Eiliset murheet ohitse, ensiesiintyminen Eino Leinon seurassa on sitten tehty. Nuorisasiainkeskuksen Gloriassa olisi voinut olla enemmänkin väkeä, sillä ramppivalot olivat todella kirkkaat.
Esiintymislavalta ei nähnyt yleisöä lainkaan, joten kyse oli mielikuvaharjoitteesta: sai itse valita oliko Aatu Nürnbergin puoluekokouksessa vai se erimielinen taloyhtiön kokouksessa.
Ja jos jotakin kontaktia halusi, piti nostaa käsi silmien päälle kuin Davy Crockett ja tihrustella kaukaisuuteen.
Ylitin aikani noin puolella, videoiden kanssa oli sählinkiä (talon vika, onneksi), mutta tiesin pakettini riittävän, koska siinä on niin hyvä loppuhömppä. Bloggareista paikalla oli Anita Konkka.
Paikalla oli kirjallsuusihmisten lisäksi jonkin verran journalisteja, sillä lehdistön vapauden päivähän oli kyseessä. Siksi minä ja Kai Ekholm puhuimme sensuurista. Ja puhuimmekin yllättävän pitkälle samansuuntaisesti. Kai kävi läpi sensuurin käsitettä, siis kävi ja hylkäsi, sillä liian laajat käsitteet ovat aina torsoja käytännön teoreettisessa pohdiskelussa.
Painavinta antia edusti Grigori Pasco, joka kertoi tilaisuudessa journalismin tilasta Venäjällä. Se on "bloha" eli huono. Muutama riippumaton lehti, nettisivusto ja yksi radiokanava sallitaan, toimittajia murhataan (12 viime vuonna), pahoinpidellään, toimintaa estetään (viisumi, rajoitukset verkostoitumiseen). Entisen Venäjän laivaston tiedotusupseerin arvion mukaan on vain ajan kysymys, milloin nettiyhteyksiä aletaan rajoittaa. Venäläisistä 8-12 prosentilla on pääsy nettiin nyt. "Liekö sattuma", Pasco sanoi, "että demokratiaa kannattavia venäläisiä on juuri saman verran."
Yleisö naurahteli tässä oikeassa paikassa, mutta kyllä mentaliteettieron huomasi: yleisö hyrskähteli vähämielisenä mitä hirvittävimpien sarkasmilla höystettyjen kommenttien päälle. Kaikille vitseille ei pidä nauraa. Puhuja saattaa testata yleisöään.
Kohta voimaan tuleva uusi laki Venäjällä estää viisumin saannin niiltä, jotka suhtautuvat maahan arvostellen. Että sen mukaan sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti