Luettavaa kännykkään

Vierailulla oleva kaveri valisti minua harrastuksestaan. Hän on julkaissut Nokian Mosh-saittia käyttäen joukon kiintoisia tekijänoikeudettomia teoksia, joita sitten voi lukea myös kännykällä.

Lukemiseen tarvitaan tietysti ohjelma, jollaiseksi käy Amazonin julkaisema Mobipocket. Kätevää koska sama ohjelma toimii sekä pc:ssä että kännykässä.

Jussin jäljiltä tarjolla on mm. Karel Capekin Nokia MOSH: Rossum's Universal Robots (1921), D. H. Lawrencen The Prussian Officer and other stories 3 ja 200 ruokaohjetta yksinäisille. Suosittelen härkäviikkojen alkaessa erityisesti viimeisintä.

Klikkaamalla seuraava linkkiä näet Jussin verkottamat 35 teosta. Mukana Adam Smithiä, runoutta ja paljon muita kiinnostavia asioita.

Hauska harrastus!

Pari tolppaa, heti

Mikä hitto siinä on, ettei koskaan opi laittamaan puhelinta lataukseen illalla tai vaikka yöllä. Aamulla sitten laitteessa ei henki pihise, vaikka kuinka ravistaa ja nostelee korvalle.

Ja sitten joutuu aamulla kärsimättömästi jalkaa maahan taputellen odottelemaan, että pari tolppaa edes nousee esiin.

Pyydän anteeksi ylimääräisiä sitten-sanoja. Minulla on varmaankin jokin peruskouluaineenkirjoitusvirus.

Korsetin värillä on väliä

Viime päivinä on alkanut tuntua siltä, että meillä on käynnissä hallitussota. Ei niinkään hallituksen ja opposition välillä, joka muistuttaisi vuoden 1918 seksuaalisotaa, siis sitä, jossa vastakkain olivat punaiset ja valkoiset korsetit, vaan hallituksen sisällä, ikään kuin kansalaissotana.

Kansalainen Korhonen ja kansalainen Masa ovat töniskelleet toisiaan useammin kuin vanhat kaartilaiset nakkikioskilla. Ihan siinä posket menee rosamundaksi.

Jarmo Korhonenhan tunnetaan siitä, että tultuaan valituksi Kepun puoluesihteeriksi, hän esitti näkemyksensä politiikasta: ”Se on enemmän kuin näkyville tuotu päivänpolitiikka, jossa hömppäkoneet pyörittävät puppugeneraattoria, jossa fakta ja fiktio sekoittuvat ja parisuhdelaki ja hedelmöityshoitolaki ovat mediaseksikkäämpiä kuin köyhyys tai lasten huostaanotto.”

Ei tiennyt profeetta Korhonen, että mediaseksikkyydestä tulee pian mediaseksiä.

Silti vaikea arvata, keihin poliitikkoihin puoluesihteeri tällä viittasi. Ei ainakaan kehenkään Kepun ulkopuolella olevaan.

Korhosta kannatti vahvasti Paavo Väyrynen, jolla oli sen myötä intuitiivista tietoa, että hänestä tulee ministeri, vaikkei edes tuleva pääministeri sitä silloin tiennyt. "Korhosen valinta ei ole minulle näpäytys", Vanhanen sanoi jo etukäteen. Naapurit arvelevat sen muistuttaneen enemmän teknistä tyrmäystä, jossa ei kaaduta suorin hoikin koivin konkkaamaan vaan soperrellaan.

Tämän vuoksi tiettävästi Jarmo Korhonen on suljettu varmpimpaan puoluetoimistosta löytyvään kaappiin. Vai miten muuten on tulkittavissa liikenneministeri Anu Vehviläisen kommentti Kalevassa (9.3.08): "Liikenneministeri Anu Vehviläisen (kesk.) mielestä keskustan puoluesihteerin Jarmo Korhosen kaikki viimeviikkoiset ulostulot ja julmistelut Vanhasen hallitukselle eivät ole olleet onnistuneita." Siis keskustalaisen ministerin mielestä keskustan puoluesihteerin julmistelut keskustajohtoiselle hallitukselle...

Anteeksi, mistä voisin saada taksin?

Mainitun Kalevan nettikeskustelussa nimimerkki Jäbä sanoi kommentiksi edelliseen: "Korhonen, Rantakangas, Väyrynen ja Pekkarinen ovat oikeilla linjoilla Keskustassa. Vanhanen ja muut "liberaalit" joutaa potkia pihalle tai ainakin lykätä Alkion aateopus kouraan, jotta keskustalaisuus alkaa avautumaan. Pienen ihmisen asialla pitäisi olla. " Siinähän taas aamukahveja kerätään pitkin lattioita, kun maata johtaa KRPV-linja.

Lentokentälle, kiitos!

Hallitusrintamien toisella puolella oleva Jyrki Katainen sanoi muistaakseni jotenkin niin, vai miten se oli?, että "isottelu, uhkailu ja öykkäröinti" olisivat osa Korhosen persoonaa. Eikä persoonaa noin vain muuteta pois, kuten uusin Mannerheim-keskustelu osoittaa. Samat nettikeskustelijat tukevat kuin vihreä korsetti Mannerheimia aivan kuten ennenkin aiemmissakin Mannerheim-keskustelussa.

Uusin korsettikeskustelun osanottaja Bjarne Kallis tosin sanoo, ettei hän halua loukata ketään, ei edes niitä, joiden isoäidit ja syntymättömät sukulaiset Murha-Kalle hoiteli pois päiviltä.

Hoitelemisesta puheen ollen. Voisimmeko vihdoinkin antaa - heh! - Ilelle jonkin Nokia-palkinnon tekstiviestin aseman kansainvälisestä kohentamisesta? Siinä on mies, joka osaa sohaista tulipesään niin, että kohta liekit näkyvät Saksaan asti. Siellähän jo väitetään, että Nokia is not connecting people.

Suomalaisten kuuluminen globaalisti tunnettuun ja vientikelpoiseen vapaaseen pohjoismaiseen seksuaalirintamaan on nyt uhattuna. Vaikka kännykkäseksiä pidettäisiinkin metallimusiikkiin verrattuna vientikelpoisena erikoislajina, siis vähän kinkkisenä välineurheiluna, jota pitää valtion varoin tukea, on se varsin laimea muoto kalapuikkofirman ja viiksivahayhtiön tukemasta Big brother by Kännykkä -kilpailusta, jota kaikki laatulehdet ympäri Telluksen seuraavat kokosivun uutisin. Kansalaisten huuto kuuluu kuin mediapuisto Buchenwaldista: "Me haluamme enemmän, lisää ja suuremman."

Taksin keskusradio kertoo, että rikospoliisi on tiettävästi jo estänyt pääsyn sivuille, joissa tekstiviestit tullaan julkaisemaan. Viestit ovat sen verran lapsellisia.

Lopuksi julkaisen viimeisimmän ihan itse lähettämäni tekstiviestin, josta en tietenkään kerro, kenelle sen lähetin: "Onko siskonmakkarakeitto valmis, muija?"

Pyydän anteeksi jo etukäteen, vaikka eivät ne taida auttaa tuhannennellakaan kerralla. Minkäs hiiri voi hännälleen...

Uskoni kapitalismiin horjuu

Kävelimme rantoja pitkin suureen kauppakeskukseen. Lapselle piti ostaa kännykkä.

Kyllä, "läppäri", musta, kamera, ja bluetooth julkeasti ja pitkään - suoraan sanoen loputtomasti - esitettyinä vaatimuksina.

Tämä johti vakaviin neuvotteluihin, vaikka tuo bluetooth vähän naurattikin.

Lapsi lupasi vastikkeeksi:
- olla aina kiltisti
- siivota aina huoneensa (mikä on myös viikkorahan ehto)
- ettei koskaan kerjää
- lukea läksynsä ajoissa (ei vain kokeisiin)
- syödä perheessä tavallisia ruokia ja ainakin maistaa jokaista vähintään kahden ruokalusikallisen verran
- olla kiusaamatta ketään kotona ja koulussa
- hoitaa säännöllisesti ja omatoimisesti hammaspesut, suihkut, hiusten pesun ja kylpyhuoneen siivouksen näiden toimenpiteiden yhteydessä
- luvannut auttaa kotiaskareissa.

Suurin osa näistä pelisäännöistä tuli lapselta itseltään. Osaan tuli protestointia, mutta neuvotteluasema oli vahva.

Kännykkäkaupat olivat auki: hinnat kartellinvarmasti tasaiset. Vaatimukset täyttävä Nokia 6131 lähti lopulta hinnalla 199 e, 512 MB:n muistikortti reilulla kympillä päälle. On sitten puhelin, kamera, mp3 ja mitä vielä päälle. Kaikkea mitä teollisuus on viime vuosina keksinyt. Sitä ennen oli pinna mennyt kerran jo toisenkin.

On nimittäin vaikeaa tämä suomalainen kapitalismi.

Kännykauppojen varastot ovat värien suhteen surkeat. Ja jos väriä löytyi, muistikortteja ei. Ja niin kävi että en ottanut gigaista, kun ei ollut mistä ottaa.

Ja joka välissä kehotetaan juoksemaan seuraavaan liikkeeseen - teepä siinä parhaiten sopivia pakettiratkaisuja, hinnoissa kun on selvästi ilmaa ihan tinkimistä varten. Muistikortteja on kuulemma "hyvin markkinoilla". Sanoin, että ei näytä teillä olevan. Ainakaan hyvin.

Sama kaiku on ollut ennenkin näissä liikkeissä. Toiset myyvät liittymää, vaikka "ei kiinnosta" on jo kerrottu.

Senkin tänään taas opin, että yhtä myyjäpoloista ei reilu parin sadan kauppa kiinnosta. Vieressä haluttomuuta, saamattomuutta ja kykenemättömyyttä ihmettelevä myyjätoveri poistuu häpeämään kaverinsa käytöstä päätään puistellen, vaikka asiakas yritti olla aivan asiallinen. Siellä kauppaa ei tehty, eikä tehdä myöhemminkään.

Suomalainen sosialismi tarjoaa yleisimpien hyödykkeiden kohdalla "ei oota". Selityksenä "on tilattu".

Kun tässä sosialistisessa valintataloudessa sitten asiallisuus alkaa horjua ja asiakas kysyy, kuka tollo nämä tilaukset tekee, vastuu siirtyy suurten yhtymien näkymättömiin virkailijoihin jossakin muualla. Puhelimella näitä ei voi tavoittaa millään mahdollisella tavalla. Eikä puhelimella saatu yhteyttä saman liikkeen toiseen kopperoon samassa keskuksessa. Se sentään oli yrittämättäkin totta. Ei siellä kukaan vastaa puhelimeen. Tietokoneitse verkon välittämä tieto taas "ei välttämättä pidä paikkaansa". Sitä vartenhan niiden käsittääkseni pitäisi olla olemassa.

Ja nyt sille puhelinyhteydelle olisi tarve.

Oli maanantaikappale. Lataaminen ei onnistu kun on "local mode" ruudussa.

Myyjäfirman keskus yrittää yhdistää liikkeeseen. Ei onnistu. Kehottaa soittamaan ilmaiseen huoltoon. Minä kysyn, miksi et yhdistä. Kun se ei sitten ole ilmaista. Tarkoittaako tämä sitä, että olin joutunut maksamaan tästä yhdistely-yrityksestä myyjäliikkeeseen koko sen ajan? Vaikka soitin kuitissa näkyvään numeroon? Tämä sentään ON kapitalismia. Immateriaalisesta kyllä veloitetaan.

Miellyttävä ääni huollossakin, jonne pääsi näpyttelemällä itse numeroita useampaan otteeseen. Kerroin ongelman. Kyseltiin tarkkaan, onko meiltä ostettu. Kerroin ilkeyttäni kaupan numeron ja vielä myyjänkin sekä kellonajan minuutin tarkkuudella. Sitten vasta sanoi asiantuntija, että ei tiedä moista ongelmaa. Ei ole kuullutkaan. Ja että voisi soittaa valmistajalle.

Olin googlaillut. Näyttää pahalta. Lapsenuskoni kapitalismiin horjuu. Koska ei tämä kyllä sitä ole.