Otsikoiden oma

Oli maitokahveissa pitelemistä, kun käänsin paikallislehden (HS) sivun C3 auki aamiaispöydässä. Myönnän menneeni sanattomaksi hetkeksi tietyn Kuiskaajan palstan alaotsikon nähtyäni. Ojensin sitten lehden pöydän yli siipalleni, joka kansanomaista sanontaa käyttääkseni repesi. Hauskaa piisasi enemmän kuin pitkään aikaan ennen aamuseitsemää.

En olisi ennen tätä päivää arvannut, että viime maanantain blogissa julkaistu fb-testi avaisi tiet kansakunnan kaapin päälle. Jos päällimmäisiä tunteita erittelisi, on tässä kyllä mukana ihan ansiotonta arvonnousua. En ole ihan niin raju rakastaja, että olisin uskonut sillä ratsastavani valtakunnallisiin otsikoihin.

Veikkaa Tiitisen listasta

Helsingin Sanomat kertoo tänään omassa uutisessaan (HS, A4, 6.9.07), että ns. Tiitisen listan julkaisemisesta lyödään virallisesti vetoa.

Vedonlyönnin rajapäiväksi on asetettu seuraava Suomen itsenäisyyspäivä eli 6.12.2007 - ei kai tällaisia päivämääriä enää kukaan tiedä, kun ne ovat numeroina ilmaistavissa. Uutinen avaa kiitettävästi, lähes kansalaisjournalistiselle tasolle asettuen, tämän hetkiset kertoimet.

Ei julkisteta -kerroin on 1,45 eli satasella saa takaisin 145 euroa. lehti kertoo. Jos minulta kysytään, niin helppoa rahaa on siis tiedossa. Ennen itsenäisyyspäivää Supossa tuskin saadaan aikaan mitään henkilökunnan pikkujouluja suurempaa. Siihenkin rahat saatiin ainakin aikoinaan esimerkiksi ylioppilaskunnalta tai joltakin muulta onnettomalta yhteisöltä tarpeettomien ilmoitusten tuotoilla henkilökunnan lehteen.

Julkistetaan kyllä -kerroin on HS:n mukaan 2,55. "Satasen sijoituksella nettoaa vedon toteutuessa 155 euron voittopotin", lehti lausuu.

Hetkinen! Voittopottihan on tietysti 255 euroa, jossa lisäarvoa sijoitukseen kertyy tuo 155 euroa.

Kuka helvetin agentti Hesarissa ehti sen satasen viemään kansalaisjournalistin pivosta?

EDIT klo 11:30. Aamupäivällä Supo ilmoitti julkisuuteen, ettei listaa julkisteta. Rikkaus mielessään elävien rahat on siis syytä sijoittaa tuottavampiin kohteisiin kuin turvallisuuspoliisin tekemisiin tai tekemättä jättämiseen.

Pornoistuminen

Lueskelin vanhat lehdet. Viime perjantain (HS 6.7.07) lehdessä oleva juttu toi mieleeni vanhan sananparren "happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista".

Sivusilmin-kolumnissa toimittaja Esa Mäkinen haukkuu City-lehden, joka on nyt esimerkki "pornoistumisesta". Hän aloittaa masturbaatiolla, puhuu "pelimiehistä" ja selailee vertailumielessä kuusikymmenluvun "miestenlehteä" Jallua. Ihan samanlaista, toimittaja päättelee. Bikinejä näkyy - ja toimittaja vihjaisee rivien välissä, että Cityssä näkyisi nykyisin enemmän.

Lopputulema petkelöinnistä oli jo raivoisaa: "Aika on tällainen: seksi myy ja seksillä myydään. Esimerkiksi Alko, Elisa ja Toyota näyttävät mahtuvan mainostajina sopuisasti puhelintyttöjen ja pelimiesten sekaan." Väärällä asialla, siis.

Tämän lähinnä mustamaalaamiseksi tarkoitetun jutun sisään oli tietysti nykyisen toimittajaetiikan sijaan laitettu pari lievennystä. "Sinänsä Cityn seksilinjassa ei ole moralisoitavaa, eikä varsinkaan syytä sensuuriin", toimittaja hurskastelee ilmeisesti menetetyt mainosrahat mielessään.

Mistä menetetyt? Senkin toimittaja kertoo kuin ohimennen: "Helsingin Sanomia julkaiseva SanomaWSOY ei ole onnitunut luomaan kilpailijaa lukuisista yrityksistä huolimatta. Viimeisin yritys, V-lehti, kuopattiin kesäkuussa." Tähän sanomme leskirouvan sanoin: "Bingo!"

Kirjoittelusta tulee mieleen skandinaavinen taisteluperinne. Vaikka taistelu on hävitty, taistelija kuollut ja haudattu, maan sisältä kumpuaa esiin törröttävä journalistin käsi.

Heitin roskikseen juuri vanhaksi käyneen Nyt-liitteen. Katos perhanaa: yläosaton tyttö edessä ja takana.