Mietteitä Ruotsin vaaleista

Ruotsin vaalien seuraaminen oli harvinaisen mukavaa. Eduskuntavaalit olivat lopulta tiukat, eikä tulos mairitellut ketään. Ääriliikkeeksi Ruotsissa laskettava ruotsidemokraatit pääsivät äänikynnyksen ylityttyä eduskuntaan lähinnä muukalais- ja maahanmuuttovastaisella linjallaan. Tulosta ei seurannut hymistely, vaan sekä punavihreän opposition että päähallituspuolueen moderaattien, suomalaisittain verraten "maltillisen kokoomuksen" tuomio.

Plussan puolelle pääsivät kautta linjan sekä ympäristöpuolue, joka näin kohensi punavihreän koalition muuten surkeaa tulosta, ja porvariallianssin moderaatit, joka puolestaan ensi kertaa parlamentaarisen äänestyskäytännön aikana ylitti 30 prosentin kannatuslukemat, jonka lähellä se on ollut vain kerran, muistaakseni vuonna 1928. Vuoden 2002 vaaleissa demarit olivat 15 prosenttiyksikköä edellä, nyt kahdeksan vuotta myöhemmin eroa on alle 1 prosenttiyksikkö. Ruotsi on muuttunut.

Televisiossa vilahtaneissa tilastoissa todettiin Ruotsin äänestäjien pitävän tärkeimpänä koulutusta, työllisyyttä ja taloutta. Kuten hallituskoalitio korosti, voiton syynä oli joukko tosiasioita: Ruotsin työttömyysaste ja kauppatase/velkaantuminen ovat EU:n aatelia, ehdotonta A-luokkaa. Varsinkin muihin verrattuna Ruotsilla menee hyvin, vaikka ongelmitta ei kukaan voi elää nykymaailmassa.

Tämän hyvinvoinnin jatkuvuudesta huolimatta muut hallituskoalition puolueet kuin moderaatit kärsivät niukkoja mutta selviä tappioita. Keskusta ei vakuuttanut ympäristölinjallaan, vaan äänet valuivat ympäristöpuolueelle. Kansanpuolueen vaaliteema oli koulutus, mutta vaikka se on tärkeää, se ei ole näemmä tarpeeksi tärkeää. Kristillisdemokraatit jäivät jo Ruotsidemokraattien taakse. Epäilemättä vaalitilanteen tiukkuus ajoi äänestäjät kannattamaan suurta ja kaunista.

Toinenkin tilasto kertoi nykytilasta. 1990-luvun alussa poliitikot saivat luottamusta hoitaa asioita vain harvalta. Alle puolet ilmoitti silloin luottavansa poliitikkoihin. Tämä luku on hiljalleen noussut hieman yli puoleen 2000-luvulla. Nyt tulos oli hämmästyttävä: 70 % ilmoitti luottavansa poliitikkoihin asioiden hoitajana. Ja äänestäjiäkin riitti, sillä äänestysprosentti oli edelleen 80 prosentin luokkaa. Ero Suomeen on huomattava. Oppia on otettavana.

Ruotsin vaalikeskustelusta kävi esille myös se, kuinka hyvin siellä on tajuttu, mikä vaara syntyy, kun populisti-/ääriliikkeiden teemoille annetaan tilaa. Ja jos näiden ajatusten varassa ryhdytään kalastamaan ääniä, kuten on käynyt Ruotsin naapurimaissa - tällä tarkoitettiin varmasti myös Suomea - populistien/ääriliikkeiden kannatus on vain noussut.

Ruotsalainen kielenkäyttö on suorempaa. Monet merkkasivat Ruotsidemokraatit rasistiseksi ääriliikkeeksi suorin sanoin. Monet ilmoittivat etteivät ikimaailmassa ryhdy sen kanssa minkäänlaiseen poliittiseen yhteistoimintaan. Myös punavihreän ja porvariblokkien välinen keskustelu on poliittisesti osuvampaa ja suorempaa kuin Suomessa. Tämän myötä se on myös demokraattisempaa ja kaikessa maltillisuudessaan myös enemmän luottamusta herättävää kuin Suomessa. Suomalaiset puolueet voisivat siitäkin ottaa oppia.

Paradokseja toki vieläkin on. Ruotsidemokraatit ovat nyt järkyttäneet perinteistä ajattelua Ruotsista demokratiaan ja tasa-arvoon uskovana kansakuntana. Tämä todellinen järkytys ei ole vain vasemmiston ajattelua, vaan kulkee läpi perinteisen puoluekentän. Poikkeus on alueellinen. Skånessa Ruotsidemokraatit saivat yli 10 prosenttia äänistä. Mutta tämänhän me tiesimme intuitiivisesti jo Beck-elokuvista.

Ruotsidemokraatit eivät menestyneet suurissa kaupungeissa, siis siellä, missä on paljon maahanmuuttajia ja ulkomaalaisia. Vihreät menestyivät siellä, missä luontoa ei ole suojeltavana eli suurkaupungeissa. Ehkä ne ovat paradokseja. Kansanpuolue ajoi koulutusasioita, mutta vaikka se on äänestäjien mielestä tärkeintä, puolue ei menestynyt. Sosialidemokratia ei aatteena enää vedä, se on vain puolue muiden joukossa, vaikka kaikki yrittävät sälyttää tätä johtajuuskriisin piikkiin.

Ruotsi on muuttunut. Mutta siellä käydään poliittista keskustelua. Asioihin otetaan kantaa ja uskalletaan liittoutua.

Mutta kuinka on liittoumien purkamisen kanssa. Vihreiden on nyt ratkaistava, tarttuvatko he porvarikoalition tarjoamaan käteen. Se on isku hallituspuolue Keskustalle, joka edellisellä kerralla torppasi yhteistoiminta-aloitteet. Luulisin silti niin käyvän, ainakin mikäli fb-frendien statuksiin on luottaminen.

Olisiko se helpotus myös sosialidemokraateille? Näin punavihreä koalitio kaatuisi luonnonmukaisesti. Samalla demarit sanoisivat hyvästi vasemmistopuolueelle, joka menetti ääniä: varmaankin osaksi sen entisen puheenjohtajan vetämälle feministisen aloitteen puolueelle, joka sai yhden niistä monista prosenteista, jonka vasemmisto olisi tarvinnut.

Punavihreän koalition puolesta puhuvat ne luvut, joita on mitattu nuorten ja nuorten äänestäjien parissa. Punavihreys vetää Ruotsissa nuoria puoleensa ja porvarit ovat hätää kärsimässä. Sopii miettiä, mikä meillä on niin toisin?

Katkos harvatahtisuuteen

 

Kirjoittamisen harvatahtisuus hirvittää, mutta ei se ole elämässä etenemistä haitannut. Pääfokus on ollut kirjan valmistamisessa, sillä dead linet ovat mennä viipottaneet, yrittipä kuinka hyvänsä. Viikko vielä on armoa ja aikaa. Tämäkin päivä on sujunut nimihakemistossa.

Viikolla torstaina tiesin, että naamani näkyy Maria Veitolan showssa Röökimuijan käsittelyssä, joten katsoin parhaimmaksi tarkastella esi-isieni isänmaata Ruotsia.

 

Visiteerasin barokkihengen raskauttamassa kuninkaanlinnassa ja opetin lapselle, että tässä valtakunnansalissa istui kerran avajaisissa myös esi-isäsi - lapsen isän äidin isän isän isän isän äidin isän isä - Pehr eli Pekka Huotari talonpoikaissäädyn valtiopäivämiehenä 1789 eli semmoisena vuosilukuna, joka on syytä muutenkin tässä maailmassa muistaa ainakin ranskalaisena viitteenä. Hopeista kuninkaan valtaistuinta katsellessa lapsikin selvästi eläytyi hetkeen, mikä ei ole hänen iässään ihan tavallista.

 

Ruotsiin mennään usein laivalla, niin nytkin. Nopeana lappujentäyttelijänä ehdin laulaa menomatkalla kolme ja paluumatkalla neljä biisiä karaokessa. Eturivin teinit antoivat tunnustusta, joka lämmitti mieltä. Laivasyöminkien jälkeen laulaminen ei ole helppoa ja matkalla häiriintyy hermosto ja hengityskin, jos nyt peesaisi Virpi Kuitusta.

Raskaan matkan jälkeen hiihtokilpailut pyssyllä ja ilman ovat aivan sopivaa rentousta muutaman tunnin oikolukusessioiden ja hakemistojen laadinnan ohella.

Tässä tämänkertainen katkos harvatahtiseen tasatyöntöön blogissa.

Du gamla, du fria

Hei, tänään juhlitaan Ruotsin kansallispäivää.

(Tämän nyt luulisi ainakin innoittavan valtavaan kommenttitulvaan.)