Vappu on auennut aurinkoisena mutta kylmänä. Iltapäivälle on luvassa sadekuuroja, joten hattu on hyvä olla päässä ja serpentiinit on jätettävä himaan.
Mieli on askarrellut poliittisissa iskulauseissa. Naiset väittävät vastaan, kun väitän, että arki-termillä huijataan naisia. Kuten tavallista naiset ovat oikeassa. Mutta silti. Poliittinen arkihan on yleensä raatamista, epäonnistumista ja pahimmillaan haastavaa. Arki-termin poliittisen käytön päämääränä on käytännössä päästä eroon - arjesta. Tästä olisi syytä kirjoittaa poliittinen essee.
Tänään ei ole arki vaan juhla. Vapun legitiimejä juhlijoita ovat työväestö ja ylioppilaat. Muut vappuonkijat ovat vain kalastelemassa ääniä. Silloin kun työväki vielä tykkäsi marssilauluista, uhkaavaa jyrmylaumaa seurattiin kadun viereltä puolittain fascinoituneina, puolittain peloissaan. Vaikka "porvari nukkuu huonosti" on tunnetusti provokatorinen slogan, on se hämmästyksekseni ilmeisesti aina ollut totta. Aina on pelko persuuksissa.
Minulla on sellainen intuitio, että viime päivinä on jopa lehtikirjoituksissa ollut nähtävissä häivähdys järjestä. Heikki Patomäkeä haastatellaan HS:ssä vaalien näkökulmasta hieman jälkijunassa, mutta Vasemmistoliiton riveissä ehdokkaana ollut professori kaipaa maailmaan hieman ristiriitaisesti globaalia sosialidemokratiaa. (Minä kirjoitan sen yhdellä aalla silloin kun on asiatekstistä kyse.) Ilmoitan poliittisesta sielunveljeydestä: kannatan monia Patomäen aatoksista.
Samassa lehdessä myös toimihenkilöliitto Erton puheenjohtajan Juri Aaltosen mielipide Sunnuntaidebatti-kirjoituksessa on hyvää poliittista luettavaa. Osuva otsikko on sitaatti häneltä: "Julkisen talouden kriisi ei kelpaa syyksi eläkkeiden heikentämiseen". Siinä on toimivia argumentteja pöytäkeskusteluihin.
Yhteiskunnan ilmapiirin politisoituminen on tehnyt hyvää. Lehdistä ja muista tiedotusvälineistä oikein kaipaa poliittista uutisointia ja kannanottoja. Ennen sitä kutsuttiin asiajournalismiksi: toivottavasti trendi etenee niin, että pelkkä journalismi riittäisi.
Hömpälle, jota ihmiset tietysti myös kuluttavat, pitäisi keksiä jokin vähemmän arvokas termi. Sitä on turha kutsua journalismiksi.
Vaalivoittajapersujen ympärillä velloo myös epäasiallinen keskustelu. Vaikka siitä on käytetty paheksuvasti termejä, jotka liittyvät persuedustajiin kohistuvaan halveksuntaan ja jopa ylimielisyyteen, on tätä paheksuntaa käytetty myös populistisen journalismin uusintamiseen. Persujen vaalivoittohan tuo väistämättä mukanaan myös laajan populistitoimittajien joukon, joka ei epäröi käyttää valtaansa.
Vaikka erityisesti Vihreiden piirissä on suivaannuttu persuja moitiskelemaan välillä jopa matalaotsaisesti, täytyy muistaa, että persuista ja sen enemmän tai vähemmän toivottavista lähipiireistä tätä epäasiallisuutta löytyy - aina rikoslain rajoille saakka. Niitä sitten kiikutetaan maailman ääriin asti. Persut ovat poliittisena ryhmänä viimeinen vaatimaan mimosana vain ja ainoastaan hyvää kohtelua poliittisessa keskustelussa, väittelyssä ja riitelyssä, joissa otetaan ja annetaan demokratian parhain perintein mukaisesti ilman aseita tai katutappeluita.
Politiikassa tarvitaan samanmielisyyttä, ainakin jos kootaan enemmistöhallitusta, mutta ei politiikkaa tehdessä voida olla kaikesta samaa mieltä. Itse kannatan railakasta sanankäyttöä, enkä voi olla nauramatta soinilaiselle luonnehdinnalle vihreästä miesliikkeestä (jonka älykkäitä edustajia toki tunnen): "Vappuna he menevät jääkaapille yhdessä katsomaan onko tofua jäljellä."
Vaimo näyttää löytäneen vappupillinsä. Tööööööööt ja menoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti