Olympialaisten aikaista sotaa

Pekingin olympialaisten jyskyttäessä ilotulitusta koko maailman iäksi, Georgiassa ajateltiin Etelä-Ossetiaa, aluetta, joka aikanaan neuvostoaikana päätettiin liittää juuri Gruusiaksi nimitettyyn liittovaltion maahan, mutta joka on kovasti pyrkinyt irtautumaan emämaastaan. Georgialaisia Etelä-Ossetiassa asuu ymmärtääkseni 30 prosenttia väestöstä.

Georgiaa ei tietenkään helposti voi syyttää hyökkäyksestä, onhan E-O:n sota-alue muodollisesti yhä osa valtiota, mutta silti minusta on kovin hämmentävää, että yksi ja toinen tiedotusväline ja jotkut poliitikotkin ovat syyttäneet Venäjää hyökkäyksestä, välillä kiistämättömän tökeröllä tavalla.

Sodaksi kehittyneen aseellisen konfliktin aloitti kaikkien saatavissa olevien tietojen mukaan Georgia. Nyt Venäjä - joka siis muodollisesti turvaa Etelä-Ossetiassa rauhaa - näyttää odotetusti voittaneen sodan, jonka Georgia sitä vastaan aloitti. Seurauksista ei ole vielä tietoa.

Georgialaisille asiasta ei koitunut mitään hyvää, ei myöskään osseeteille tai Etelä-Ossetian muille kansallisuuksille. Etelä-Ossetian autonomia epäilemättä vahvistuu, mutta itsenäiseksi se tai Georgian toinen kapina-alue Abhaasia, tuskin pääsevät lähivuosina. Kosovon jälkeen on tästä tietysti vaikea sanoa mitään kestävää.

Tämä kaikki tapahtui olympiakisojen aikana. Olympiakisojen periaatteisiin kuuluu, että kisoihin osallistuvat valtiot eivät harjoita sotatoimia, puhumattakaan siitä, että aloittaisivat sodan toisiaan vastaan.

Nyt sitten spekuloidaan. En keksi Gergian johdon ennustettavalla tavalla katastrofiin johtaneesta toiminnasta muuta logiikkaa kuin sen, että siellä oli pälkähtänyt päähän tämä Olympialiikkeen säännös, joka johtaisi Venäjän ongelmiin.

Olympialiikehän voisi halutessaan politisoida nyt alkaneen konfliktin sääntöjensä perusteella. En ihmettelisi, vaikka joku sitä haluaisi vaatia. Georgialla tuskin on otsaa vaatia Venäjän sulkemista kisoista tai erottamista olympialiikkeestä, mutta on jännittävää nähdä, vaatiiko joku Georgian erottamista.

Georgia on päättänyt jäädä kisoihin. Tänä aamuna tuli jo ensimmäinen mitali. Ei ole vaikea arvata, että se tuli naisten ilmapistooliammunnassa. Pronssimitali tuskin lohduttaa, kun hopean vei venäläinen ampuja.

Katse eteen päin - Reykjavik kutsuu

Lähtö Reykjavikiin on parin päivän päästä. Silpaisin neljä liuskaa tekstiä esitykseni tueksi.

Ymmärrettävistä syistä puhun enemmän kuin muut elokuvasensuurista, mutta onhan tässä pari päivää aikaa etsiä argumentteja muihinkin teemoihin.

Yksi kiintoisista aihepiireistä on tietysti Suomessa tehdyt kylmän sodan elokuvat: esimerkiksi GORKIN PUISTO (Gorky Park), KREMLIN KIRJE (The Kremlin Letter), MILJARDIN DOLLARIN AIVOT (Billion Dollar Brain), NELJÄS SOPIMUS (The Fourth Protocol), PEILISOTA (The Looking Glass War), PUHELIN (Telefon), PUNAISET (Reds), TAKAA-AJETTUNA (The Prize), TOHTORI ZHIVAGO (Doctor Zhivago) ja VALKEAT YÖT (White Nights).

Suomalaisia kategoriaan sopivia elokuvia on neljä: Veikko Itkosen VAARALLISTA VAPAUTTA, Renny Harlinin JÄÄTÄVÄ POLTE (Born American), Lauri Törhösen TROPIC OF ICE - JÄÄN KÄÄNTÖPIIRI ja Ilkka Järvi-Laturin HISTORIAA TEHDÄÄN ÖISIN (History is made at night).

En panisi pahakseni, vaikka kommentoisitte tai vihjaisitte asioista, joista mielestänne pitäisi puhua silloin kun aiheena on Kylmä sota ja elokuvat Suomessa.