Ei mennä mihinkään tänään

Lukuviikko jatkuu, jos huomiseksi luvatut helteet eivät sitä katkaise. Kati Tervon Kesäpäiväkirja oli nopealukuinen kesäopus, kuten pari päivää sitten alun pisteiden lukumäärästä arvasin.

Kun en ole kirjallisia markkinoita seurannut, tajusin vasta jo jonkin matkaa edettyäni, että se on oikeasti päiväkirja eikä läpikotainen fiktio.

Kirjalliseksi arkisen tapahtuma- ja hieman vähemmän arkisen ajatuspäiväkirjan tekee kirjailijan tapa sirotella suvun tarinoita perinnekertomuksina, muistikuvina tai kirjelainauksin kronologisesti etenevään tarinointiin elämästä Katajanokan kodissa, Teiskon kesämökillä tai Italian matkalla. Tiettyjä rakennetta ohjaavia tyylinmuutoksia olin matkan varrella havaitsevani.

Tapahtumatasosta kiinnostuneet iltapäivälehdet lienevät repostelleet kirjailijapariskunnan tähän mennessä tunnetumman osapuolen osuutta tarpeeksi. Sitä on mukana vain mausteeksi.

Hämmästelin hiljaa itsekseni vain sitä ilmiötason samankaltaisuutta, joka varmaankin olisi syntynyt, jos oma vaimoni olisi kirjoittanut päiväkirjaa meidän perheestämme.

Minullakin oli tapana kumautella rintakehääni äänekkäästi nuorempana. Olemme kaikki Tarzanin lapsia. Härkämäinen teutarointi ei ole poissuljettu vaihtoehto. Ja muutama muukin hämmentävä yhtymäkohta. Pohjoinen tausta ja ikäpolvikysymys, arvelisin.

Mutta parempi lukea kirja itse ennen kuin se katoaa markkinoilta.

Kävellä päräytimme viisi kilometriä kirjastoon ennen rankkasadetta. Paluumatkalle otin kolme tiiliskiveä. Mika Waltarin teosta Turms, kuolematon en ole aiemmin lukenut. Syynä on se, että äidin kirjahyllyssä siitä on vain kakkososa. Ensi vuodet oletin, että ykkösosakin on jossakin, ja siinä taisi käydä niin, että sen löytymisen odotus aiheutti vierauden tunteen. Juhlavuoden kunniaksi sen nyt luen.

Blogeissakin on viitattu eräänkin kerran Norman Mailerin Adolfin linnaan. Päähenkilönä on "Adi" Hitler, kohteena nuoruusvuodet paholaisen kätyrin tallentamana. Lähes yhtä paksu kuin Waltarin lähes 700-sivuinen ja Mailerin 600-sivuinen on Antonio Muñoz Molinan 17 tarinasta koostuva Sefarad, jonka kirjoittaja on minulle uusi tuttavuus.

Tähän kun lisää lapsen kanssa aamuisin seuratun Serranon perheen, joka on aika viihdyttävä televisio-ohjelma ja iltayöhön sijoittuvan dvd:ltä tai televisiosta katsotun dekkarin (Frost, Beck, Wallander, Poirot jne...), on tämänkin kesäviikon kulttuurinen ohjelma - ei mennä mihinkään tänään - saanut luonnehdintansa.