Olympialaisten aikaista sotaa

Pekingin olympialaisten jyskyttäessä ilotulitusta koko maailman iäksi, Georgiassa ajateltiin Etelä-Ossetiaa, aluetta, joka aikanaan neuvostoaikana päätettiin liittää juuri Gruusiaksi nimitettyyn liittovaltion maahan, mutta joka on kovasti pyrkinyt irtautumaan emämaastaan. Georgialaisia Etelä-Ossetiassa asuu ymmärtääkseni 30 prosenttia väestöstä.

Georgiaa ei tietenkään helposti voi syyttää hyökkäyksestä, onhan E-O:n sota-alue muodollisesti yhä osa valtiota, mutta silti minusta on kovin hämmentävää, että yksi ja toinen tiedotusväline ja jotkut poliitikotkin ovat syyttäneet Venäjää hyökkäyksestä, välillä kiistämättömän tökeröllä tavalla.

Sodaksi kehittyneen aseellisen konfliktin aloitti kaikkien saatavissa olevien tietojen mukaan Georgia. Nyt Venäjä - joka siis muodollisesti turvaa Etelä-Ossetiassa rauhaa - näyttää odotetusti voittaneen sodan, jonka Georgia sitä vastaan aloitti. Seurauksista ei ole vielä tietoa.

Georgialaisille asiasta ei koitunut mitään hyvää, ei myöskään osseeteille tai Etelä-Ossetian muille kansallisuuksille. Etelä-Ossetian autonomia epäilemättä vahvistuu, mutta itsenäiseksi se tai Georgian toinen kapina-alue Abhaasia, tuskin pääsevät lähivuosina. Kosovon jälkeen on tästä tietysti vaikea sanoa mitään kestävää.

Tämä kaikki tapahtui olympiakisojen aikana. Olympiakisojen periaatteisiin kuuluu, että kisoihin osallistuvat valtiot eivät harjoita sotatoimia, puhumattakaan siitä, että aloittaisivat sodan toisiaan vastaan.

Nyt sitten spekuloidaan. En keksi Gergian johdon ennustettavalla tavalla katastrofiin johtaneesta toiminnasta muuta logiikkaa kuin sen, että siellä oli pälkähtänyt päähän tämä Olympialiikkeen säännös, joka johtaisi Venäjän ongelmiin.

Olympialiikehän voisi halutessaan politisoida nyt alkaneen konfliktin sääntöjensä perusteella. En ihmettelisi, vaikka joku sitä haluaisi vaatia. Georgialla tuskin on otsaa vaatia Venäjän sulkemista kisoista tai erottamista olympialiikkeestä, mutta on jännittävää nähdä, vaatiiko joku Georgian erottamista.

Georgia on päättänyt jäädä kisoihin. Tänä aamuna tuli jo ensimmäinen mitali. Ei ole vaikea arvata, että se tuli naisten ilmapistooliammunnassa. Pronssimitali tuskin lohduttaa, kun hopean vei venäläinen ampuja.

Tiibetiläinen pulma Olympialla?

Viime aikoina on poliittisista syistä joko vastustettu osallistumista tai kehotettu boikotoimaan tai osoittamaan mieltä Pekingin olympialaisissa, jotka Kansainvälinen Olympiakomitea on sille aikanaan myöntänyt.

Itse pidän olympialiikettä sen verran arvossa, että en kannata boikotteja ja mielenosoituksia kisapaikalla. Historiallisista poliittisista piirteistä huolimatta pidän olympialiikettä rauhaa ja ystävyyttä ajavana toimivana yhteistyömuotona eri maiden ja kansojen välillä. Sitä ei pitäisi käyttää keppihevosena poliittisissa kampanjoissa.

Toivottavasti ei ole niin, että mellakoita ja väkivaltaisia mielenosoituksia on peräti synnytetty tarkoituksena vastustaa olympialaisten pitämistä Kiinassa. En voi mitään sille, että tämä ajatus on juontunut mieleen useammin kuin kerran, vaikka mikään ei sitä osoita.

Tämä ei tietenkään tarkoita, ettenkö toivoisi ihmisoikeustilanteen kohentuvan Kiinassa. Olympialiikettä tämän toiveen ajamiseen ei kuitenkaan kannata uhrata. Historiallisesti ajatellen boikoteilla ei ole ollut merkitystä. Tarkoitan Moskovaa 1980. Silloin 62 valtiota jäi pois kisoista.

Moniko muistaa miksi? Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carter ajoi boikotilla Neuvostoliittoa pois Afganistanista. Boikottilla ei ollut Neuvostoliiton lähtemiseen mitään merkitystä. Nyt siellä ovat uudet vientiyrittäjät asialla.

Idean tähän kirjoitukseen antoi blogi nimeltä Tiibetin tuulet, josta alla oleva seminaari ja linkki Amnestyn uuteen raporttiin.

KIINAN IHMISOIKEUDET JA TIIBETIN KYSYMYS
- Suomen ja kansainvälisen yhteisön vastuu

Keskustelutilaisuus eduskunnan Pikkuparlamentissa (Kansaialsinfo) perjantaina 4.4. klo 15-17 (huom. ovet suljetaan klo 16.00).

Ohjelma:

Kiinan ja Tiibetin ihmisoikeustilanne
- Frank Johansson, Amnestyn Suomen osasto
Kiinan perustuslailliset ja kansainväliset velvoitteet
- Kristiina Vainio, Ihmisoikeussäätiö KIOS
Tiibetin konfliktin tausta ja nykytilannne
- tutkija Alpo Ratia, Aasian ystävät ry
- Marianne Kajander, Tiibetin ystävät Suomessa ry.
Mitä Suomi, EU ja kansainvälinen yhteisö voivat tehdä?
- valtiosihteeri Teija Tiilikainen, UM
- kansanedustajat Liisa Jaakonsaari (sd), Pekka Haavisto (vihr), Tanja Karpela (kesk), Minna Sirnö (vas)
- Euroopan parlamentin jäsen Piia-Noora Kauppi (kok) (ei vahv.)
Keskustelutilaisuuden puheenjohtajana toimii Suomen AEPF-toimikunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Heidi Hautala.