keskiviikkona, maaliskuuta 12, 2008

68 vuotta sitten

Rauhansopimus Suomen Tasavallan ja Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton välillä

Sitten kuin Eduskunta on päättänyt antaa suostumuksensa Suomen Tasavallan ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton välillä Moskovassa 12 päivänä maaliskuuta 1940 allekirjoitettuun rauhansopimukseen sekä sopimus ja siihen liittyvä pöytäkirja on ratifioitu ja ratifioimisasiakirjat 20 päivänä maaliskuuta 1940 vaihdettu, säädetään ulkoasiainministerin esittelystä, että sanottu sopimus on voimassa niinkuin siitä on sovittu. Suomen Tasavallan hallitus toiselta ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton Ylimmän Neuvoston Presidio toiselta puolen haluten lopettaa molempien valtioiden välillä syntyneet sotatoimet ja luoda pysyväiset rauhalliset suhteet niiden kesken sekä vakuuttuneina siitä, että molemminpuolisen turvallisuuden tarkkojen edellytysten luominen, niiden joukossa Leningradin ja Muurmanin kaupunkien sekä Muurmanin rautatien turvallisuuden takaaminen, on kummankin sopimuspuolen etujen mukainen, ovat pitäneet siinä tarkoituksessa välttämättömänä tehdä rauhansopimus ja ovat sitä varten määränneet valtuutetuikseen Suomen Tasavallan Hallitus: Risto Rydin, Suomen Tasavallan pääministerin, Juho Kusti Paasikiven, ministerin, Rudolf Waldenin, kenraalin, Väinö Voionmaan, professorin. Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton Ylimmän Neuvoston Presidio: Vjatsheslav Mihailovitsh Molotovin, SNTL:n Kansankomisarien Neuvoston puheenjohtajan ja Ulkoasiain kansankomisarin. Andrei Aleksandrovitsh Zhdanovin, SNTL:n Ylimmän Neuvoston Presidion jäsenen, Aleksander Mihailovitsh Vasilevskin, prikaatinkomentajan.

Mainitut valtuutetut, esitettyään toisilleen oikeiksi ja asianmukaisiksi havaitut valtakirjansa, ovat sopineet seuraavasti:

1 Artikla

Sotatoimet Suomen ja SNTL:n välillä lopetetaan viipymättä siinä järjestyksessä kuin tähän Sopimukseen liittyvässä Pöytäkirjassa on määrätty.

2 Artikla

Valtakunnanraja Suomen Tasavallan ja SNTL:n välillä on kulkeva uutta rajalinjaa pitkin siten, että SNTL:n alueeseen liitetään koko Karjalan Kannas ynnä Viipurin kaupunki ja Viipurinlahti saarineen, Laatokan järven läntinen ja pohjoinen rannikkoseutu ynnä Käkisalmen ja Sortavalan kaupungit sekä Suojärven kirkonkylä, joukko Suomenlahden saaria, Märkäjärveltä itään oleva alue ynnä Kuolajärven kirkonkylä sekä osa Kalastaja- ja Srednisaarentoja - tähän Sopimukseen liitetyn kartan mukaisesti.

Rajalinjan tarkemman määräämisen ja vahvistamisen toimittaa Sopimuspuolten edustajista kokoonpantu sekakomitea, joka on asetettava kymmenen päivän kuluessa tämän Sopimuksen allekirjoittamisesta.

3 Artikla

Molemmat Sopimuspuolet sitoutuvat kumpikin puolestaan pidättymään kaikesta hyökkäyksestä toistansa vastaan ja olemaan tekemättä mitään liittoja tai osallistumasta koalitio-liittymiin, jotka ovat suunnatut jompaakumpaa sopimuspuolta vastaan.

4 Artikla

Suomen Tasavalta suostuu vuokraamaan Neuvostoliitolle kolmeksikymmeneksi vuodeksi Neuvostoliiton suorittamaa kahdeksan miljoonan Suomen markan suuruista vuotuista vuokramaksua vastaan Hangon niemimaan ja sitä ympäröivän merialueen, jonka säde ulottuu viisi meripenikulmaa etelään ja itään sekä kolme meripenikulmaa länteen ja pohjoiseen päin siitä, joukon siihen sisältyviä saaria, tähän Sopimukseen liittyvän kartan mukaisesti - sotilaallisen meritukikohdan perustamiseksi, joka kykenee puolustamaan Suomenlahden suuta hyökkäyksiä vastaan, minkä ohella meritukikohdan puolustamiseksi Neuvostoliitolle myönnetään oikeus pitää siellä omalla kustannuksellaan tarpeellinen määrä aseellisia maa- ja lentovoimia.

Suomen Hallitus poistaa kymmenen päivän kuluessa tämän Sopimuksen voimaankäymisestä Hangon niemimaalta kaikki sotavoimansa ja Hangon niemimaa siihen liittyvine saarineen siirtyvät SNTL:n hallintoon, Sopimuksen tämän artiklan mukaisesti.

5 Artikla

SNTL sitoutuu poistamaan sotajoukkonsa Petsamon alueelta, jonka Neuvostovaltakunta vapaaehtoisesti on luovuttanut Suomelle 1920 vuoden rauhansopimuksessa.

Suomi sitoutuu, niinkuin 1920 vuoden rauhansopimuksessa määrättiin, olemaan pitämättä niillä vesillä, jotka kuuluvat sen omistamaan Pohjois-Jäämeren rannikkoon, sotalaivoja ja muita aseistettuja laivoja, lukuunottamatta sataa tonnia pienempiä varustettuja laivoja, joita Suomella on oikeus pitää ilman rajoitusta, sekä enintään viittätoista kappaletta sota- ja muita aseistettuja laivoja, joiden minkään kantavuus ei ole suurempi kuin neljäsataa tonnia.

Suomi sitoutuu, kuten samassa sopimuksessa määrättiin olemaan pitämättä mainituilla vesillä vedenalaisia laivoja ja aseistettuja lentokoneita.
Myös sitoutuu Suomi, kuten samassa sopimuksessa määrättiin, olemaan rakentamatta tälle rannikolle sotasatamia, sotalaivastotukikohtia ja sotakorjausverstaita, jotka laajuudeltaan ovat suurempia kuin mainittuja laivoja ja niiden aseistusta varten on tarpeen.

6 Artikla

Neuvostoliitolle ja sen kansalaisille, kuten 1920 vuoden sopimuksessa määrättiin, myönnetään vapaa kauttakulkuoikeus Petsamon alueen kautta Norjaan ja sieltä takaisin, minkä ohella Neuvostoliitolle annetaan oikeus konsulinviraston perustamiseen Petsamon alueelle.

Tavarat, jotka kuljetetaan Petsamon alueen kautta Neuvostoliitosta Norjaan, samoinkuin tavarat, jotka kuljetetaan saman alueen kautta Norjasta Neuvostoliittoon, ovat vapautetut tarkastuksesta ja valvonnasta, lukuunottamatta sitä valvontaa, joka on välttämätön kauttakulkuliikenteen järjestämistä varten; ei myöskään kanneta tullia eikä kauttakulku- eikä muita maksuja.

Yllämainittu kauttakulkutavarain valvonta on sallittu ainoastaan siinä muodossa, jota kansainvälisessä liikenteessä vakiintuneen tavan mukaan tällaisissa tapauksissa noudatetaan.

Neuvostoliiton kansalaisilla, jotka matkustavat Petsamon alueen kautta Norjaan ja Norjasta takaisin Neuvostoliittoon, on oikeus vapaaseen kauttakulkuun asianomaisten Neuvostoliiton viranomaisten antamalla passilla.

Noudattamalla voimassa olevia yleisiä määräyksiä on aseistamattomilla Neuvostoliiton lentokoneilla oikeus ylläpitää Petsamon alueen kautta lentoliikennettä Neuvostoliiton ja Norjan välillä.

7 Artikla

Suomen hallitus myöntää Neuvostoliitolle oikeuden tavarain kauttakulkuun Neuvostoliiton ja Ruotsin välillä, ja tämän kauttakulun kehittämiseksi lyhintä rautatietä pitkin Neuvostoliitto ja Suomi pitävät välttämättömänä rakentaa kumpikin omalla alueellaan, mikäli mahdollista 1940 vuoden aikana, rautatien, joka yhdistää Kantalahden Kemijärven kanssa.

8 Artikla

Tämän Sopimuksen voimaankäytyä uudistetaan taloudelliset suhteet Sopimuspuolten välillä ja tässä tarkoituksessa Sopimuspuolet ryhtyvät neuvotteluihin kauppasopimuksen aikaansaamiseksi.

9 Artikla

Tämä Rauhansopimus tulee voimaan heti sen allekirjoitettua ja on se myöhemmin ratifioitava.

Ratifioimiskirjojen vaihto tapahtuu kymmenen päivän kuluessa Moskovan kaupungissa.

Tämä Sopimus on laadittu kahtena alkuperäiskappaleena, suomen-, ruotsin- ja venäjänkielisinä Moskovan kaupungissa, 12 päivänä maaliskuuta 1940.

V. Molotov Risto Ryti

A. Zhdanov J. Paasikivi

A. Vasilevski R. Walden

------------- Väinö Voionmaa

3 kommenttia:

Johan Stjernberg kirjoitti...

En tiedä, onko tapana kysyä näillä palstoilla? Kysyn nyt silti, eli miten ihmeessä Petsamon alue jäi Suomelle? Nikkeli on välttämätön sotia käyville. Asia askarruttaa jatkuvasti. Olen aina arvaillut että takana on jokin ihmeellinen länsiliittoutuneiden konspiraatio; engelsmanneilla olihan intressejä nikkelikaivoksissa, joitten perustajiin vuonna 1935 kuului kanadalaisia (englantilaisia) ja ranskalaisia kaivosyhtiöitä. Joku oli konspiraatioteoriani mukaan sopinut valmiiksi Stalinin kanssa.

Tiedän Molotovin ja Zhdanovin neuvotteluissa esittäneen poskettomia syytöksä Suomen liitosta länsvaltojen kanssa ja Leningradin valloitusaikeista. Eiks silloin johdonmukaisuuden nimessä olisi pitänyt ainakin vuokrata epäluotettavalta Suomelta nikkelikaivokset? Pistivät siis läskiksi, eikä varsinaisista neuvotteluista voitu puhua, vaikka kestivät viisi päivää. Mitään ei saatu aikaiseksi ja erään anekdootin mukaan Paasikivi oli paluumatkalla niin vihainen että hänen äänensä kuului Junkers-koneen kolmen moottorin jylinän yli.

Sedis kirjoitti...

Neuvostohallitus kiirehti rauhantahtoa kiristämällä vaatimuksiaan koko ajan. Odottaminen tiesi kovempia vaatimuksia. Ehkä se jossakin siellä tien päässä oli se Petsamokin.

Tästäkään ei taida hirveästi olla apua:
http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?p=5389

Minulla on Vuorisjärven nikkelidiplomatia-väitöskirja, mutta en sitä nyt löydä.

Oletukseni: Neuvostoliiton kiinnostus Petsamon nikkeliin ei ollut sille maalle elintärkeä, sillä oli nikkeliä muualtakin, mutta kun se oli sitä Saksalle, voitiin Petsamon nikkeliä käyttää taloudellis-poliittis-militaarisena pelikorttina. Ja tietysti sillä oli vaikutuksensa Suomeen, jolle nikkeli oli tärkeä vientituote ja valuutan lähde.

Sedis kirjoitti...

Rauhansopimuksen jälkeen Neuvostoliitto vaati seuravia asioita:

2.6.40 vaatimuksen kaikkien Karjalasta ja Hankoniemeltä pois siirrettyjen valtiollisten ja yksityisten laitosten palauttamisesta nyt Venäjän hallussa oleville alueille.

23.6.40 Petsamon nikkelikaivoksen toimilupa oli siirrettävä Venäjälle. (Suomi oli ottanut sen talvisodan jälkeen itselleen kanadalaisomisteiselta brittiyhtiöltä, joka sai oikeudet hyödyntää nikkelialuetta jo 1934. Suomi alkoi myydä nikkeliä Saksaan, mikä saattoi hieman ottaa kaaliin Moskovassa.)

- 27.6.40 Ahvenanmaa oli demilitarisoitava tai varustettava yhdessä Venäjän kanssa;

- 8.7.40 Moskovan rauhansopimukseen kuulumaton Venäjän joukkojen kauttakulkuoikeus rajalta Hankoniemelle.