Ei mennä mihinkään tänään

Lukuviikko jatkuu, jos huomiseksi luvatut helteet eivät sitä katkaise. Kati Tervon Kesäpäiväkirja oli nopealukuinen kesäopus, kuten pari päivää sitten alun pisteiden lukumäärästä arvasin.

Kun en ole kirjallisia markkinoita seurannut, tajusin vasta jo jonkin matkaa edettyäni, että se on oikeasti päiväkirja eikä läpikotainen fiktio.

Kirjalliseksi arkisen tapahtuma- ja hieman vähemmän arkisen ajatuspäiväkirjan tekee kirjailijan tapa sirotella suvun tarinoita perinnekertomuksina, muistikuvina tai kirjelainauksin kronologisesti etenevään tarinointiin elämästä Katajanokan kodissa, Teiskon kesämökillä tai Italian matkalla. Tiettyjä rakennetta ohjaavia tyylinmuutoksia olin matkan varrella havaitsevani.

Tapahtumatasosta kiinnostuneet iltapäivälehdet lienevät repostelleet kirjailijapariskunnan tähän mennessä tunnetumman osapuolen osuutta tarpeeksi. Sitä on mukana vain mausteeksi.

Hämmästelin hiljaa itsekseni vain sitä ilmiötason samankaltaisuutta, joka varmaankin olisi syntynyt, jos oma vaimoni olisi kirjoittanut päiväkirjaa meidän perheestämme.

Minullakin oli tapana kumautella rintakehääni äänekkäästi nuorempana. Olemme kaikki Tarzanin lapsia. Härkämäinen teutarointi ei ole poissuljettu vaihtoehto. Ja muutama muukin hämmentävä yhtymäkohta. Pohjoinen tausta ja ikäpolvikysymys, arvelisin.

Mutta parempi lukea kirja itse ennen kuin se katoaa markkinoilta.

Kävellä päräytimme viisi kilometriä kirjastoon ennen rankkasadetta. Paluumatkalle otin kolme tiiliskiveä. Mika Waltarin teosta Turms, kuolematon en ole aiemmin lukenut. Syynä on se, että äidin kirjahyllyssä siitä on vain kakkososa. Ensi vuodet oletin, että ykkösosakin on jossakin, ja siinä taisi käydä niin, että sen löytymisen odotus aiheutti vierauden tunteen. Juhlavuoden kunniaksi sen nyt luen.

Blogeissakin on viitattu eräänkin kerran Norman Mailerin Adolfin linnaan. Päähenkilönä on "Adi" Hitler, kohteena nuoruusvuodet paholaisen kätyrin tallentamana. Lähes yhtä paksu kuin Waltarin lähes 700-sivuinen ja Mailerin 600-sivuinen on Antonio Muñoz Molinan 17 tarinasta koostuva Sefarad, jonka kirjoittaja on minulle uusi tuttavuus.

Tähän kun lisää lapsen kanssa aamuisin seuratun Serranon perheen, joka on aika viihdyttävä televisio-ohjelma ja iltayöhön sijoittuvan dvd:ltä tai televisiosta katsotun dekkarin (Frost, Beck, Wallander, Poirot jne...), on tämänkin kesäviikon kulttuurinen ohjelma - ei mennä mihinkään tänään - saanut luonnehdintansa.

Ruotsin historiaa

Svitjods undergång och Sveriges födelse on nyt luettu kannesta kanteen. Kuten jo pari päivää sitten ehdin sanoa, kyse on loistavasta historiateoksesta. Ruotsissa osataan, sillä se sai siellä myös vuoden historiakirjapalkinnon vuonna 2006.

Teos kertoo Ruotsin synnystä ja vanhan Svitjodin asemasta tai paremminkin sen menetyksestä tuossa syntyprosessissa, jonka Birger jaarli - viimeinen jaarli, muuten - sysäsi alkuun.

Svitjod on jäänyt elämänä ennen muuta Ruotsin ulkomaankielisissä nimissä - suurin osa niistä perustuu yhä tuohon sveakansaa tarkoittavaan sanaan. Sellaisenaan se löytyy kielihistoriallisesta ihmeestä, islannin kielestä.

Kirjan ulkopuolelta todettakoon, että suomenkielinen sana Ruotsi periytyy Roslagenista, joka on nykyisin Upplannin edustalla oleva saaristoalue Danderydista Östhammariin. Historiallisesti nimeä käytettiin koko itärannan alueesta, mukaan lukien Mälarenin rannoista. Roden tarkoittaisi siinä sotapalvelusta, eräänlaista varhaista veron muotoa. Nämä rodenit asettivat puolustuksen käyttöön venekuntia, ruotsiksi skeppslag, jonka yhdistelmä nimi Roslagen sitten on. Toinen selitys alueen nimelle on se, että se on virolaisten ja suomalaisten käyttämä nimitys alueesta.

Birger-jaarli löi lopullisesti Svitjodin jatkuvasti kapinoineet mahtimiehet (ruots. stormänner) 1200-luvun puoliväliin mennessä, vaikka oli itse kapinaliikkeitä järjestävää folkunga-sukua. Svitjod muodosti kirjoittajien mukaan konservatiivisen alueen, jonka ytimessä oli oman kuninkaan vapaa valinta. Mahtimiehet ottivat ja myös erottivat kuninkaat, joiden tausta oli mahtimiesten - vanhan ajattelutavan mukaan siis alunperin jumalallinen. Lindströmit löytävät hauskoja yhtymäkohtia Svitjodin ajattelutapoihin vielä nykyajastakin - kielellisin ja jopa hieman poliittisinkin perustein, erityisesti Fjärdhundralandissa.

Keskusvaltaa - vahvaa kuningasta ja sen ympärille tulevaa järjestystä - ajoi katolinen kirkko. Se eteni itään Götanmaan kautta. Vastustusta riitti, Svitjod, aasalaisuuden uskonnollispoliittisena keskuksenaan Uppsala, vastusti pitkään ja hartaasti kirkon valtaa - uskonto hyväksyttiin kyllä tasa-arvoisena vanhempien uskontojen kanssa tai niiden rinnalla.

Vahvaan kuninkuuteen liittyi perinnöllinen kuninkuus sekä aateliston luominen. Nobilitas syntyi Ruotsin kuningas Maunu Ladonlukon, Birger-jaarlin pojan aikana. Perussopimuksena pidetään Alsnön sopimusta, joka takasi kokoukseen osallistuneille verovapauden eli rälssin. Vastikkeeksi rälssin saanut (aatelinen) asetti kuninkaan (ja vähitellen valtion) käyttöön ratsun ja ratsumiehen.

Viimeinen naula Svitjodin arkkuun oli Tukholman perustaminen kauppapaikaksi ja varustukseksi Birger-jaarlin toimesta. Tukholma oli kompromissi, joka imi mehut niistä taloudellisista eduista, jotka olivat nostaneet Upplannin mahtimiehet siihen traditionaaliseen asemaan, mikä heillä 1200-luvulle asti oli.

Kun Mälardalenin asema heikkeni, monet valitsivat jo 1100-luvulta lähtien muuton. Lindströmit vihjaavat, että muuttoa tapahtui myös Suomeen. En tiedä, löytyykö täältä ketään, joka ottaisi haasteen vastaan.

Lindströmin veljesten teos tarjoaa hienon ja monipuolisen näkymän maailmaan ajalta ennen Ruotsin valtiota. Se saa kansallisvaltion muodon - Ruotsi lasketaan siis vanhoihin kansallisvaltioihin Euroopassa - lähes kolmesataa vuotta myöhemmin Kustaa Vaasan aikana 1500-luvulla.

Ks. Wikipedia Svitjod.

Kirjan kotisivu.

Kirjan arvosteli Svenska Dagbladetissa aihepiirin käsittelystään tunnettu historioitsija Dick Harrison.

Arvostelu osoittaa - onneksi positiivisella tavalla - kuinka kuuma tämä kiistoja aiheuttanut kysymys on. Samalla se antaa tätä kirjoitusta tarkempia vinkkejä siitä, mistä kiistellään.