Viime aikoina on poliittisista syistä joko vastustettu osallistumista tai kehotettu boikotoimaan tai osoittamaan mieltä Pekingin olympialaisissa, jotka Kansainvälinen Olympiakomitea on sille aikanaan myöntänyt.
Itse pidän olympialiikettä sen verran arvossa, että en kannata boikotteja ja mielenosoituksia kisapaikalla. Historiallisista poliittisista piirteistä huolimatta pidän olympialiikettä rauhaa ja ystävyyttä ajavana toimivana yhteistyömuotona eri maiden ja kansojen välillä. Sitä ei pitäisi käyttää keppihevosena poliittisissa kampanjoissa.
Toivottavasti ei ole niin, että mellakoita ja väkivaltaisia mielenosoituksia on peräti synnytetty tarkoituksena vastustaa olympialaisten pitämistä Kiinassa. En voi mitään sille, että tämä ajatus on juontunut mieleen useammin kuin kerran, vaikka mikään ei sitä osoita.
Tämä ei tietenkään tarkoita, ettenkö toivoisi ihmisoikeustilanteen kohentuvan Kiinassa. Olympialiikettä tämän toiveen ajamiseen ei kuitenkaan kannata uhrata. Historiallisesti ajatellen boikoteilla ei ole ollut merkitystä. Tarkoitan Moskovaa 1980. Silloin 62 valtiota jäi pois kisoista.
Moniko muistaa miksi? Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carter ajoi boikotilla Neuvostoliittoa pois Afganistanista. Boikottilla ei ollut Neuvostoliiton lähtemiseen mitään merkitystä. Nyt siellä ovat uudet vientiyrittäjät asialla.
Idean tähän kirjoitukseen antoi blogi nimeltä Tiibetin tuulet, josta alla oleva seminaari ja linkki Amnestyn uuteen raporttiin.
KIINAN IHMISOIKEUDET JA TIIBETIN KYSYMYS
- Suomen ja kansainvälisen yhteisön vastuu
Keskustelutilaisuus eduskunnan Pikkuparlamentissa (Kansaialsinfo) perjantaina 4.4. klo 15-17 (huom. ovet suljetaan klo 16.00).
Ohjelma:
Kiinan ja Tiibetin ihmisoikeustilanne
- Frank Johansson, Amnestyn Suomen osasto
Kiinan perustuslailliset ja kansainväliset velvoitteet
- Kristiina Vainio, Ihmisoikeussäätiö KIOS
Tiibetin konfliktin tausta ja nykytilannne
- tutkija Alpo Ratia, Aasian ystävät ry
- Marianne Kajander, Tiibetin ystävät Suomessa ry.
Mitä Suomi, EU ja kansainvälinen yhteisö voivat tehdä?
- valtiosihteeri Teija Tiilikainen, UM
- kansanedustajat Liisa Jaakonsaari (sd), Pekka Haavisto (vihr), Tanja Karpela (kesk), Minna Sirnö (vas)
- Euroopan parlamentin jäsen Piia-Noora Kauppi (kok) (ei vahv.)
Keskustelutilaisuuden puheenjohtajana toimii Suomen AEPF-toimikunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Heidi Hautala.
6 kommenttia:
Esitetään kysymys, jota ei ole oikeastaan edes oikeutta esittää kuin ehkä pahaisena retoriikkana, koska se perustuu jälkiviisauteen (joka on silti ainoaa todelliseen näyttöön perustuvaa viisautta/tietoa - paradoksien ohella ;/).
Olisitko valmis osallistumaan Berliinin 1936 (eli tässä tapauksessa 2008) olympialaisiin sen tiedon perusteella, mikä sinulla nyt on - kun siis tiedät, että muutaman vuoden päästä Saksan (tässä: Kiinan) keskitysleirien piipuista tuprahteli/lee kaasuuntunut ihmisliha saastuttamaan ilma- ja moraalikerroksia?
(Tämä on kai olevinaan jonkinlainen versio 'natsikortista'.)
Minusta oli mukavaa että Jesse Owens osallistui!
Olympialiike rauhaa ja ystävyyttä ajavana toimivana yhteistyömuotona eri maiden ja kansojen välillä?
Oma näkökulmani on enemmänkin se, että mikäli olympialiike (tai ehkä -komitea) olisi tuota, Pekingissä ei pidettäisi koko kisoja. Eikä ehkä talvikisoja Venäjällä.
Julistukselliset boikotit lienevät tässä vaiheessa turhia ja tarpeettomia. Kiina on jo onnistuneesti käyttänyt olympialiikettä poliittis-taloudellisiin intresseihinsä. Lienee turha siihen soppaan on useampia lusikoita työntää, mutta ymmärrän kyllä kaikkia niitä, joiden moraali ei anna periksi matkustaa kyseisiin kisoihin.
En siis ole lähdössä:-)
sedis
Aika hyvä vastaus ;).
Boikotit eivät toki ole hyväksyttäviä, mutta ehkä voitaisiin toimia kuten sosialistimaat Los Angelesin olympialaisten kanssa: olla osallistumatta.
Meikäboy ainakin pysyttelee kaukana Kiinan maaperältä. Kisatkin jäänevät väliin, kun ei ole digitaalilaatikkoa.
Lähetä kommentti