Kirjoittamisen harvatahtisuus hirvittää, mutta ei se ole elämässä etenemistä haitannut. Pääfokus on ollut kirjan valmistamisessa, sillä dead linet ovat mennä viipottaneet, yrittipä kuinka hyvänsä. Viikko vielä on armoa ja aikaa. Tämäkin päivä on sujunut nimihakemistossa.
Viikolla torstaina tiesin, että naamani näkyy Maria Veitolan showssa Röökimuijan käsittelyssä, joten katsoin parhaimmaksi tarkastella esi-isieni isänmaata Ruotsia.
Visiteerasin barokkihengen raskauttamassa kuninkaanlinnassa ja opetin lapselle, että tässä valtakunnansalissa istui kerran avajaisissa myös esi-isäsi - lapsen isän äidin isän isän isän isän äidin isän isä - Pehr eli Pekka Huotari talonpoikaissäädyn valtiopäivämiehenä 1789 eli semmoisena vuosilukuna, joka on syytä muutenkin tässä maailmassa muistaa ainakin ranskalaisena viitteenä. Hopeista kuninkaan valtaistuinta katsellessa lapsikin selvästi eläytyi hetkeen, mikä ei ole hänen iässään ihan tavallista.
Ruotsiin mennään usein laivalla, niin nytkin. Nopeana lappujentäyttelijänä ehdin laulaa menomatkalla kolme ja paluumatkalla neljä biisiä karaokessa. Eturivin teinit antoivat tunnustusta, joka lämmitti mieltä. Laivasyöminkien jälkeen laulaminen ei ole helppoa ja matkalla häiriintyy hermosto ja hengityskin, jos nyt peesaisi Virpi Kuitusta.
Raskaan matkan jälkeen hiihtokilpailut pyssyllä ja ilman ovat aivan sopivaa rentousta muutaman tunnin oikolukusessioiden ja hakemistojen laadinnan ohella.
Tässä tämänkertainen katkos harvatahtiseen tasatyöntöön blogissa.
2 kommenttia:
Olipa raikkaita kuvia! Onnea kirjantekoon, pitkiä ja tuskaisia projekteja, ja tervetuloa sitten tulevaisuudessa Läntisen kristikunnan emäkaupungin syleilyyn, aina syksystä lähtien.
t. kata
Säästämme jo menolippurahoja.
Lähetä kommentti