Pistäydyin Tampereella elokuvajuhlilla. Kerrankin pääsee sanomaan, että palkintoja annettiin niille, joille minäkin olisin niitä antanut. Toinen varma merkki keski-iän arvostelukyvyn kypsyydestä on se, että festariöitä myös nukuttiin.
Vaikka jokin menohetki jäi väliinkin, hippaloita oli kuitenkin ihan tarpeeksi. Kiinnostavia, avartavia ja uusia avauksia sisältäviä elokuvakeskusteluja käytiin kymmeniä. Tutustuin moniin uusiin ihmisiin ja entistä paremmin joihinkin aiemmin tavattuihin. Totta, elokuvia olisi voinut katsella enemmänkin.
Miia Tervon Lumikko on monet palkintonsa ansainnut. Hieno, monitasoinen tarina, joka mietityttää juuri sopivasti. Jos tällaisen elokuvajuhlan esitettävät elokuvat valitaan sekä kriitikko että katsoja mielessä, tässä oiva esimerkki sellaisesta josta molemmat voivat pitää.
Risto Jarvan palkinnon saaneen Miesten vuoron palkitseminen kaikkialla Suomessa jokaisen saunavuoron yhteydessä on asiallista. Pia Andellin Göringin sauva sai yli puolituntisten palkinnon mikä lämmitti mieltä, onhan kyseessä nykyaikainen, arkistojen ainesta ja draamaa onnistuneesti ja taitavasti yhdistävä historia-aiheinen dokumenttielokuva. Kun lähtökohdat olivat tuttuja, valmis elokuva ilahdutti ihan sydämen pohjasta. Nämä elokuvat teidän on nähtävä keinolla millä hyvänsä.
Eräs parhaimmista ehdotuksista oli vuosittainen lyhytelokuvien päivä Kavan ohjelmistoon. Ajattelin viedä ajatusta eteenpäin, mutta katsotaan ehtiikö täksi vuodeksi?
Kotipaikkakunnan lukijoille tiedoksi, että Tampereella palkitut elokuvat voi nähdä Helsingissä. Esitykset ovat Kiasmassa lauantaina 20. maaliskuuta klo 14.00. Liput 8/6 euroa.
3 kommenttia:
Yrittäkää nyt saada niitä hyviä lyhäreitä enemmän säännöllisesti myös YLEeen. Dokkarit ylipäänsä olisivat asiallinen juttu, ja niiden viemisellä on kiire, koska tuskin se Nokian mies niitä kauheasti katselee.
Meillä Vaasassa on yleensä ollut myös lyhytfilmejä, mutta erillään muusta leffakerhon ohjelmasta. Että puolustaa kyllä paikkaansa solmia yhteen hyviä dokkareita ja muita lyhytfilmejä edes yhdeksi leffakerraksi.
YLE on ainoita yhtiöitä maailmassa, joka esittää (eri mittaisia) lyhäreitä ihan vakio-ohjelmistossaan. Eli plussaa siitä kotimaiselle.
Suomen elokuvakontaktin kautta voi esityksiä järjestää sujuvasti, mutta kyllä tuotantoyhtiönkin kanssa voi usein näpsästi asioida.
Tampereen pimiöhuoneet nähneenä ja mutta Tampereen öistä pidättäytyneenä yhdyn blogistin näkemyksiin. Lisäksi mieleeni jäivät vaikuttavina myös Arto Halosen Pekka Streng -elonkerta, todella vaikuttava, mutta festarien kannalta hieman ehkä jo nähty (ei ollut siis ensi-illassa). Sekä mm. Nekrasovin Georgian penetraatioraina, tosi raju: tämä kaikkien pitäisi nähdä, vaikkei kaikkeen kommentaareissa yhtyisikään. Jokunen vuosi sitten näin Arkistojen aarteita -sarjassa Felix Forsmanin upean kuvauksen Marskin Saksan vastavierailusta 1942; vaan olipa Pia Andell todella rakentanut siihen hienon kokonaisavaruuden!
t. Veikko-setä
Lähetä kommentti