Kurkkasin varovasti Aleksanterinkadun suuntaan puoli yhdeksän kieppeillä, kun tulin Stockalta sienirisottoainekset kassissa. Täydeltä näytti, vaikka pienilippuisia ihmisiä valui jo massa-alueelta pois.
En olisi itse sinne uskaltanut. Tytär käväisi ja sanoi, että velloi se ja että ahdasta oli - varsinkin se naapuri sen siinä vieressä aiheutti, kun horjui ja huojahteli.
Sienirisotto valmistui ja presidentti astui lavalle hyväntuulisessa humalassa olleiden pelaajien kaulailtavaksi. Bratislavassa hän ei tainnut olla, mutta satatuhantinen jengi riitti venymiseen tähän populariteettiin. Tapahtuman legitimointi oli korkeinta mahdollista luokkaa: sankarit itse ehdottivat Tartsan puuttumista juhlintaan, johon tarvittiin kokonainen vapaapäivä.
Näihin maailmanaikoihin vapaapäiviä ei ole luvassa - paitsi jääkiekkoilijoilla, joilla on oikeasti kesä. Jääkiekkoilijan kesähän on käsite, johon ylletään vain jäänmurtajilla.
Kauppatorilla liehuteltiin suuria ja pieniä Suomen lippuja. Se näytti kaukaa hyvältä. Lähempänä oli sitten jo muuta: ilonpito muuttuu orgiaksi ja orgioissa hauskaa riittää aina vain muutamalle. Voittoiltana Sergelin torin mamujuhlissa sen sijaan näytti olevan sopivan vähän suomalaisia juhlimassa paljain pakaroin.
Ystävien sosiaalisesta viestinnästä kaikui sääliä nille nuorille perheille, jotka eksyivät Helsingin kauppatorille lastenvaunujen kanssa. Lapset pelkäsivät mekkalaa, itkivätkin, mutta poispääsy oli enemmän kuin vaikeaa. Orgioissa kun ei anneta tietä, vaan huolehditaan omasta onnesta. Avunpyyntö on turhaa - aggressio kohdistuu vanhempiin, jotka ovat tehneet virheen. Ei tänne saa tulla lastenvaunujen kanssa. Saman näin itse Lordi-juhlissa. Silloin pikkupoikien yleisöön heittämät pullot osuivat arviolta kaksivuotiaan lapsen päähän. Ihmiset eivät menneet kurittamaan poikia vaan sättivät vanhemmat.
Juhla on meidän, ei teidän. Haaparannan suunnalla oli poltettu Ruotsin lippuja ja uhottu. Autollakin oli ajettu jonkun yli. Ruotsin tulliviranomaiset olisivat sulkeneet rajan, jos olisi ollut valta ja voima. Jääkiekkojoukkueen nimissä on myös pahoinpidelty ulkomaalaisilta näyttäviä. Asialla isot, isot miehet. Nämä ovat niitä yksittäistapauksia, joista koostuu meidän maailmamme ja maailmankuvamme puoleen ja toiseen. Jotkut näyttävät hyväksyvän nämä yksittäistapaukset kerta toisensa jälkeen. Tästä hyväksynnästä muodostuu se piilosanoma, jossa on nyt myös poliittista voimaa. Kriittisyys koskee vain uhreja, ei tekijöitä.
Maailmankuvana se heijastuu esimerkiksi journalismin tölväyksissä, joita löytää nykyään päivittäin - myös arvostetuista lehdistä. Vai mitä kirjoitetaan itsensä työllistävistä pizzeriayrittäjistä? Jääkiekon ystävät syövät paljon mamupizzaa - niitä tehdään uusissa perustettavissa pizzerioissa, jotka "vaivoin täyttävät terveysvaatimukset". Anna mun kaikki kestää: jos täyttävät, niin täyttävät - niin sen pitäisi mennä myös Kauppalehdessä.
2 kommenttia:
vai pienilippuisia ihmisiä,
Se on tuo minun jätkänmieleen iskostunut lukihäiriö, joka yrittää kuin olettava tekstinsyöttö ohittaa sanoja, jotka, jos kohta ovatkin outoja; vasta tarkemmassa ("eihän se nyt juma ihan niin voinut olla") tarkastelussa paljastavat todellisen merkityssisältönsä.
Onneksi ilo ei ole kokonaan minun puolellani.
Lähetä kommentti