HYY-elokuvien näytös keskiviikkona, kulttuurikeskusteluja torstaina, Pia Tikan väitös ja Filmihullun 40v-juhla sekä Lens Politican jatkot perjantaina johtivat siihen, että lauantai meni nukkuessa ja syödessä tai toisin päin.
Nyt päänahkaa kutittaa ja parransänki riittäisi repimään betonia auki.
Joulukuun vuokranmaksulappu on hukassa, vaikka kaikki muut löytyvät viimeisen viiden vuoden ajalta. Sitä etsiessä löytyi vuosia lainassa ollut kirja, jonka olemassaoloakin olin aina karhulapuissa ihmetellyt.
Hyvän ja loistavalla tavalla epäuskottavan piilon oli sekin löytänyt. Myönteistä asiassa on, että kirjan esittelemä asia on ehtinyt viidessä vuodessa vanhentua.
Ulkona tulee talvi ensilumen muodossa. Lueskelin lehdet ja sain sata ideaa, joista voisi työstää puolen vuoden blogikirjoitukset. Nyt ei tule mitään niistä mieleen.
Paitsi se, että olen törmännyt viime aikoina useissa teksteissä siteeraukseen, jossa Zhou Enlai sanoo, että on liian aikaista kommentoida Ranskan vallankumousta ja sen merkitystä siksi, että siitä on kulunut vasta parisataa vuotta. Intellektuellien lukulistalla juuri nyt välttämätöntä Desain Marxin kostoa on siis luettu hiukan esipuhetta pidemmälle, ensimmäisen luvun eka virkkeisiin.
Ehkä pitäisi pidättäytyä kommentoimasta tai jättää se Suomen johtavalle (antikommunistiselle) historiakommentaattorille Jari Tervolle.
Niin, ja paljon kohutusta erillissodasta olen sanonut kaiken oleellisen jo kolme ja puoli vuotta sitten vaikka tietysti sanoisin sen tänään hieman eri tavalla. Tuo kirjoituksenihan perustui lisurini yhteydessä vuonna 1996 kirjoitettuun, joten on mukavaa nähdä, että historioitsijoiden enemmistö on sittemmin asettautunut linjoille, vieläpä uusia huomioita tehden.
15 kommenttia:
Terveisiä täältä naapurista, jossa ei enää hankita viikonlopuksi krapulaa kuin silkasti vahingossa - ei lepopäiviä viitsi pilata krapuloimalla!
Tosin, onneksi, niitä vahinkoja sattuu... Kyllähän tässä iässä hauska ilta kodin ulkopuolella(kin) on harvinaista herkkua, kun ikätovereista kukaan ei enää käy missään eikä ex-tempore-juhlimista enää ole olemassakaan.
Onneksi kroppa väsyy vähän aikaisemmin kuin menohalut hellittävät.
Eipä ole juuri päässyt krapuloilla kehuskelemaan viime aikoina. Mutta kun kerrankin sai poltella tupakkaa ja maistella ilmaisjuomia alkuillasta, niin kyllähän siitä yhdistelmästä jotakin sentään aikaan saa.
Olikop se todella Tshou En-Lai eikä Deng Shiao Ping?
Meillä on mökillä kuva Dengistä, jossa se istuu parturin tuolissa ja kieltäytyy ottamasta päästään cowboy-hattua ja mutisee että en tajua mikä minuun meni että piti hyökätä Vietnamiin.
Mutta on loistavaa että olet kirjoissasi todistanut olevasi edellä aikaasi!!!
Zhou se oli.
Löytyy oikeasta reunasta...
Zhou Enlai englanninkielisestä Wikipediasta, jossa sama, lähteenä tuo BBC.
Ideoiden katoamista ei kannata haikailla. Ne olivat todennäköisesti vajaita ja raakileita jo syntyessään.
Hyvä idea tai kehityskelpoinen ajatus ei katoa mihinkään, vaan vahvistuu pikkuhiljaa ja vie mennessään... tosin "mikään ei ole niin vaarallista kuin hyvä idea, jos se on se ainoa", kuten joku viisas (jota en taaskaan muista) on jossain sanonut.
Toivottavasti en vaikuttanut kovin huolestuneelta.
Olen tuhlannut enemmän ideoita kuin elämässäni pystyisin toteuttamaan.
Muistitko käydä edes kirkossa tänään?
Voihan sitä ajatella niinkin, että kun tuhlaa ideoita, niin saa kokea olevansa rikas...
En ole kirkossa käynyt kotimaassa aikoihin. Ulkomailla tulee rampattua.
Viimeksi oli katolisessa messussa marraskuun alussa Roomassa.
Ideoiden tuhlaaminen perustuu yhteen tärkeään asiaan: niitä tulee enemmän kuin ehtii toteuttamaan.
Ei se sen kummempaa ole.
Joillekin niitä ei tule: "keksi mulle aihe" on yliopisto-opiskelijan yleisimpiä ongelmia. Olen oppinut sen opettajana siellä ollessani, enkä voi kuin ihmetellä. Tutkittavaa kun riittää.
Jonkin verran jakelen ideoita muille. Sitä kai tämä blogikin on ainakin aktiivisille mutta arvokkaasti varjoihin piilottautuville journalisteille. Olen ollut aina silloin tällöin huomaavinani, että hyvin on kelvannut.
Sehän on vain mukavaa. Vaikka voisi sen lähteen joskus paremman ajatuksen sattuessa mainitakin. Mutta parempi tietysti näin kuin ei lainkaan.
Se ettei keksi aihetta, johtunee motivaation puutteesta. Se mikä innostaa aidosti, poikii loputtomasti uutta. Onnekas se joka opiskelee sitä mistä aidosti pitää, tai saa tehdä työtä jota haluaa tehdä muutenkin.
Ja se ettei blogeja mainita lähteenä, johtuisiko se siitä, kun enemmistö kirjoittajista pitää henkilöllisyyden piilossa, niin enemmistön mukaan määräytyy myös protokolla jonka mukaan blogeja arvioidaan? Tosin tämä on vain villi arvaus.
Minä olen täkäläisiltä opettajilta ja opiskelijoilta kuullut että nettiä ei hyväksytä lähteeksi ainakaan mihinkään seminaarikirjoituksiin.
Aiheesta oli Hesarissa jokin aika sitten, siis juonien ja yksityiskohtien varastamisesta. Kuulemma opettaja näkee nopeasti ovatko asiat peräisin kirjoista vai netistä.
Epäilen että läpi menee kyllä varkauksiakin.
Lupaan olla varastamatta Zhoun esimerkillistä ajattelua.
Kyllä nettijutut hyväksytään seminaarikirjoituksiin. Kysehän on lähdekritiikistä ja viittaustaidoista useimmiten.
Luonnontieteissä ja lääketieteessä uusin tutkimustieto on nimenomaan netissä - miten ne voisi jättää huomioimatta.
Netin tieteelliset lehdet - yhden sellaisen olen itsekin perustanut - ovat kyllä täysin paperiversioon verrattavia lähteitä.
Ei mene kyllä läpi yliopistokiellot tämmöisissä...
Muutama blogijuttu minullakin täyttää mitkä tahansa kriteerit viitteineen päivineen. Niiden käyttäminen on kyllä täysin ok vaikka väitöskirjaan...
Tätä arjen vuodatusta ei ehkä kuitenkaan kannata viitteeksi laittaa, ellei sitten satu sitä tutkimaan.
Ja se toinen asia. Blogeja ei mainita koska niitä ei haluta mainita. Syitä varmaan koko liuta.
Hyvä huomio erillissotakeskustelusta, jotain on mielenkiintoisella tavalla ainakin tutkijayhteisössä tosiaan muuttunut.
Kyllä blogitkin joskus lähteenä mainitaan. Itse käytin viime vuonna julkaistussa toimittamassani Sodan totuudet -kirjassa tuota sinun mainiota erillissotakirjoitustasi lähteenä, ja merkitsin näkyville kaikkien historiatieteen sääntöjen mukaan!
Sillä olenkin leuhkinut.
Lähetä kommentti