Tänään sain tilaisuuden tutustua maailmanharvinaisuuteen, Robert J. Flahertyn Moanaan (1925 / Paramount 1926). Flahertyn arkistoa järjestävän Sami van Ingenin mukanaan tuoma elokuva on maailman ensimmäinen dokufiktio. Silti juuri Moana on elokuva, jonka arvostelun / esittelyn yhteydessä brittidokumentaristi John Grierson totesi, että tällä elokuvalla on "dokumentaarista arvoa" (documentary value). Siitä sitten kehittyi anglosaksiseen kielenkäyttöön dokumenttifilmin käsite. Ranskankielisessä maailmassa film documentaire oli tunnettu jo 1910-luvun alkupuolella, joten ei keksintö kovin suuri uutuus ollut. Englannin ylivalta vain on tehnyt Griersonin kielenkäytöstä eräänlaisen dokumenttielokuvan syntymäpäivän.
Täydellisin nitraattikopio siitä on ollut Ruotsissa, jossa elokuva oli omana aikanaan valtaisa menestys, mutta nykyisin tuo kopio on tuhottu. Siitä otetun pelastuskopion kautta lienee tehty ne kolme tunnettua kaitakopiota. Korkeatasoinen kopio lienee myös oikeuksia pitkään hallussaan pitäneellä Paramountilla, joka kunnosti elokuvan omaa kaupallista levitystään varten vuonna 1953.
Paramountin oikeudet lakkasivat viimeistään 1989, mutta jo sitä ennen ohjaajan tytär Monica oli teettänyt isänsä toivomusten mukaisesti vuonna 1980 äänellisen kaitakopion, jonka esitysten yhteydessä hän piti luentoja isänsä elämäntyöstä. Esityksiä hänen hallussaan olleelle kahdelle kopiolle kertyi noin viisikymmentä. Äänirestaurointityön suorittanut yhtiö lienee tehnyt itselleen yhden kopion, ymmärtääkseni suoraan Ruotsin pelasteesta.
Verrattain harvinainen tapaus siis. Löytyykö lukijoista Moanan nähneitä - siitä ei ole dvd:tä, mutta VHS on Yhdysvalloissa aikoinaan julkaistu.
2 kommenttia:
Kerrotaan että van Ingenillä oli lapsuuden haave päästä isoäitinsä isän, Robert Flahertyn kuvaamille seuduille Pohjois-Kanadaan.
Enpä älynnyt kysyä. Mutta se kävi muuten vain jutellessa ilmi, että maailmaa oli nähty joka suunnalta.
Lähetä kommentti