Nuoret haastateltavat Islannissa pelkäsivät, että heidän maabrändinsä heikkenee meneillään olevan tulivuorenpurkauksen johdosta. Ne varmaan vihaavat meitä, kommentaattorit toistivat yksi toisensa jälkeen me-henkisesti.
Ei ole viikinkihenkeä näemmä jäljellä, sillä aikanaan varmaankin on globalisaatio- ja maan rajojen ulkopuolelle tapahtuneiden investointiponnistusten yhteydessä ajateltu, että vihatkoon kunhan pelkäävät.
Pitäisikö islantilaisia lohduttaa? Tietysti, mutta vasta sitten, kun he ovat maksaneet meille kaikki käteisvaransa. We wanted cash, not ash! Sitä paitsi moni tarkkailija on hämmentynyt siitä tavasta, millä islantilaiset vievät konkurssipesästään tuhkatkin.
Samaan aikaan Islanti on ollut turvapaikka varsinkin Yhdysvalloista palaaville lentomatkustajille. Suopeiden tuulien vallitessa - kuin muinaissuomalaisilla ikään - Islannin oma lentoliikenne pelaa.
Lentoyritykset ovat ilmoittaneet, etteivät ole vastuussa vahingoista. Samalla ne ilmoittavat haluavansa itse määritellä milloin lentää ja milloin eivät. Siinä on ristiriitaa pohdittavaksi.
Moniko suostuisi sukkuloimaan Euroopan yllä kuin aave juuri nyt?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti