Taas on tullut se kansalaisjournalismin aika, jolloin akuankan kuukausittaisen ekstranumeron puhelinmyyjästä sivistyneesti muutamassa minuutissa irtipäässyt blogivanhus - yritin siis pitää keskustelua yllä mahdollisimman pitkään pääsemättä kuitenkaan puusta pidemmälle - kääntyy uusien, tuoreiden, kukertavien ja kikattavien kanssablogistien pariin viskomaan tiiliskiviä. Ainailona olikin jo pistänyt sukkapuikkonsa kuumaan jauhelihaan ja piti siten yllä Blogistanin parhaita perinteitä.
Juppihippipunkkari väittää bloginsa otsikossa, että Historian voi ennustaa. Väite kaatuu omaan mahdottomuuteensa jo siksi, että mitään ei voi ennustaa: muutenhan me kaikki olisimme hevosveikkaajia, emmekä oman elämämme historioitsijoita ja voisimme vastata näin kesälomakuumaan aikaan myös siihen usein kuultuun faqiin, että mihin aikaan olet tulossa kotiin. "Olen historioitsija enkä ennustaja" on ainoa oikea vastausmalli tähän. Joka tapauksessa juppihippipunkkari valittaa, ettei hänen elämässään tapahdu mitään ja siksi häntä ahdistaa. Se on aika hämmentävää, jos kuitenkin on sekä juppi, hippi että punkkari: hänen hieman määrällisesti niukat aurinkolaivansa epäilemättä paisuvat ennen pitkää, ja meidän on helppo tulkita ja ymmärtää, kun esiin hieman sameasta taustaväristä irrottautuu todellinen paljastus, joka antaa sekä syyn että selityksen: "Istuin vain koneella. Koko päivän." Ajattelin heti Maailman Suurimmassa Kauppakeskuksessa olevaa hevosenmuotoista ratsastusautomaattia, joka keinahtelee mukavasti ylös-alas, jos vain sen äärellä istuu joku, joka syöttää sille loputtomasti euron kolikoita. Aika kone.
Matkalla kahteen kaupunkiin on loistava nimi blogille. Se herättää dickensiläisiä tuntoja. Toivottavasti tilapäinen unettomuus on saanut bipottaren kielen murtamaan: "Oikke järkyttysi ku kattosin kello se on jo pual yhrekäsn. Enkä ole nukkunut."
Bipottaren ongelma - kaikilla meillä bloggareilla on ongelmansa - on edellispäiväisen aurinkolaivan mukaan aivan päinvastainen juppihippipunkkarille: "Jostain syystä kaikki on kiinnostanut ihan liikaa, enkä vieläkään ole mennyt nukkumaan. Hassua, kello on varttia vaille 7 aamulla ja mä tässä vaan funtsin kaikkea." Toivottavasti kuitenkaan terrorisminvastainen yksikkö ei kiinnitä katsetta seuraavaan ääriepäilyttävään paljastukseen: "Tunnen, että mikään ei voisi mua estää tekemästä ihan mitä haluan. Rakastan tätä tunnetta. Vaikka tiedän, ettei ohjeiden mukaan tämä ole toivottua toimintaa. Pitäs mennä nukkumaan ajoissa ja tasoittaa ja ja ja ja. Muta kun mä rakastan tätä vaihetta. Vaikka tiedän, että kohta sanoo BUM !"
Kusipään pvkirja lupaa lähes seitsemännen veljeksen tapaan tuottaa mullikoiden keskeltä - ei kuitenkaan Aleksis Kiven päältä vaan laitumelta - "Kirjotus virheitä ja yhdys-sana ongelmia". Enemmän kuin yhdys-vihreet blogissa kiinnittää huomiota sen tyyli: kyse on kirjoitetusta audiobloggauksesta. Blogihenkilö tietää tulevansa tapetuksi - olisi jo jos Neiti V:n katse voisi tappaa - mutta tarkkasilmäisenä hän tietää senkin, että Neiti V haluaisi katseellaan nimenomaan kuristaa hänet. Tämä on mielenkiintoista, sillä mies tarjoilee "siivooja neidoille" kaputsiinoja sanomatta sanakaan. Mutta ehkä hänellä oli jo kermavaahtoa viiksissä.
Dilthey vai Taine? Se on estetiikan historian suuria ongelmia. Mutta jenskari näyttää kääntyvän enämpi diltheyläiseksi esteetikoksi blogissaan You won't get away from me. "Sex and the City on aivopessyt minut - shoppailu auttaa. Vihanpuuskassa shoppailu ei ehkä ole kovin järkevää, sillä sitä tulee ostettua kaikkea tyhmää, esimerkiksi jotain bikinejä joita en todellakaan koskaan tule pitämään, ellei minulla ole noin viisi minuuttia elinaikaa tai koloa, johon muuttaa asumaan loppuelämäkseni." Hän oli vihoissaan siksi, että oli tehnyt moderniin ryhmädynamiikkaan liittyviä huomioita heimoistumisesta ja verkostoitumisesta: "On pieniä jengejä, joita saattaa olla monia ja ne saattavat olla hyvinkin suuria, mutta niitä ei sekoiteta keskenään. Tänään menen ulos koulukavereiden kanssa, huomenna työkavereiden ja ylihuomenna vanhojen koulukavereiden." Ja kun sitten tulee jätetyksi jonkin heimon ulkopuolelle, se pistää vihaksi. Jenskarin blogissa on paljonkin tulevaisuutta, vaikka fontti pistikin silmään sen sijaan että se olisi erottunut ja onhan tuo nimikin jo aika vaativa.
Jukka on matkannut Japaniin vaihto-oppilaaksi ja kirjaa tuntemuksiaan runsain kuvin ja sanoin. Kuvat ovat vain niin leveitä, ettei palstoitus oikein onnistu ja blogiteksti levähtää pötköksi. Tekstiä voisi ehkä tuottaa enemmänkin? - onhan Japani varsin eksoottinen maa. Kuvat ovat aina kiintoisia!
Mun blogi seuraa intensiivisesti Ranskan ympäriajoa. Se on estänyt ilmeisesti kokeilun uudella dvd-soittimellakin: "Olen toistaiseksi tyytyväinen, vaikken vielä ole katsonut yhtään elokuvaa laitteellani, mutta kaikki näyttäisi olevan päällisin puolin hyvin. Enää täytyy selvittää muiden kuin aluekoodilla 3 varustettujen levyjen toimivuus." Mainittakoon, että manuaali sanoi LG-laitteen toistavan vain aluekoodilla 2 varustettuja levyjä. Se ei siis pitänyt paikkaansa. Kansalaisjournalismia tämäkin.
Varmastikin Turistin kauhuksi - tuleekohan sitä grillikutsua "Blogistanin naisille ja Sedikselle"? - Omenafarmi antaa suosituksensa valokuvan kera: "Suosittelen vaikka näitä Atrian valmisvartaita." Blogihenkilö on kerännyt kaikki löytämänsä "kotimaiset widgetit" sivulleen: nyt pitäisi täällä päässä selvittää mitä rotua tämä "widget" oikein on? Vaikka nimi Omenafarmi viittasi jonkinlaiseen erikoisnäkemykseen - odottelin greenahtavaa lifestyleä - tekstit kumpuilevat kaikkialla maan ja taivaan välissä ja varmaan maalla ja taivaallakin vielä.
Ipo.iki.fi pelaa pelejä, pystyttää palvelimia ja kuuntelee van Beethovenin sinfonioita Englannista - minä ostin ne Anttilasta halpiskokoelmana. Eikä unohda näyttää kuvaa vaikuttavasta tuubi- ja pillerikokoelmastaan, kun selkä nitkahti polkupyöräretkellä: vain epo puuttuu ja mies on valmis Ranskan ympäriajoon!
Minä kirjoitan?, nimetön kirjallinen pläjäys, vasta pohdiskelee tulevaa genreään: "Nyt viimeisen kahdenkymmenenneljän tunnin aikana olen yrittänyt miettiä tarkennusta genreen ja maailmaan mihin haluan kirjoittaa. Maailma on kirjoittamisessa minulle hyvin tärkeä asia koska aiemmin kun yritin kirjoittaa jotain joka sijoittui reaalimaailmaan, huomasin sen hyvin nopeasti tylsäksi. Lähes yhtä tärkeätä minulle suunnitteluvaiheessa on kuin juoni ja henkilöhahmot on hyvä maailma." Kesälomalaiselle kaikki suunnittelu on tietysti kammotusta, mutta katsotaan. Ei tämä blogihenkilö ensimmäistä kertaa kirjoita tai piirrä.
Dene, nuori mies Tampereelta, lupaa Lupaan -blogissaan: "Sen sisältö on kaikkea muuta kuin, mitä tavallinen nettipäiväkirja tarjoaa." Ja onhan siinä aineksia: viime päivien postaukset tarjoavat kristillistä etiikkaa, Blairia ja elämäkatsomustiedettä, yömyöhäisiä runoja ja kokemuksia Batman-elokuvasta. 15-vuotiaalla Denellä on toinenkin blogi In memoriam, joka on sitten päiväkirjamaisempi, mutta on päivittynyt vähän harvakseltaan.
Jura Jukola kirjoittaa minun näkökulmastani yhtä kiinnostavimmista uusista blogeista, sillä hän lupaa lukea, ajatella ja kirjoittaa. Blogin luonnehdinta on yksi pisimmistä vastaantulleista: hän sanoo mm. että "taiteet auttavat ymmärtämään olemisen arvoitusta", mikä on tietysti perinteisen estetiikan näkökulmasta juuri niin, mutta tarkemmin hän ei tätä filosofiaansa avaa - tuo jättää auki monta keskeistä piirrettä. Mutta senhän saamme selville kun seuraamme blogia tulevaisuudessa: jo nyt näkymät ovat kiehtovia eikä oivalluksista ole puutetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti