Politiikkaa

Eläkeikää pitäisi nostaa neljällä vuodella; alusta, keskeltä ja lopusta kuulemma kuin Aristoteleen runousopin kolmikantaperiaatteelta pystyyn kuolleena ideana. Asia ratkeaa, kun osaa valita oikean maitofirman - sisältö ei tietenkään ratkaise asiaa vaan purkin painate. Näillä markkinoilla boikotit ovat näemmä jopa pääministerin mieleen.

Työtä ei sovi boikotoida, varmaankin siksi, että Kalle Toiskallion televisiokommentaarin mukaan "punoittavat ja lihavat vuorineuvokset" ovat niin sanoneet. Muutama tuhatta ahtaajaa ei saa Suomen kansantaloutta nurin vaikka vallankumousta yrittäisivätkin. Asiahan on sitä paitsi rahalla hoidettavissa.

Hienointa on kuulla höpöpuhetta satojen miljoonien päivätappioista samalla kun uusi, kelvollinen ja taatusti ihan kohtuullinen sopimus maksaisi paljon, paljon vähemmän. Ja jos taas lama vaanii - sehän on ollut jo kuukausia itse asiassa ohi - miksi käsitellä periaatekysymyksiä juuri nyt, "herkkään aikaan". Vuorineuvokset joutavat kaivamaan takataskustaan lompsan ja varmistamaan nousukauden sillä. Heidän näkökulmastaan, satojen miljoonien tappioiden takaa, prosentin palkankorotustoiveet ovat kaikkea muuta kuin kohtuuttomia.

Samaan aikaan toisaalla yhä useammat nettikirjoittelijat vaativat lakkojen kieltämistä, vaikka jokainen tietää, että työpakolla on maailmanhistoriassa vain yksi nimi, orjuus.

Yksi esimerkki päinvastaisesta eli asiakysymyksestä, joka on periaateratkaisu. Ahtaajat ovat oikealla asialla vaatiessaan työturvan kustannuksia siirrettäväksi työntekijöiltä työnantajalle: jälkimmäinenhän se kulun aikaan saakin erottamalla työntekijöitä milloin minkin kvartaalituloksen parantamiseksi.

Ja tässä yhteydessä on turha puhua jatkuvasta hingusta ulkoistamisiin ja tuotannon siirtämisestä Kiinaan ja muille palkkaturvattomille alueille. Paljonko ulkoistamiset ovat tuoneet tappiota kuntataloudelle? Voisiko joku laskea nämäkin vaikutukset.

Lakkojen yhteydessä ihmetyttää se kuka kulloinkin puhuu? Ammattiyhdistyksien aktiivista toimintaa vastustavia ja lakko-oikeuksien rajoittamista haikailevia näyttää nettikeskusteluissa riittävän. Mistä eturyhmistä puhujat tulevat? Samalla näyttää myös siltä ettei yhdelläkään ole mitään kiintoisaa sanottavaa, sillä samalla sanansäilällä lyödään "lesbofeministejä" ja "kommunisteja", jotka ovat nettipöljien sanankäytössä tietysti saman kolikon eri puolia. Ammattimaiset yrittäjäpropagandistit ja oikeistopoliitikot ovat asia erikseen. Heidät pitäisi vain identifioida keskustelussa reilusti sinne minne kuuluvatkin. Ammattiyhdistyksen ammattimaisiin vastustajin.

Ammattiyhdistystoiminta vaatii ryhdistäytymistä. Ei vasemmistopuolueilla ole mitään häpeämistä siinä, että ne asettavat yhteisiä tavoitteita ay-ryhmien kanssa positiivisen eduntavoittelun nimissä. Ei sillä, etteivätkö tavoitteet voisi olla erilaisiakin. Mutta yhteistoiminnassa poliittisen muutoksen aikaansaamiseksi ei nyt vain ole kerta kaikkiaan mitään pahaa.

Vasemmisto tarvitsee oman tiedotusvälineensä. Nykyinen alennustila on säälittävää - jokainen tiedotustaistelu on tuomittu häviämään näennäispuolueettomalla kentällä. Suomeen on perustettava vasemmistolainen aamu- ja iltapäivälehti, joka osaa asiansa myös netissä. Se on kallista, mutta poliittisesti varmaankin sen väärtti. Minä aloittaisin iltapäivälehdestä ja kysyisin Ruotsista mallia.

Mutta naisten kokonaisvaltaista militarisoimista ajavien liikkeiden pitäisi painua takaisin poteroonsa. Sen sijaan yleisen asevelvollisuuden kriittinen tarkastelu - esimerkkinä Ruotsi - voisi olla ajankohtaista täälläkin.