Vierailulla oleva kaveri valisti minua harrastuksestaan. Hän on julkaissut Nokian Mosh-saittia käyttäen joukon kiintoisia tekijänoikeudettomia teoksia, joita sitten voi lukea myös kännykällä.
Lukemiseen tarvitaan tietysti ohjelma, jollaiseksi käy Amazonin julkaisema Mobipocket. Kätevää koska sama ohjelma toimii sekä pc:ssä että kännykässä.
Jussin jäljiltä tarjolla on mm. Karel Capekin Nokia MOSH: Rossum's Universal Robots (1921), D. H. Lawrencen The Prussian Officer and other stories 3 ja 200 ruokaohjetta yksinäisille. Suosittelen härkäviikkojen alkaessa erityisesti viimeisintä.
Klikkaamalla seuraava linkkiä näet Jussin verkottamat 35 teosta. Mukana Adam Smithiä, runoutta ja paljon muita kiinnostavia asioita.
Hauska harrastus!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste e-julkaiseminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste e-julkaiseminen. Näytä kaikki tekstit
torstaina, tammikuuta 01, 2009
sunnuntaina, kesäkuuta 08, 2008
Yliopistojen digitaaliset markkinat
Tieteen digitaalisilla markkinoilla tapahtuu hurjia. Helsingin yliopiston rehtori Ilkka Niiniluoto on päättänyt, että yliopiston henkilökunnalla on tieteellisiä julkaisujaan koskeva tallennusvelvoite.
Kaikki 1.1.2010 jälkeen koti- ja ulkomaisissa tieteellisissä julkaisuissa ilmestyneet artikkelit pitää tallentaa myös yliopiston omaan avoimeen julkaisuarkistoon. Kukin saa tallentaa vain omansa, ryhmäjulkaisuihin täytyy tallentajan hankkia muiden kirjoittajien lupa. Päätös koskee tieteellisessä aikakauslehdessä, sarjajulkaisussa tai konferenssijulkaisussa tai muussa kokoomateoksessa julkaistavia yksittäisiä artikkeleita.
Samalla kirjoittajien pitää pyrkiä siihen, että kaikkiin julkaisuihin julkaisusopimuksen yhteydessä kirjataan Helsingin yliopiston rinnakkaistallennusoikeus.
Oman oikeutensa tallentaa voi tietysti myös luovuttaa muille. Helsingin yliopiston kirjaston projektipäällikkö Veera Ristikartano lupaakin jo tallennusapua yliopiston tiedekunta- ja kampuskirjastoista. Jälkimmäisiä on peräti neljä, minkä lisäksi Kansalliskirjastolla on oma opinnäytteitä julkaiseva E-thesis-palvelu.
Asia ei tietenkään ole yksinkertainen, kuten maailman ensimmäiselle historioitsijoiden nettikurssille pari vuosikymmentä sitten osallistunut "digioppilaani" Jyrki Ilva Kansalliskirjaston yhteisblogissa kirjoittaa.
"Rehtorin päätös tarkoittaa periaatteessa siis sitä, että Helsingin yliopiston henkilökunnan vuosittain julkaisemat noin kymmenen tuhatta artikkelia alkavat 1.1.2010 alkaen tallentua yliopiston julkaisuarkistoihin. Käytännössä kukaan tuskin odottaa, että tallennuksessa päästäisiin aivan heti automaattisesti lähellekään sataa prosenttia. Myös tallennuksen käytäntöjen ja työkalujen luomisessa on vielä kova työ, vaikka julkaisuarkistosovelluksia sinänsä jo pystyssä onkin."
Ilvalla on paljon muutakin kiintoisaa sanottavaa asiasta, joten klikkailkaa linkkejä. Esimerkiksi: Mikä versio artikkelista pitäisi tallentaa: oma, hyväksytty versio vai se lehdessä (ehkä jopa vuotta myöhemmin) julkaistu, editoitu versio? Nyt on päädytty jälkimmäiseen.
Muitakin haasteita järjestelmälle on helppo keksiä. Tässä pari mutu-tuntumalta. Rinnakkaisjulkaisuoikeuden saaminen julkaisusopimukseen tuottaa varmasti vaikeuksia. Miksi joku (myynnissä oleva) julkaisu antaisi sellaisen.
Käytännössä alkuperäisjulkaisijan embargo voi olla vuoden, kaksi tai jopa kolme. Tämähän on jo tavallistenkin nettiversioiden ongelma käyttäjän kannalta.
Ja ensimmäinen peruskysymys on, voiko yliopisto yksipuolisella hallinnollisella päätöksellä, ilman erillistä julkaisusopimusta, ottaa julkaisuoikeuden työntekijänsä tieteellisiin artikkeleihin vieläpä ilman mitään korvausta?
Kaikki 1.1.2010 jälkeen koti- ja ulkomaisissa tieteellisissä julkaisuissa ilmestyneet artikkelit pitää tallentaa myös yliopiston omaan avoimeen julkaisuarkistoon. Kukin saa tallentaa vain omansa, ryhmäjulkaisuihin täytyy tallentajan hankkia muiden kirjoittajien lupa. Päätös koskee tieteellisessä aikakauslehdessä, sarjajulkaisussa tai konferenssijulkaisussa tai muussa kokoomateoksessa julkaistavia yksittäisiä artikkeleita.
Samalla kirjoittajien pitää pyrkiä siihen, että kaikkiin julkaisuihin julkaisusopimuksen yhteydessä kirjataan Helsingin yliopiston rinnakkaistallennusoikeus.
Oman oikeutensa tallentaa voi tietysti myös luovuttaa muille. Helsingin yliopiston kirjaston projektipäällikkö Veera Ristikartano lupaakin jo tallennusapua yliopiston tiedekunta- ja kampuskirjastoista. Jälkimmäisiä on peräti neljä, minkä lisäksi Kansalliskirjastolla on oma opinnäytteitä julkaiseva E-thesis-palvelu.
Asia ei tietenkään ole yksinkertainen, kuten maailman ensimmäiselle historioitsijoiden nettikurssille pari vuosikymmentä sitten osallistunut "digioppilaani" Jyrki Ilva Kansalliskirjaston yhteisblogissa kirjoittaa.
"Rehtorin päätös tarkoittaa periaatteessa siis sitä, että Helsingin yliopiston henkilökunnan vuosittain julkaisemat noin kymmenen tuhatta artikkelia alkavat 1.1.2010 alkaen tallentua yliopiston julkaisuarkistoihin. Käytännössä kukaan tuskin odottaa, että tallennuksessa päästäisiin aivan heti automaattisesti lähellekään sataa prosenttia. Myös tallennuksen käytäntöjen ja työkalujen luomisessa on vielä kova työ, vaikka julkaisuarkistosovelluksia sinänsä jo pystyssä onkin."
Ilvalla on paljon muutakin kiintoisaa sanottavaa asiasta, joten klikkailkaa linkkejä. Esimerkiksi: Mikä versio artikkelista pitäisi tallentaa: oma, hyväksytty versio vai se lehdessä (ehkä jopa vuotta myöhemmin) julkaistu, editoitu versio? Nyt on päädytty jälkimmäiseen.
Muitakin haasteita järjestelmälle on helppo keksiä. Tässä pari mutu-tuntumalta. Rinnakkaisjulkaisuoikeuden saaminen julkaisusopimukseen tuottaa varmasti vaikeuksia. Miksi joku (myynnissä oleva) julkaisu antaisi sellaisen.
Käytännössä alkuperäisjulkaisijan embargo voi olla vuoden, kaksi tai jopa kolme. Tämähän on jo tavallistenkin nettiversioiden ongelma käyttäjän kannalta.
Ja ensimmäinen peruskysymys on, voiko yliopisto yksipuolisella hallinnollisella päätöksellä, ilman erillistä julkaisusopimusta, ottaa julkaisuoikeuden työntekijänsä tieteellisiin artikkeleihin vieläpä ilman mitään korvausta?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)