Joulun tili(tys)

 

Joulu mennä jolkotti samalla tavalla kuin 50 edellistä, mutta en niitä rupea rankkaamaan arvojärjestykseen. Suurin vaikutus sillä on kai se, että ennen joulua tulee puunattua luonnollisen kaaoksen vallassa muun osan vuotta olevia paikkoja kuten kirjahyllyjä.

Hyllyissä oli nyt sattumoisin tilaa. Olen rahdannut VHS-varastojani muualle. Hämmentyneenä huomaan silti, että DVD:t ovat varastaneet metrikaupalla tuppensahattua lankkua, vaikka olen pyhästi vannonut etten niitä enää osta. Lupaukset ovat tällaisia, vaikka niitä tekisi vain itselleen. Saa nähdä miten maan mahtavien lupauksille ("pulling my leg") käy.

Joululahjat eivät lankkumetrejä paljon vieneet: Herra J.:n Bergman-muistelmat ja Bayardin opas siitä kuinka puhutaan kirjoista joita ei ole lukenut olivat kapoisia vaikka eivät kepoisia, Siltalan 1918-psykohistoria, Meinanderin 1944 ja Paavo Lipposen muistelmat I sitten jo vähän paksumpia ja järempää kalustoa muutenkin. Ostin sitä paitsi ihan itselleni Nikolaj Frobeniuksen Pelon kasvot (Tammen Keltaista Kirjastoa), joka kiinnosti tarkoituksellisesta välinpitämättömyydestäni huolimatta niin, että palasin hyllylle hakemaan sen ja vain sen. Kirjojen ostaminen on välitilan taidetta.

Vaimo antoi kahteen siististi sidottuun pinkkaan ja ruskeaan paperipussiin sijoitetun tonnin. Sanoi että revi tuosta. Nautinto tuli varmaan siitä, että sai kerrankin katsoa naamaani pitkänä.

Mietin tietysti olenko geisha vai kurtisaani, mutta meille, jotka eivät tämmöistä ole ennen kokeneet, sanon ihan suoraan ja kiertelemättä, että hyvälle mielelle siitä tulee. Stressittömänä rahataviksena en ryhdy filosofoimaan tai repimään pelihousuja, toteanpa vain kulutusjuhlan lähtökohdat kuin stoalainen. Tätä on keskiluokka pohjimmiltaan. Parhaimmillaan liberaalia elitismiä.

Täytynee lukea joku vastuullisen kuluttajan opas, vaikka tuhlasinkin heti viisikymppiä karaokebaarissa ja kaksikymppiä taksiin. Pitäisi ostaa kitara, kun uuden DVD:n viime vuoden Järvenpään festarikeikastaan juuri julkaissut Hasse Wallikin lupasi avittaa valkkaamisessa. Jos se korvaa kymmenen karaokeiltaa, on se laskennallisesti ilmainen hankinta.

Mitä uuden vuoden kulutuslupauksiin tulee, harkinnassa on uusi puku sitten kun paino on tipahtanut kymmenen kiloa. Paljon kehuttu laihtumiseni, joka näkyy kaupungeilla kommenteissa vaikka puntarilla siis ei, jatkuu. Englannista sai sopivia eikä liian tiukkoja vaatteita. Suomesta ei.

Oikeastaan tarvitsen kaksi pukua. Olen ajatellut vähän tyyriimpää liituraitaa ja mustaa perushautajaismallia. Käly toi edelliseen sopivan silkkisen solmion odottamaan seuraavia pukujuhlia. Solmio on vaaleanpunainen. Onneksi kälyn miesystävä toi järkytykseen sopivaa espanjalaista brandya. Hyvin tuunattu lahjapakkaus siis.

Puku tietysti tekee miehen, mutta sitä ennen voisi laitattaa uuden hampaan ja poistattaa oikeasta rinnasta vuosikymmenen ajan koko lailla kasvaneen möykyn. Se on aikoinaan todettu vaarattomaksi, mutta lähes kymmenen sentin paksuinen kasvain alkaa koollaan vaivata, kun paidat ja takit eivät mahdu kiinni. Isän äidillä oli kuulemma ollut lähes parin kilon "nyytti" toisessa kainalossaan - liekö samaa geeniperintöä. Paikallislääkäri Kolehmainen halusi laittaa puukkonsa siihen katsoakseen mitä siinä on mutta ei ehtinyt. Toiselta mummoltani olen saanut syylän oikeaan poskeen ja vasempaan pakaraan, joten geenit ovat tasapuolisesti jakautuneet. Suvun miehiltä olen saanut paitsi selkääni niin myös kovan kallon ja luonteen, joka ei ihan pienistä säikähdä.

Luonto on sitten muokannut loput ominaisuudet, jotka jakaantuvat hyviin ja pahoihin. Eiköhän tämä riitä eksistenssi-anteeksipyynnöksi tälle vuodelle.

Kohta on uusi vuosi ja uudet kujeet.

Robin Wood

Kollega välitti uutisen kuulun elokuvakirjailijan ja -kriitikon Robin Woodin poismenosta. Hitchcock-kirjastaan maailmanlaajuisesti tunnettu brittiläiskanadalainen kriitikko käväisi viimeksi Suomessa 10 vuotta sitten. Peter von Baghin ystävällisestä kutsusta liityin hetkeksi iloisesti keskustelevaan seurueeseen Coronassa.

Cambridgen (kirjallisuus)kritiikkikoulun oppilaisiin (ja kriitikoihin!) kuulunut Wood korosti eettisiä ja poliittisia aspekteja, käväisi melko vasemmalla 1970-luvun alussa ja tiivisti vuonna 2005 kantansa siitä, miksi elokuvakritiikkiä voi puolustaa: “To contribute, in however modest a way, to the possibility of social revolution, along lines suggested by radical feminism, Marxism and gay liberation.”

New York Times tuskin pahastuu siitä, että linkkaan heidän muistokirjoitukseensa. Hieman laajempi muistokirjoitus löytyy WSWS:n sivuilta. Lyhenne tulee nimestä World Socialist Web Site.

Lisää talvisotaa

Unohtui mainita, että Seppo Heikkisen Talvisota-sarjassa ilmestyi osa 10, jossa minäkin mukana dosentti Martti Julkusen lisäksi pohdiskelemassa sitä, miten talvisota näkyi tiedotusvälineissä. Mutta linkkiä nappaamalla ohjelma nyt kuultavissa YLEn areenan varastoista.

EDIT: Kirjoittelin esitteitä tuoreista kotimaisista KAVAn vuodenvaihteen näytöksiin. Halukkaat voivat lukea niitä Sediksen elokuvablogista, jossa on niitä vanhempiakin aika nippu.

Joulu on jo ovella

Joulupostikorttien viimeinen postituspäivä oli eilen, joten joulu on jo ovella. Totesimme joulun perinteen myötä kädet ristissä, ettei postikortteja sitten tänäkään vuonna ajoissa ehditty lähettää. Ettette ihmettele, jos sattuisitte luontevaan sirkulaatioon kuulumaan.

Monet tuttavat, varsinkin ne, jotka harrastavat tarkan euron elämää, ovat kääntäneet katseensa pois verisistä ja likaisille joulukinkkuvideoista, joita televisiokanavat ovat perheen prime time -aikaan lähetelleet. Vastaavia verellä, sisälmyksillä ja ulosteilla mässäileviä kuvia eläinsuojelijat sijoittivat ainakin aiemmin - en tätä tarkistanut tätä varten - lasten suosikkisivustojen yhteyteen: yksi kirioitusvirhe ja bang! Hervottomasti itkevät lapset vastaanottivat lihanvastustusargumentin hytkyvien hartioiden myötä. Vanhoina elokuvatarkastamon aikana nämä olisivat ilman muuta ollee K18 tai kokonaan kiellettyjä.

Vanhemmat, kuten minä, kätkivät nämä eläinpoliittiset argumentit - en puhuisi minkään eläinlajin suojelusta näissä yhteyksissä - ja niiden esitystavan sydämeensä ja tutkiskelivat sitä siellä.

Meidän perheessä joulukinkkua ei ole vielä ostettu. Kun ostetaan, se on harmaasuolattua. Suattaa olla, että se on kotimainen, mutta suattaa olla hyvinniin, ettei ole. Tähän mennessä ystävät ovat ostaneet koti/lähialue -EU-ruokaa. 3,25 e kiloa kohden oli päivän hinta eilen.

Kävin eilen katsomassa Kari Väänäsen ohjaaman Havukka-ahon ajattelijan. Se oli niin hyvä, että siitä voisi kirjoittaa ihan erikseen. Vuoden parasta antia Donnerin Kuulustelun ohella. Sanottakoon samalla, että Koivusalon Täällä Pohjantähden alla on ihan katsottava filkka, minkä olemme erittäin viisaasti elokuvista puhuvissa pikkujoulupöydissä yksimielisesti todenneet. Se kuuluu elokuviin, jonka maku paranee lähikokemuksen etäännyttyä. Ei mikään huono vaikutelma, sanoo kokenut elokuvankatsoja.

Näidenkin myötä on helppo antaa yksikertainen, selkeä ja toimiva agitaatio-ohje. Käykää katsomassa kotimaista elokuvaa.

Kavajaiset

Työpaikkani KAVA juhlii tänään muuttoaan Sörnäisten rantatielle. Kemut ovat viralliset, sillä mukana on kulttuuriministeri, joka pitää puheenkin. Paikat on puunattu ja käytävillä leijuu juhlan henki ja tuoksu. Minäkin siivoilin työpöytää sen verran, että voi näyttää, jos joku haluaisi tutkijankammiota vilkaista. Täytynee panna pyörimään asiaan kuuluvaa dokumenttielokuvaa, niin näkevät että huhkittu on.