Luin vanhoja tekstejäni, kun joku oli niihin eksynyt. Menee tämä kone nykyään hitaammin eikä enää osaa olla hauskakaan. Mutta ehkä tämä nytkähtää taas joskus liikkeelle.
Sodankylän elokuvafestivaalit alkavat huomenna. Torstaina siellä esitetään ensi-illassa Anssi Mänttärin Tarkastaja, jossa minäkin kai sitten vilahdan pahaa aavistavana virkamiehenä. Siitä se Jussi-Oscar Sedikselän ura urkenee.
Kuten aiempinakin vuosina, nykäiskää hihasta, kun satutte kohdalle.
Kaurismäen Akin Le Havre tekisi mieli nähdä, jos vain lippuja saa, ja Sanden Paluu Sodankylään -dokkari, jossa voin ehkä vilahtaa, koskapa muistan kameran pyörineen lähettyvillä viime kesänä. Sitten ovat aamukeskustelut ja päävieraiden leffat, ja mykkäelokuvat, ja lätyt sienikastikkeella.
Ilmat lienevät niin viileät, että joen rantaan ei tee mieli kellahtaa, kuten monena lämpimänä kesäyönä ennen. Mutta kuka tietää?
Pistäydyin Ilmajoella viime viikonloppuna. Hienon oopperan olivat säveltäjä Ilkka Koivisto ja libreton kirjoittanut Panu Rajala saaneet aikaiseksi. Itse puhuin talvisodan kuvista. Sanomalehti Ilkka oli esitykselle suopea, kuva oli iso ja juttu pitkä - netistä sitä ei löydy, joten ei linkkiä.
Kesä alkaa Sodankylästä. Sen mukaan mennään.
2 kommenttia:
Eikö kukaan että se olis vähän niin kuin passe tuo sotien romantisointi.
Ei varmaan kuitenkaan samanlainen vatsan kääntävä kuvotus kuin Ryti-ooppera?
Tässä oli puolensa - kahden runoilijan kohtaaminen molemmin puolin etulinjaa. Panu Rajalan libretto oli viisas.
Lähetä kommentti