lauantaina, joulukuuta 25, 2010

Nykyajan vaatimuksia

Joulupukki kiersi huoneistomme kaukaa, mutta lukemista riittää, sillä kävin itse kirjakaupassa. Lueskelen Michael Jonasin varsin piristävästi kirjoitettua historiateosta Kolmannen valtakunnan lähettiläs. Se viittaa Wipert von Blücheriin, joka oli Saksan lähettiläs Suomessa 1935-1944. Virkeä kirjoitus perustuu siihen, että saksalainen täsmällisyys on kunniassaan, sopivaa teoreettista näkemystä myöten.

Tekstissä on mielestäni uusi typografinen oivallus. Kun tekijä haluaa käyttää alkuperäislähteistä kumpuavaa ilmaisua, hän ei laita siihen sitaattia vaan kursivoi ilmaisun. Kun siis aikansa wikileakseista täysin unohtunut diplomaattiraportti käyttää sanaa "loiskiehunta", hän toteaa kylmän rauhallisesti puhutun loiskiehunnasta. Näin vältetään mm. aina vaikea sijamuotokysymys ja silti se vaikuttaa riittävän varmalta sitaatilta. Sitaatinhan pitää olla aina just eikä melkein. Eli mitään ei saa muuttaa sitaatissa. Sitaattien runsaus aiheuttaa myös risuaitatunnelman. Kolme kursivointia sivulla ei pahemmin häiritse. Hattua nostan keksijälle.

Asiasta perillä olevat tahot arvaavat, että loiskiehunnassa kyse on Rudolf Holstista, josta natsisaksalaiset eivät pitäneet. Hän kun sanoi Hitleriä verikoiraksi eikä hirmuisesti mairitellut Mussoliniakaan, tykkäsi Kansainliitosta ja oli liberaali. Hän ei siis vastannut nykyajan vaatimuksia, eikä sen myötä tiettyjen sinänsä ymmärrettävien tekojensa puolesta antanut oikeaa signaalia.

Ovat ne ennenkin osanneet.

5 kommenttia:

-rh kirjoitti...

Tahvanaisen mukaan Holsti kärysi natsiyhteyksistään, juuri nimenomaisten S-32:en talletettujen Stalinin luottolaisten sähkeiden kautta. ja ne, jos jotain on, lienevät se faktaosa Vilhon muisteloissa: Marski luki dekryptatun sanoman, kääntyi Cajanderin ja Holstin suuntaan, kysyi, onko tämä totta?

Holsti sitten yritti paikata mainettaan lopun elämäänsä.

Sellaista.

Jari Sedergren kirjoitti...

Kyllä saksalaiset varsin pahantahtoisesti ja järjestelmällisesti toimivat Holstia vastaan koko tämän senkertaisen ulkoministerin uran. Kansallissosialistisista poliittisista syistä, erityisenä syynä Kansainliitto, toisena se ettei Suomi ja Neuvostoliitto lähenisi.

Nämä pahat puheehan oli esitetty ennen Holstin ministeriyttä ja tietoa niistä pidettiin takataskussa sopivaa tilaisuutta varten.

Ei taida Tahvanaisesta olla mullistamaan historiaamme tässä(kään) asiassa. S-32:n olemassaolo ei ole kovin uskottavaa.

-rh kirjoitti...

S-32:n olemassaolo ei ole kovin uskottavaa.

Ei, kyllä tässä ihan täysjärkisten kirjoissa vain kuljetaan.
vuonna 2001 myös mä muistan puoliyhdeksän uutisissa raportit, jossa kerrottiin kansion luovutuksesta Ruotsista Suomeen - se näytettiin kameralle, ja ruotsalainen intendentti sanoi, että laatikko antaa mm. uutta tietoa ajasta talvisodan alla.
Turkkarissa Heikki Ylikangas sanoi sellanneensa takasluovutetun aineiston, mutta ei enää puhu asiat mitään.
Ensin hän myönsi, että Tahvanaisen kertoilemasta yhteydestä oli jälkiä.
Taitaa olla sen tiitisenlistan kansa samassa kaapissa.

Saiskohan tuon ruotsalais-intendentin kiinni? btw. olen juuri lähdössä autoilemaan toispuol´ merta.

Anonyymi kirjoitti...

Sama kirja (muiden muassa) meikäläisenkin lahjapöydällä. Odottaa parempia aikoja. Kas kun ex-UM Tuomiojakin kävi tähän kirjaan käsiksi, arvioi sen melko myönteiseen henkeen, todeten mm. että "Blücherillä oli epäilemättä merkittävä rooli suomalaisten tuntojen välittäjänä Berliinin suuntaan ja sen korostaminen, ettei aateveljeys ja rotupolitiikka ollut tässä erityinen vetonaula". Näin tietysti olikin. ET kiinnitti samalla huomiota siihen, että HS oli pyytänyt arvioijaksi Markku Jokisipilän, jonka tutkimustuloksia Jonas torjuu. - Täytyypä pureutua aiheeseen.
Veikko-setä

-rh kirjoitti...

Eki jatkaa mutta suhteiden kokonaisuuden arvioimiseksi on aina muistettava sotilaslinjan toiminta, josta lähettiläs ei aina ollut kaikilta osin edes tietoinen.
Ellei ollut kaksineuvoinen, kuten kunnon kotiryssä, eikä tuossa tappaaksessa ollutkaan.

Muutenhan se yhteispeli, joka tuki vuosikausia natsihallintoa tietenkin myös mahdollisti sodan pitkittymisen
- vaikkakin suomalaiset olivat silmäänkustuja, pihalla kai natsimenosta noin muuten.
Vaan ei täysin, esim. siinä suhteessa, että valtio- ja sotilasjohtomme käytti samoin kuin natsit selvänäkijöitä.