovinkaan yksiselitteistä mielikuvaa (saati tosiasiaistoa).
Yksilötasolla tämä on vielä selvempää. Hyvinvointi ja keskinäiset suhteet eivät kulje identiteettiyhteisöjen tai kulttuurien tai kansallisuuksien kautta. Sen tiedän omastakin asujaimistosta, johon kaupunginosan tasolla kuuluu noin 50 eri kansallisuutta. Me moikkaamme ja kohtaamme bussipysäkillä ja metroasemilla joka päivä ilman tarvetta kohtalonomaisiin "oletettuihin identiteetteihin" - vaikka niitä epäilemättä meidänkin HKL:n kortin omistajien mielessä on.
Amartya Senin teos kuuluu epäilemättä ajan tasalla pysyttelevien lukijoiden perushankintoihin vuoden 2010 alussa. Siksi kiitos hyvästä arvostelusta, vaikka se teoksessa keskeisen taloustieteen jättikin syrjään ja päätyi kirjoittajan omiin, ei ehkä niin viimeisteltyihin päätelmiin "kohtalosta".
3 kommenttia:
Olen ajoittain onnistunut pitämään mielessäni, että vaikka sekalaisten ryhmien välillä voikin havaita monenlaisia eroja niin yleensä niiden ryhmien sisällä olevien yksilöiden erot ovat yleensä suuremmat kuin ne ryhmien väliset erot...
Eli puhun aika ajoin siitä mitä vaikkapa miehet ja naiset tekevät tai ovat, tai homot ja heterot, tai kristityt ja muslimit, jos niitä eroja on havaittavissa. Mutta en oleta että ne toisaalta kuvaavat jokaista yksilöä niissä ryhmissä tai että ne ovat vain kyseisille ryhmille ominaisia piirteitä.
Miehet ovat pitempiä kuin naiset. Tunnen joitain naisia jotka ovat pitempiä kuin jotkut tuntemani miehet.
hdcanis sanoi...
. Tunnen joitain naisia jotka ovat pitempiä kuin jotkut tuntemani miehet.
Joo, ja niillä naisilla on yleensä myös aika hyvänäköiset sääret, empiriaa.
Suomen Filosofisen Yhdistyksen kollokviossa torstaina 7.1. salissa 505 klo 11.15 lähtien puhuu Eerik Lagerspetz aiheesta Senin paradoksi: hyvinvointi ja oikeudet.
Tästä samaisesta Senistä on kyse. Olisi mielenkiintoista mennä kuulemaan, hyvä luennoitsija L. on.
Lähetä kommentti