torstaina, huhtikuuta 01, 2010

Lentäviä papukaijoja

Kun iltahämärässä istuu erään kukkulan päällä, on hauska huomata, että alla välkkyvän kaupungin eteen ilmestyy pystyssä lentävä papukaija. Sisiliskot kiirehtivät terassin muurin päätyä, johon on upotettu multainen kukkaistutus, kauniita syvänpunaisia terälehtiä lomitettuna.

Yöllä rauta-aitojen takana, muurin päällä karheaääninen nuori mies huutaa kurkku suorana terveisiä alas vankilaan. "Rakastan sinua." Hieman unista miettijää arveluttaa kuinka tutkinta sen jälkeen etenee. Vapaalla kulkevat rakastavaiset lämmittävät toisiaan ja huudahtelevat silloin tällöin symbolisia merkkejä maailmalle. Aika ajoin metalliportti rämähtää kiinni kotiin tulon merkiksi. Alhaalta kaupungista, elämän keskeltä, kantautuu ambulanssien ja poliisisireenien ääni kuin huutona tukahdetusta vapaudesta.

Menen terassille tupakalle. Muurin päältä tarkkaillaan ja kuiskitaan kommentteja. Katselen muualle. Kohta on aika kääntää rautainen portti lukkoon, vetää lasiset pariovet kiinni ja vetäytyä yöpuulle.

4 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Olet Villa Lantessa. Minä en kutsuisi niitä sisiliskoiksi vaan gekoiksi.

Ei, en ole ikinä itse päässyt sinne, mutta isä ja äiti asuivat siellä silloin kun isä kaivoi Pompeijin raunioita. Yhden kesän vain, mutta sanoivat että italialaiset olivat hirveän kovaäänisiä.

Antti Leppänen kirjoitti...

Tuo sinun täytyy kirjoittaa myös Lanten vieraskirjaan.
Terveisin nimimerkki maaliskuun 17.-19.

Anonyymi kirjoitti...

Oliko Antin kommentti Ripsalle?

Sedis kirjoitti...

Nokkeluus on ilomme. Keksin sitten jotain tavanomaisempaa vieraskirjaan.