Minut rokotettiin rasismia vastaan nuoruudessani Vanhan kellarissa 1980-luvun alussa. Se oli jo silloin, päinvastoin kuin lähes kaikki muut ravintolat, varsin kansainvälinen. Istuin siellä usein afrikkalaisenemmistöisessä seurueessa ja luonamme vieraili säännöllisesti kutsumatta erinäköisiä hörhöjä, jotka selittivät tarkoin mitä he olivat tuon näköisille tehneet ollessaan muukalaislegioonassa. Tuttavani, jotka eivät useinkaan asiasta hermostuneet, kertoivat kokemuksensa jokapäiväisessä elämässään olevan samanlaisia. Huutelua, suunsoittoa, ärsytystä ja jopa fyysistä puuttumista.
Nämä tilanteet antoivat monille ravintoloitsijoille ja heidän portieerilakeijoilleen tekosyyn olla päästämättä erilaisen näköisiä ihmisiä sisään ravintoiloihin milloin minkin keksityn tekosyyn varjolla. Erinäköisyys tuomittiin aina ihonväriltään tummemman syyllisyyden osoitukseksi. Sitähän suomalaiset olivat aina harjoittaneet mm. romanien suhteen.
Nyt Ruotsissa joukko oikeustieteen opiskelijoita oli ryhtynyt erilaiseen kesätyöhön Tukholmassa, Malmössä ja Göteborgissa. He muodostivat yhdessä liikkuvan ryhmän, joka jonotti tunnetuihin ravintoloihin. Ryhmään kuului näennäisesti toisistaan erillään jonottavia porukoita, toiset varsin "ruotsalaisen" näköisinä, toiset taas toisenlaisina omina itsenään. Ja niin kävi: ovimiehet estivät sisäänpääsyn "ulkomaalaisilta" ja päästivät "ruotsalaisilta näyttäneet" sisään.
Nyt tukholmalaisia, göteborgilaisia ja malmölaisia ravintoloita on joukoin tuomittu rangaistuksiin etnisestä syrjinnästä.
Summat olivat kohtuullisia: lehtitiedot eivät kerro, paljonko korvauksia maksettiin, mutta vaatimus oli asianomaisen ombudsmanin sivuilta luettuna 150 000 Ruotsin kruunua per ravintola.
Kumma jos tämmöiset kesätyöpaikat eivät saa suosiota Suomessakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti