Lueskelin vanhat lehdet. Viime perjantain (HS 6.7.07) lehdessä oleva juttu toi mieleeni vanhan sananparren "happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista".
Sivusilmin-kolumnissa toimittaja Esa Mäkinen haukkuu City-lehden, joka on nyt esimerkki "pornoistumisesta". Hän aloittaa masturbaatiolla, puhuu "pelimiehistä" ja selailee vertailumielessä kuusikymmenluvun "miestenlehteä" Jallua. Ihan samanlaista, toimittaja päättelee. Bikinejä näkyy - ja toimittaja vihjaisee rivien välissä, että Cityssä näkyisi nykyisin enemmän.
Lopputulema petkelöinnistä oli jo raivoisaa: "Aika on tällainen: seksi myy ja seksillä myydään. Esimerkiksi Alko, Elisa ja Toyota näyttävät mahtuvan mainostajina sopuisasti puhelintyttöjen ja pelimiesten sekaan." Väärällä asialla, siis.
Tämän lähinnä mustamaalaamiseksi tarkoitetun jutun sisään oli tietysti nykyisen toimittajaetiikan sijaan laitettu pari lievennystä. "Sinänsä Cityn seksilinjassa ei ole moralisoitavaa, eikä varsinkaan syytä sensuuriin", toimittaja hurskastelee ilmeisesti menetetyt mainosrahat mielessään.
Mistä menetetyt? Senkin toimittaja kertoo kuin ohimennen: "Helsingin Sanomia julkaiseva SanomaWSOY ei ole onnitunut luomaan kilpailijaa lukuisista yrityksistä huolimatta. Viimeisin yritys, V-lehti, kuopattiin kesäkuussa." Tähän sanomme leskirouvan sanoin: "Bingo!"
Kirjoittelusta tulee mieleen skandinaavinen taisteluperinne. Vaikka taistelu on hävitty, taistelija kuollut ja haudattu, maan sisältä kumpuaa esiin törröttävä journalistin käsi.
Heitin roskikseen juuri vanhaksi käyneen Nyt-liitteen. Katos perhanaa: yläosaton tyttö edessä ja takana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti