Erittäin yksinkertainen elämänohje on se, että tekee nimihakemistoa illalla, yöllä, aamulla ja sitten taas illalla. Ja kas, se on valmis. 13 liuskaa ja varmaan yksi tulee lisää. En jaksa laskea, mutta yli 500 henkilöä tulee mainituksi. Joku on joskus näsäviisastanut, että mitä pidempi henkilöluettelo, sitä useampi ostaja. Mutta kun nämä on melkein kaikki kuolleita.
Eero Tuomikosken muistoa on tänään vaalittu Andorrassa, mutta enpä jaksanut mennä mukaan. Muistelen muuten. Opin tuntemaan Eeron miehenä, joka Vanhan kuppilassa nosti raskaan marmoripöydän yhdellä kädellä ylös. Ei hän siitä koskaan minun silmissäni heikentynyt.
Kuvassa Eero ihmettelee sitä jalomielisyyttä, jolla lahjoitin hänelle täyden tuopin Sodiksessa pari vuotta sitten.
10 kommenttia:
Hieno juttu, että teit henkilöhakemiston.
Kuolleista ihmisistä kiinnostuneita kutsutaan... mm. sukututkijoiksi. Suomen sukututkimusseura (tai tarkemmin sanottuna Leif Mether) laittoi aikanaan pystyyn tietokannan henkilöhakemistoja varten (http://www.genealogia.fi/linktoold/henkiloita/). Valitettavsti missään vaiheessa seura ei ole luonut suhteita kustantajiin niin, että siihen olisi saatu vaivattomasti täytettä.
Sukututkimusta olen toki itsekin harrastanut. Tällä kertaa kyse oli Suomen dokumenttielokuvan historiasta vosilta 1904-1944, jonka olen kollegani Ilkan kanssa kirjoittanut.
Siis ymmärsithän kommenttini oikein? Jokaisella niillä dokumenttielokuvaan liittyvällä 500 henkilöllä, jotka kokosit hakemistoon, on sukulaisia, jotka voisivat tarttua kirjaasi pelkästää siksi, että siinä mainitaan kyseinen henkilö. Mikä ei tietenkään ollut kirjan kirjoittamisen tarkoitus, mutta yksi väistämätön sivutuote.
Juu, juu, ymmärsin kyllä.
Eikös tekstinkäsittelyohjelmassa ole auttavia toimintoja hakemistojen tekemiseksi? Vai kieltääkö kustantaja sellaisenkin teknisen apuvälineen käytön?
Tekniikka on oivallista, mutta näin massiivisten aineistojen kanssa käsipeli on paras.
Missä kuvassa?
Tai siis linkistä löytyy, mutta..
Öh, kyllä se Page Maker rumautti sen tehdä itse, pitkän, katsoin sivusta kirjani taittoa (v,1995).
"Käsipeli on paras."
No niinpä on! Mikä muuten on käsipeli-menetelmäsi, jos tarkemmin suvaitsee kysyä? Itse tein väitöskirjan asiahakemiston niin, että laadin pdf-dokumentin ilman alkulehtiä niin että sivu 1 oli myös pdf:n sivu 1. Sitten vain hakuja ctrl-shift-F:llä, ja hakutulosikkunasta saa sivunumerot hiiren osoittimella. Ja jos tuntuu epävarmalta tulokselta, voi klikata tekstikohdan esiin.
Aikaa meni viimeinen viikonloppu ennen painoon jättöä, ja ihan hyvä siitä tulikin, esim näin:
Drinking, 1, 31, 32–33, 49, 51, 65–66, 79, 117, 161, 169, 177n, 179–180, 185, 187, 188–189, 191, 196–199, 207, 224, 232
Printistä kirjoitan nimet valmiiksi aakkosjärjestykseen päällyskynällä merkityt nimet.
Painovalmiista lisäilen sitten sivunumerot paikoilleen.
Tulevat oikein.
Lähetä kommentti