Perhantai, joko se tuli

Me digiboksin omistajat emme luultavasti huomaa huomisessa mitään erikoista. Kaikki menee suunnitelmien mukaan.

Kun aamu koittaa, perjantai on tietenkin illan juhlinnan jälkeen muuttunut perhantaiksi eli lauantai-aamuksi.

Mutta on se perhantai muillekin.

Television laitetyyppisestä määritelmästä innostuneet digiänkyrät voivat sitten kerrankin katsoa televisiota oikein kyllikseen. Että miltä se televisio näyttää ja mikä se oikein on. Ohjelmia sieltä ei tule ilman digiboksia, ellei satu olemaan kaapeloitu koti.

Olemme siirtymässä digiaikaan. Kuten tutkijakollega Jukka Kortti tänään Hesarissa totesi, se ei merkitse juuri mitään: tärkeämpää oli se, kun video 1980-luvun alussa muutti maailmaa, suhdettamme teknologiaan ja elämämme muotoja. Mutta kuten tiedämme nyt, ei pitkäksi aikaa.

Videoihinkin kyllä ladattiin paljonkin odotuksia. Elokuvienkin ajateltiin olevan mennyttä. Nyt elokuva porskuttaa - se on vallannut myös tietokoneet ja niiden graafisen esittämisen - ja videota pakataan museon varastoon. Me kuluttajat mietimme mihin nuo sadat videokasetit oikein saisi piilotetuksi. Formaatit vaihtuvat todennäköisesti entistä nopeammin juuri nyt. Nykymuotoinen dvd on historiaa ennen kuin saamme riittävää kokoelmaa kerättyä.

Kaikki hype digiajan kanssa on turhaa. Sen sijaan meidän kannattaa olla tarkkoja siitä, mistä me (kuluttajina) maksamme. Vaikka meille lirkutellaan kohonneiden mediakustannusten äärellä paremmasta tekniikasta ja sen tuomasta onnesta, meidän kannattaisi kiinnittää huomiota sisältöihin.

Tietysti tekniikan hinnasta olisi syytä keskustella entistä enemmän. Minusta näyttää, että kaikki hype on ylläpitänyt tarpeettoman kovia hintoja.

Digitoverit, meitä riistetään.

Lauluntapailija

Jokos olette kokeilleet lauluntapailijaa? Songtapper tunnistaa kappaleen rytmin perusteella. Rytmi syötetään koneeseen kolkuttamalla välilyöntitankoa.

Ja jos Guitar Hero ei ole tuttu, linkkiin kannattaa upota viideksi minuutiksi. Aikamoista menoa.

Mitä tein tänään?

Mitä teen juuri nyt? on se kaikkein hotein kysymys juuri nyt. Koska kaikki muutkin, liityin twitteriksi twitter.comiin ja seurailen maailman mikrotapahtumia twittervisiosta ja saman tien myös kotimaiseen Jaikuun, josta nyt tehdään Twitterin pääkilpailijaa.

Hauskaa, että molempien nimet liittyvät musiikillisiin äännähdyksiin: jaikuhan on haiku ja joiku, twitter tarkoittaa lintujen sirkutusta, hihitystä, kikattelua ja sopivasti myös sitä hermostuneisuutta, mikä tämmöiseen tietokone-elämään aina liittyy.

Pinserin Samikki kirjoitti näiden ilmiöiden ominaisuuksista riittävän pitkään ja hartaasti, joten en jatka jaarittelua täällä.

Pieni lisäys kuitenkin. Suosion räjähdysmäinen kasvu on saanut Jaikun perustajat kertomaan historiastaan.