Kevättä ilmassa

Maanantaiaamun todellinen piristyspommi ei ole lasillinen grapemehua vaan Bruce Willisin tähdittämä sotaelokuva. DVD:llä saatavissa oleva ja kolmeen kertaan Nelosella televisiossa esitetty Tears of the Sun ei hitaudellaan ja jähmeydellään vetoa, mutta aamuseitsemältä sen esittämän etnisen puhdistuksen rytmikäs ratatataa (kahden tunnin kestossaan) riittää kahvimukilliseen jos toiseenkin.

Päivitys uuden sotaelokuvan sykkeeseen oli hieman tahmeaa, mutta toivottavasti kieli vertyi tarpeeksi tunnin kestoisen puhelun aikana. Päivällä sitten huomasin, että joitakin vanhoja juttuja myös ilmestyy. Taannoin Turun ylkkäri jututti kulttielokuvista, joita esitettään täysin rinnoin Suomalaisen elokuvan festivaaleilla Turussa huhtikuussa.

Kun sitten ahkerasti, mutta kohtuullisin vähin villoin selvittelin Lauri Karilon (Kulttuurifilmi Oy. Kurki ja Suomi-Filmin opetusfilmit) taustoja ja henkilöhistoriaa, olikin takana jo seitsemän tunnin tauoton työrupeama.

Kiinalainen työlounas, vilkas suunnittelupalaveri sekä ekstratyötehtäväksi langennut pikainen perehtyminen rakkauselokuviin kollegan työhuoneessa ovat saaneet aikaan sen, että 9 tuntia on jo täynnä eikä loppua näy. Tai kaksitoista jos aamuyön alkutunnit lasketaan.

Kevättä on siis ilmassa. I'm back to business.

Uudet ajatukset

Uuden kirjan suunnittelu on jännittävä vaihe. Se on välttämätöntä vaikka tietääkin, että hankkeen lopussa kaikki on toisin. Kyse on siis aluksi eräänlaisesta paleontologiasta, hirmuliskon luiden ja jälkien löytämisestä, keräämisestä ja kokoamisesta. Yksityiskohtainen tarkastelu antaa mahdollisuuden päättää, onko dinosauruksella siivet, valaalla jalat tai jopa onko vastaantuleva ilmiö lintu vai kala.

Seuraavaksi on siirryttävä arkeologiaan. Luonnontieteellisellä tarkkuudella kaivetaan esille kaikki olennainen materiaali, jota lähilukemalla verrataan suunnitelman loogisiin päätelmiin. Materiaali - valittu tai saatavissa oleva - tuo aina esille uusia asioita, joita suunnitellessa ei ole älynnyt ottaa huomioon. Tämä muuttaa suunnitelmaa. Päättelykykyä on käytettävä etenkin silloin, kun tutkittava asia osoittautuu monimutkaiseksi, epäselväksi tai ristiriitaisten tulkintojen ja tutkimustulosten hämärtämäksi.

Puuttuvien lähteiden maailmassa historiantutkijan työ on pitkälle päättelyä. Antiikin (ja sitä varhaisempien elämänmuotojen) tutkimus lienee tätä käyttänyt eniten. Kekseliäisyys, innovaatiot ja uudet tulkinnat ovat kunniassa, kunnes saavat muodon ja sisällön, jonka uskaltaa asettaa kritiikin alaiseksi. Sen vastakohta on runsaudesta tehtävä seulonta ja tiivistäminen, jossa mukaan kelpuutetaan vain olennainen, suunnitelman laajuudessa tietenkin. Usein sama historiahanke pitää sisällään molempia aineksia. Toisista jaksoista on paljon materiaalia, toisista ei juuri mitään. Pitää osata kontekstoida ja zoomata tarpeen mukaan.

Lopuksi on kirjoitettava historiaa. Rakenne, tyyli ja sisältö saavat tarkoituksenmukaisen - lue: julkaisukelpoisen - muodon. Jälleen kerran aiemmin tehty työ joutuu uuden kokonaistarkastelun kohteeksi ja edessä on muutoksia. Historioitsija joutuu tekemään myös kompromissejä vaikka ei haluaisi. Kyse ei ole vain tutkimuksen etiikasta, vaan siitä, että kaikki ei ole selvää. Yhteiskuntatieteissä ja filosofiassa tämä realisoituu usein virkkeinä, joista ei ota selvää Erkkikään. (Tämän vuoksi käännökset ovat usein tärkeissä kohdassa parempia kuin alkuperäinen).

Nämä vaiheet ovat osittain päällekkäisiä. Joka tapauksessa ne vaikuttavat toinen toisiinsa, mikä aiheuttaa usein ongelmia loogisen esityksen suhteen. Myös virheet, joskus mitä kummallisimmat, ovat usein seurausta (abstraktin) päättelyn ja (konkreettisen) muotoonkirjoittamisen välisestä suhteesta. Pää ei erota niitä toisistaan, vaikka pitäisi. Siksi niitä virheitä on vaikea tunnistaa (omasta tekstistään). Kukaan ei kuitenkaan osanne kirjoittaa lopullista tekstiä kerralla.

However, eräänä päivänä, jos henki vielä pihisee, uusi kirja on valmis. Sitten on viikko aikaa henkäistä, jollei satu olemaan muuta tekemistä. Miksi minusta tuntuu, että se viikko on jo mennyt.

Voiton puolella

Parin viikon raataminen on takana, edessä enää muutama päivä korkeatahtista ojankaivua. Paljon on jäänyt tekemättä, kun piti väkisin keskittyä ensin yhteen, heti perään toiseen ja vielä kolmanteenkin urakkaan.

Ykkönen ja kolmas on "valmis", eli hanke päätetty, kakkonen kahtakymmentä vaille. Pihtisynnytyksessä ei ollut apulaisia.

Kirjoitushanke kaksi pitää saada valmiiksi viimeistään maanantaina, vaikka uupumus on jo aika syvä.

Sitten voikin jo palata tekemättömiin töihin loppuviikoksi. Ja seuraavalla viikolla alkaa todenteolla syksyn pääurakka, kirjan viimeisteleminen.

Älkää pyytäkö minua mukaan mihinkään ennen joulukuuta.

Hankkeita yöllä ja päivällä

Vettä sataa viljelijöiden iloksi. Meitä muita se ei aina ilahduta. Kymmenen asteen lämpö ei luita sulata.

Sade ei haittaa, sillä kirjaprojekti voittaa. Perheen sisäistä dynamiikkaa järisyttäneet kirjahankkeet jatkuvat.

Vaimo on saanut toimitetuksi taittajalle reilun 180-sivuisen Herttoniemen historian, joka ilmestyy näillä näkymin syyskuussa. Ensiversiot näyttävät jo ihan hyvältä.

Vuorokauden eri aikoja pilkkanaan pitävät työrupeamat eivät hänelläkään vielä lopu, sillä loppukevään kiireisenä työstökohteena on jo kesäkuussa avautuva pienimuotoinen museonäyttely valokuvin ja tekstiottein Mika Waltarin tuotannosta.

Waltaria onkin luettu perheessä ahkerasti, vaikka lapsi ei ole vielä suosittelemaamme Sinuheen taipunut omien kokeidensa puristuksessa. Sinuhea tarjottiin, kun Egypti alkoi jostakin syystä kiinnostaa.

Oma kesäni menee viimeistellessä kollegan kanssa vuosia työstämäämme käsikirjoitusta Suomen dokumenttielokuvan historiasta. Kirjasarjan ensimmäisen osan dead line on syksyn alussa. Siihen olisi mukava keskittyä.

Erinäiset kirja-artikkelit ja dvd-julkaisut vaativat kuitenkin vielä huomiota virkatöiden ohella. Löhölomaa ei ole tiedossa.

Sadepäiviä siis tarvitaan. Tällä viikolla työstämme kollegan kanssa syksyllä ilmestyvän dvd-julkaisun ekstroiksi pienehköjä dokumenttielokuvia, mutta öisinä luppoaikoina parantelen omalta osaltani grande opuksen sanavalintoja. Näin tänäänkin jo parin tunnin ajan.

Yölliset puuhat tarkoittavat sitä, että on taas vaimon vuoro sammutella valoja oikoluku- ja korjaustyönsä vierelle nukkuneen jäljiltä.