Maanantaiaamun todellinen piristyspommi ei ole lasillinen grapemehua vaan Bruce Willisin tähdittämä sotaelokuva. DVD:llä saatavissa oleva ja kolmeen kertaan Nelosella televisiossa esitetty Tears of the Sun ei hitaudellaan ja jähmeydellään vetoa, mutta aamuseitsemältä sen esittämän etnisen puhdistuksen rytmikäs ratatataa (kahden tunnin kestossaan) riittää kahvimukilliseen jos toiseenkin.
Päivitys uuden sotaelokuvan sykkeeseen oli hieman tahmeaa, mutta toivottavasti kieli vertyi tarpeeksi tunnin kestoisen puhelun aikana. Päivällä sitten huomasin, että joitakin vanhoja juttuja myös ilmestyy. Taannoin Turun ylkkäri jututti kulttielokuvista, joita esitettään täysin rinnoin Suomalaisen elokuvan festivaaleilla Turussa huhtikuussa.
Kun sitten ahkerasti, mutta kohtuullisin vähin villoin selvittelin Lauri Karilon (Kulttuurifilmi Oy. Kurki ja Suomi-Filmin opetusfilmit) taustoja ja henkilöhistoriaa, olikin takana jo seitsemän tunnin tauoton työrupeama.
Kiinalainen työlounas, vilkas suunnittelupalaveri sekä ekstratyötehtäväksi langennut pikainen perehtyminen rakkauselokuviin kollegan työhuoneessa ovat saaneet aikaan sen, että 9 tuntia on jo täynnä eikä loppua näy. Tai kaksitoista jos aamuyön alkutunnit lasketaan.
Kevättä on siis ilmassa. I'm back to business.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti