maanantaina, marraskuuta 24, 2008

Kuinka työntekoa vain ajatellaan

Tuli vähän toisenlainen viikko.

Sinebrychoffin puiston vasta lanattua alamäkeä kulkiessa tuntuma maan pintaan katosi ja ketarat sojottivat kohti taivasta. Tietysti vain hetkellisesti. Paluu maan pinnalle oli sitäkin rajumpaa.

Ymmärsin ilmassa, että leuka on painettava rintaan. Romahtaessani taivaista maahan tähdet vain välkkyivät. Henki salpautui minuutiksi, vaikka tulin u-kirjaimeksi kääntyneelle selälleni. Takaraivo ei osunut maahan, kun sitä ehdin erityisesti varoa, mutta niska nytkyi.

Henkeä haukkoessani polvillani ohi käveltiin. Sanoin hengityskatkosten välissä, että kannattaa varoa liukasta. Iloinen nauru.

Selkä, jossa tunnot ovat kuin majavanhännän muotoisella pesäpallomailalla pieksetyllä, jäykkä niska ja niskalihasten kiinnityskohdat takaraivossa siitä kärsivät. Ja vähän kramppitilaan ilmeisesti ehtineet vatsalihaksetkin. Särkylääkkeitä ja lihasrelaksantteja määräsi lääkäri, jonne työtoverit kumaraselkäisen puoliväkisin ohjasivat työilmapiiriä voihkinnallaan häiritsemästä.

Puolen päivän aikaan taksi kertoi, että olin tänään jo kolmas samasta syystä lääkäriin rahdattava. Toivoin lähtiessä ettei tulisi useampia. Lääkäri sanoi, että on koko aamupäivän paikkaillut liukastuneita. Pahoin pelkään, että muita oli vielä jonossa, vaikka kaikki ajat olivat kyllä varatut. Sain viimeisen ja senkin vahingossa.

Ehkä tämä tästä. Jos tällä selvitään loppuviikosta voi ajatella työntekoakin. Siihen asti ristimme kätemme ja toivomme parasta.

13 kommenttia:

Kylteri kirjoitti...

Auts. Toivottavasti jäi talven ainoaksi kaatumiseksi.

Pitää varmaan täällä Turussakin harkita liukuesteiden hankkimistä kenkiin.

Sedis kirjoitti...

Liukuestevinkkejä otetaan vastaan.

Anonyymi kirjoitti...

http://www.liikenneturva.fi/fi/turvalaitteet/liukuesteet.php

-rh kirjoitti...

Hei,
Rotuaarin liepeillä saatiin hyvii tuloksii, kun judokat opettivat mummoi liukkailla kaatumaan oikein.
Se on ihan parin illan juttu opetalla kaatumaan, ja voihan sit´ jatkaakin jos siltä tuntuu.

Parane pian.
Musiikkiterapiaksi Mark Knopflerin Shangri-La, soi kotiteatterissasi DD 5.1 -tilaäänin.

Sedis kirjoitti...

Meni aika liukkaasti tämä kaatuminen enempiä harjoittelemattakin.

Tämä muistutti semmoisia japaninharjoituksia.

Siellähän länsimaisten tullessa vuodeksi harjoittelemaan paikalliset pitivät huolen siitä, että puoli vuotta menee sairaalassa.

Mutta se ei riittänyt. Nykyään maailmanmestaruuksia ja olympiamitaleita voittavat lähinnä muut kuin japanilaiset.

-rh kirjoitti...

No niitä siellä japanis aidosti vituttaa sellaiset egoistit jotka tulevat trippailemaan ja "itseään kehittämään", mutta pyyhkivät buddhanopilla persettään, ja silti hyvinkin zenistä kirja väsätään kotiin päästyä.

Sedis kirjoitti...

No jopas. Minulla japaninharjoituksista kertoi judo-opissa Japanissa ollut mies, joka vietti vuodestaan puolet sairaalassa.

Eka harjoituksissa katkoivat käsien jänteitä. Eivät vahingossa.

-rh kirjoitti...

Minulla on parikin kaverii ollut siellä; yksi jo varhain 1970-luvulla mustan karatevyön kivoitellut - hänellä oli erikoinen kommentti (on myös USA:n armeijan erikoisupseeri tätä nykyä) sanos, kun kysyin, jotta onko treenannut, "korkeimmat asteet eivät ole fyysisiä."

HÄen mukaansa nykyisin zenistä "vain hölistään".

Sedis kirjoitti...

Kun ikää tulee, kannattaa keskittyä henkisempään jalostukseen.

mikis kirjoitti...

Muistan eräältä työpaikalta kaverin joka - kun joku kertoi jostain ikävästä tapahtumasta - hihkaisi iloisena
"HYVÄ!"...
ja kun oli kerännyt tarpeeksi moittivia katseita, lisäsi
..."ettei tapahtunut pahemmin".

Ikäväähän tällaiset.

-rh kirjoitti...

Sedis kirjoitti...
Kun ikää tulee, kannattaa keskittyä henkisempään jalostukseen.

No joo, oli Israelissa (jonka kunniakansalainen se myös on), ollut vähän fyysisempääkin välistä. Sanoi, että siellä nää taistelutaidot on viety huippuunsa.

Sedis kirjoitti...

Totta.

Mutta lisättäköön, että mainittu maa se vasta henkisiä vaatiikin... Ja vähän muitakin palveluksia...

Nato ja m-legioona vielä, niin on koko rimpsu tullut mainituksi, vai mitä?

-rh kirjoitti...

Niin, minun on pirun vaikea sanoa, olenko mä tehnyt lähinnä räksyttämällä enemmän maailmarauhan hyväksi kuin tuo tuntemani naton mies.
Hän antoi Mossadille tiemmä suhteellisella varmuudella thorium/plutonium -rikastuslaitoksena toimineen mestan koordinaatit, ja se hoiti.
Heebo sai korkeimman tunnustuksen israelin kansan hyväksi tekemistään palveluksista.
Mä en väitä, mutta kylläkin keskustelen. Periaatteessa vastapuolella, mutta oomma saanut huomata että sielläkin puolen on argumentteja.