Tässäpä Suomen Filmikamarin tuore tiedote sellaisenaan:
"Tiedote 5.9.2007, julkaistavissa heti
Suomen Filmikamari jäsenjärjestöineen tukee itsenäisten elokuvatuottajien vaatimusta elokuvan tuotantotuen lisäämisestä. Filmikamari on huolissaan pienten teattereiden alati vaikeutuvista toimintaedellytyksistä – viitisenkymmentä paikkakuntaa on vaarassa menettää teatterinsa elokuvarahoituksen vähäisyyden vuoksi. Kotimaisen ohjelmiston supistuminen vaarantaa monipuolisen ohjelmatarjonnan elokuvateattereissa.
Suomen Filmikamari ry:n jäseniä ovat Suomen elokuvatoimistojen liitto, joka edustaa kaikkia merkittäviä Suomessa toimivia elokuvien levitysyhtiöitä sekä Suomen elokuvateatteriliitto, jonka jäsenenä ovat liki kaikki maamme elokuvateatterit.
Kotimaisen elokuvan katsojaosuudet elokuvateattereissa ovat eurooppalaisessa mittakaavassa poikkeuksellisen korkeat. Suomalainen elokuva onkin elokuvateattereiden olemassaololle erittäin tärkeää – sitä tärkeämpää, mitä pienemmällä paikkakunnalla teatteri on.
– Suomessa on noin 200 elokuvateatteria, joista suurin osa on maaseutupaikkakunnilla. Nämä teatterit sinnittelevät hengissä pitkälti kotimaisen elokuvan varassa. Elokuvan rahoitustilanteen vuoksi arvioilta puolisensataa paikkakuntaa on koko ajan vaarassa menettää elokuvateatterinsa, muistuttaa toiminnanjohtaja Tero Koistinen Suomen elokuvateatteriliitosta.
Suomalaisessa kulttuuripolitiikassa keskeisenä ihanteena on ollut kulttuurin tasa-arvoinen alueellinen saavutettavuus. Elokuvan tuotantotuen tasosta päätettäessä ei ole otettu huomioon nykyisen laajuisen elokuvateatteriverkon suurta kulttuurillista ja alueellista merkitystä. Viime vuonna, mikä oli erinomainen kotimaisen elokuvan vuosi, 115 elokuvateatterin lipputulot olivat alle 50 000 euroa.
– Kyse on lähinnä mikroyrityksistä sekä talkoohenkisestä alueellisen kulttuuritoiminnan ylläpitämisestä. Toiminnan suuresta kulttuurisesta merkityksestä kertoo se, että mainituissa 115 pienten paikkakuntien teattereissa oli noin 300 000 elokuvissakäyntiä. Varovaisenkin arvion mukaan vähintään puolet näistä käynneistä kohdistui kotimaisiin elokuviin, Koistinen huomauttaa.
Vaarana ohjelmiston kaventuminen
Suomen elokuvatoimistojen liitto ymmärtää tuottajia.
– Elokuvatuottajat ovat turvautuneet rajuun keinoon kotimaisen elokuvan rahoituksen korjaamiseksi, toteaa toiminnanjohtaja Raija Nurmio Suomen elokuvatoimistojen liitosta.
– Tuotantosulku on äärimmäinen ratkaisu, mutta suomalaisen elokuvan pitkään jatkuneen riittämättömän tuotantorahoituksen tietäen, tuottajien tuskastuminen on hyvin ymmärrettävää.
Kotimainen elokuva on levitysyhtiöiden taloudellinen kivijalka. Jos se rapautuu tuotantosulun takia, kaventuvat levittäjien mahdollisuudet tarjota elokuvateattereille eurooppalaista tai independent-elokuvaa.
– Levittäjien riskinottokyky alenee merkittävästi, jos kotimainen elokuva poistuu niin teattereista kuin muistakin levityskanavista. Tämä olisi katastrofi koko suomalaiselle elokuvakulttuurille ja ennen kaikkea elokuvayleisölle, harmittelee Nurmio.
Suomen Filmikamari toivoo, että elokuvan rahoituksen resursoinnista päättävät voisivat mahdollisimman pian antaa elokuvatuottajille konkreettisen viestin tuotantorahoituksen lisäämisestä, jotta koko elokuva-ala pääsisi jatkamaan työtään suomalaisen elokuvan hyväksi kaikkialla Suomessa.
***
Asiaan liittyvät aiemmat
julkilausumat ja tiedotteet.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste elokuvatuottajat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste elokuvatuottajat. Näytä kaikki tekstit
torstaina, syyskuuta 06, 2007
maanantaina, syyskuuta 03, 2007
Elokuvatuottajat ja ministeri
Elokuvatuottajat julistivat lakon klo 11 tänään. Ministeri Stefan Wallin julkasi vastineensa 17 minuuttia ennen tuottajien julkilausuman sallittua julkistamisaikaa. Näin nopeaa on politiikka vai onko kyse jo sodasta?
Päätelkää itse. Ohessa lausumat:
ELOKUVATUOTTAJIEN JULKILAUSUMA
Me, allekirjoittaneet kotimaisten näytelmäelokuvien tuottajat julistamme tästä hetkestä alkaen tuotantosulun, joka koskee vireillä olevia elokuvahankkeitamme.
Ryhdymme lakkoon viime kädessä siksi, että kulttuuriministeri Stefan Wallin ei ole pitänyt lupaustaan.
Nykyisen hallituskauden alussa elokuvaväki uskoi kymmenen vuoden piinan hellittävän, koska hallitusohjelmassa elokuva mainittiin erikseen painopistealueena. Lisää uskoa valoi kulttuuriministerin kesäkuinen lupaus 1,2 miljoonan lisärahasta ensi vuodelle.
Iloa ei kestänyt pitkään. Nyt, pari kuukautta myöhemmin, elokuvan valtiontuki veikkausvoittovaroista on ensi vuoden budjetissa täsmälleen sama kuin tänä vuonna: kasvua luvatun kahdeksan prosentin sijasta nolla.
Erityisen tyhmää sanansyöminen on koska yhden elokuvan tekemiseen käytetyt rahat tuottavat valtiolle pääsylippujen ja palkkojen verotuloina jopa kaksinkertaisen summan. Voiko kukaan siis väittää, että elokuvan tukeminen sisältää riskejä valtiontaloudelle?
Haluamme kiinnittää huomiota siihen, että yksittäisen elokuvan saama maksimituki ei ole noussut kymmeneen vuoteen. Kuitenkin samassa ajassa tuotantokustannukset ovat kaksinkertaistuneet.
Jos valtio jatkaa lyhytnäköistä elokuvapolitiikkaansa, niin millaisia elokuvia se haluaa meidän tuottavan? Joka vuosi kymmenkunta kompromisseihin tyytyvää elokuvaa, joiden aiheet on valittu isojen katsojalukujen toivossa?
Olemme hyvinkin kiukkuisia siitä, että elokuvan nollalisän rinnalla on Kansallisoopperan saama lisämiljoona. Se on toki vain pisara valtion ja kuntien oopperalle antamassa noin 50 miljoonan euron tukipaketissa. Siihen verrattuna elokuvan 13,5 miljoonaa tuntuu loukkaukselta.
Harmittaa meitä sekin, että valtio tukee jokaista Kansallisoopperan pääsylippua 160 eurolla eli kaksikymmentä kertaa enemmän kuin elokuvalippua.
Kymmenen vuoden aikana kotimainen elokuva on kerännyt 15 – 25 prosentin osuuden elokuvakatsojista. Siitä olemme ylpeitä. Meillä olisi enemmänkin annettavaa, mutta eikö ole kohtuutonta että yksi elokuva tarvitsee keskimäärin 150 000 myytyä pääsylippua päästäkseen nollatulokseen? Tällöin kaikki tavanomaiset rahoituslähteet ja tukimuodot ovat käytössä eli kyse on tuottajan riskistä.
Lappuhan olisi ollut luukulla jo pitkään, jos olisimme olleet avuttomia rahapulan edessä. Olemme oppineet hakemaan lisärahaa kovalla työllä ja ammattitaidolla. Siinä missä Kansallisooppera hankkii markkinarahaa 500 000 euroa, pitkän elokuvan tuottajat keräävät joka vuosi kymmenkertaisen määrän (5 miljoonaa) yhteistyökumppaneiltaan kotimaisen elokuvan arhaaksi.
Kaivelee tämäkin: kun valtio siirtää lakisääteiset kirjastomäärärahat takaisin valtion budjettiin niin kuin oikein on, niin se käyttää veikkausvaroja vastaaviin lakisääteisiin menoihin eli teattereiden ja orkestereiden valtionosuuksiin. Jos nämäkin rahat olisivat valtion muussa budjetissa, niin veikkausvaroista riittäisi meille ja muille ihan hyvin.
Me allekirjoittaneet olemme keskenämme sopineet, että emme ryhdy uusiin elokuvahankkeisiin ennen kuin kulttuuriministeri lunastaa lupauksensa ja elokuva saa jo ensi vuodeksi 1,2 miljoonan lisäyksen.
Mielenosoituksemme ei kohdistu elokuvasäätiöön, levittäjiin, elokuvateattereihin eikä varsinkaan katsojiin. Siksi lupaamme saattaa tämän vuoden tuen avulla tehdyt elokuvat suuren yleisön nähtäväksi.
Entä jos lisärahaa ei tule? Siinä tapauksessa valtio voi meidän puolestamme siirtää koko ensi vuoden elokuvatuen vaikeuksissaan piehtaroivalle Kansallisoopperalle.
Helsingissä 3. syyskuuta 2007
Aleksi Bardy (Helsinki-filmi), Jörn Donner (Jörn Donner Productions), Jesse Fryckman (Bronson Club), Matti Halonen (FS Film), Jarkko Hentula (Juonifilmi), Riina Hyytiä (Filmiteollisuus), Petri Jokiranta, Tero Kaukomaa (Blind Spot Pictures), Aki Kaurismäki (Sputnik), Timo Koivusalo (Artista Filmi), Nina Koljonen (Fantasiafilmi), Johannes Lassila (Also Starring), Peter Lindholm (Petfi lms), Jenni Lähteenmäki (Suomen Filmiteollisuus SF), Auli Mantila (DO fi lms), Ilkka Matila (MRP Matila Röhr Productions), Ilkka Mertsola (Sputnik), Kai Nordberg (Making Movies), Claes Olsson (Kinoproduction), Liisa Penttilä (Edith fi lm), Mika Ritalahti (Silva Mysterium), Harri Räty (Lasihelmi Filmi), Marko Röhr (MRP Matila Röhr Productions), Lasse Saarinen (Kinotar), Satu Sadinkangas (Suomen Filmiteollisuus SF), Rimbo Salomaa (Kinotar), Markus Selin (Solar Films), Juha Wuolijoki (Snapper Films) .
Ja opetusministeriö vastasi 17 minuuttia ennen kuin elokuvatuottajien ilmoitus oli edes julkinen:
3.9. HETI JULKAISTAVISSA
Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin elokuvan rahoituksesta
Suomen Filmikamarin 31.8.2007 julkaiseman tiedotustilaisuuskutsun ja kotimaisten elokuvatuottajien 3.9.2007 pitämän tiedotustilaisuuden johdosta kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin lausuu seuraavaa liittyen elokuvan rahoitukseen ja valtion ensi vuoden talousarvioesitykseen:
Tapaamisessa Suomen elokuvasäätiön johdon kanssa viime kesäkuussa ilmaisin vahvan tukeni Audiovisuaalisen politiikan linjat -ohjelman mukaiseen elokuvarahoituksen tason kasvattamiseen.
Julkisuudessa mainittu 1,2 miljoonan euron korotustarve on varmasti vähintäänkin se taso joka olisi tarvittu. Se onkin ollut minun tavoitteeni.
Kesäkuussa veikkausvoittovaramomentin tarkka pelivara ei ollut vielä tiedossa. Tiedossa kuitenkin oli, että momentin jakovara tulee olemaan pieni uusien menokohteiden tultua veikkausvoittovarojen piiriin.
Elokuvataiteen edistämisen määrärahaa on vuodesta 2000 lähtien nostettu reippaasti. Tänä vuonna käytössä on 17 680 000 euroa. Kokonaismäärärahat ovat vuoden 2000 tasoon nähden nousseet lähes 62 prosenttia, yhteensä 6,7 miljoonaa euroa. Tästä summasta elokuvatuotannon määrärahojen kasvu vastaavana aikana on ollut 63,5 prosenttia, yhteensä lähes 4,7 miljoonaa euroa.
Vuoden 2008 budjettiesityksen taiteen ja kulttuurin edistämiseen tarkoitetun veikkausvoittovaramomentin pelivara on niukka. Kaikkia kulttuurin ja eri taiteenalojen tarpeita on tarkasteltava oikeudenmukaisesti. Vuoden 2008 talousarvioesityksessä yhdenkään edunsaajan määrärahaa ei vähennetä.
Opetusministeriö ei ole vielä vahvistanut veikkausvoittovaramomentin sisäistä jakosuunnitelmaa vuoden 2008 osalta. Valtion talousarvioehdotuksen valmistuttua käyn myönteisessä hengessä läpi elokuvarahoituksen korottamismahdollisuuksia.
Opetusministeriössä on selkeä ajatus siitä, miten suomalaisen elokuvan rahoitusta tullaan vaalikauden aikana kehittämään hallitusohjelman kirjausta myötäilevällä tavalla. Johtopäätöksiä ei kannata tehdä vielä, eikä missään tapauksessa hallituksen ensimmäisen budjetin perusteella. Vaalikausi kestää neljä vuotta.
Suurin vahinko elokuvatuotannon ja elokuvakulttuurin jatkuvuuden kannalta syntyy, jos tuottajat lopettavat tuottamisen. Rahoitusta ei myönnetä painostuksen tuloksena vaan korkealuokkaisen suomalaisen elokuvatuotannon tukemiseksi.
Päätelkää itse. Ohessa lausumat:
ELOKUVATUOTTAJIEN JULKILAUSUMA
Me, allekirjoittaneet kotimaisten näytelmäelokuvien tuottajat julistamme tästä hetkestä alkaen tuotantosulun, joka koskee vireillä olevia elokuvahankkeitamme.
Ryhdymme lakkoon viime kädessä siksi, että kulttuuriministeri Stefan Wallin ei ole pitänyt lupaustaan.
Nykyisen hallituskauden alussa elokuvaväki uskoi kymmenen vuoden piinan hellittävän, koska hallitusohjelmassa elokuva mainittiin erikseen painopistealueena. Lisää uskoa valoi kulttuuriministerin kesäkuinen lupaus 1,2 miljoonan lisärahasta ensi vuodelle.
Iloa ei kestänyt pitkään. Nyt, pari kuukautta myöhemmin, elokuvan valtiontuki veikkausvoittovaroista on ensi vuoden budjetissa täsmälleen sama kuin tänä vuonna: kasvua luvatun kahdeksan prosentin sijasta nolla.
Erityisen tyhmää sanansyöminen on koska yhden elokuvan tekemiseen käytetyt rahat tuottavat valtiolle pääsylippujen ja palkkojen verotuloina jopa kaksinkertaisen summan. Voiko kukaan siis väittää, että elokuvan tukeminen sisältää riskejä valtiontaloudelle?
Haluamme kiinnittää huomiota siihen, että yksittäisen elokuvan saama maksimituki ei ole noussut kymmeneen vuoteen. Kuitenkin samassa ajassa tuotantokustannukset ovat kaksinkertaistuneet.
Jos valtio jatkaa lyhytnäköistä elokuvapolitiikkaansa, niin millaisia elokuvia se haluaa meidän tuottavan? Joka vuosi kymmenkunta kompromisseihin tyytyvää elokuvaa, joiden aiheet on valittu isojen katsojalukujen toivossa?
Olemme hyvinkin kiukkuisia siitä, että elokuvan nollalisän rinnalla on Kansallisoopperan saama lisämiljoona. Se on toki vain pisara valtion ja kuntien oopperalle antamassa noin 50 miljoonan euron tukipaketissa. Siihen verrattuna elokuvan 13,5 miljoonaa tuntuu loukkaukselta.
Harmittaa meitä sekin, että valtio tukee jokaista Kansallisoopperan pääsylippua 160 eurolla eli kaksikymmentä kertaa enemmän kuin elokuvalippua.
Kymmenen vuoden aikana kotimainen elokuva on kerännyt 15 – 25 prosentin osuuden elokuvakatsojista. Siitä olemme ylpeitä. Meillä olisi enemmänkin annettavaa, mutta eikö ole kohtuutonta että yksi elokuva tarvitsee keskimäärin 150 000 myytyä pääsylippua päästäkseen nollatulokseen? Tällöin kaikki tavanomaiset rahoituslähteet ja tukimuodot ovat käytössä eli kyse on tuottajan riskistä.
Lappuhan olisi ollut luukulla jo pitkään, jos olisimme olleet avuttomia rahapulan edessä. Olemme oppineet hakemaan lisärahaa kovalla työllä ja ammattitaidolla. Siinä missä Kansallisooppera hankkii markkinarahaa 500 000 euroa, pitkän elokuvan tuottajat keräävät joka vuosi kymmenkertaisen määrän (5 miljoonaa) yhteistyökumppaneiltaan kotimaisen elokuvan arhaaksi.
Kaivelee tämäkin: kun valtio siirtää lakisääteiset kirjastomäärärahat takaisin valtion budjettiin niin kuin oikein on, niin se käyttää veikkausvaroja vastaaviin lakisääteisiin menoihin eli teattereiden ja orkestereiden valtionosuuksiin. Jos nämäkin rahat olisivat valtion muussa budjetissa, niin veikkausvaroista riittäisi meille ja muille ihan hyvin.
Me allekirjoittaneet olemme keskenämme sopineet, että emme ryhdy uusiin elokuvahankkeisiin ennen kuin kulttuuriministeri lunastaa lupauksensa ja elokuva saa jo ensi vuodeksi 1,2 miljoonan lisäyksen.
Mielenosoituksemme ei kohdistu elokuvasäätiöön, levittäjiin, elokuvateattereihin eikä varsinkaan katsojiin. Siksi lupaamme saattaa tämän vuoden tuen avulla tehdyt elokuvat suuren yleisön nähtäväksi.
Entä jos lisärahaa ei tule? Siinä tapauksessa valtio voi meidän puolestamme siirtää koko ensi vuoden elokuvatuen vaikeuksissaan piehtaroivalle Kansallisoopperalle.
Helsingissä 3. syyskuuta 2007
Aleksi Bardy (Helsinki-filmi), Jörn Donner (Jörn Donner Productions), Jesse Fryckman (Bronson Club), Matti Halonen (FS Film), Jarkko Hentula (Juonifilmi), Riina Hyytiä (Filmiteollisuus), Petri Jokiranta, Tero Kaukomaa (Blind Spot Pictures), Aki Kaurismäki (Sputnik), Timo Koivusalo (Artista Filmi), Nina Koljonen (Fantasiafilmi), Johannes Lassila (Also Starring), Peter Lindholm (Petfi lms), Jenni Lähteenmäki (Suomen Filmiteollisuus SF), Auli Mantila (DO fi lms), Ilkka Matila (MRP Matila Röhr Productions), Ilkka Mertsola (Sputnik), Kai Nordberg (Making Movies), Claes Olsson (Kinoproduction), Liisa Penttilä (Edith fi lm), Mika Ritalahti (Silva Mysterium), Harri Räty (Lasihelmi Filmi), Marko Röhr (MRP Matila Röhr Productions), Lasse Saarinen (Kinotar), Satu Sadinkangas (Suomen Filmiteollisuus SF), Rimbo Salomaa (Kinotar), Markus Selin (Solar Films), Juha Wuolijoki (Snapper Films) .
Ja opetusministeriö vastasi 17 minuuttia ennen kuin elokuvatuottajien ilmoitus oli edes julkinen:
3.9. HETI JULKAISTAVISSA
Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin elokuvan rahoituksesta
Suomen Filmikamarin 31.8.2007 julkaiseman tiedotustilaisuuskutsun ja kotimaisten elokuvatuottajien 3.9.2007 pitämän tiedotustilaisuuden johdosta kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin lausuu seuraavaa liittyen elokuvan rahoitukseen ja valtion ensi vuoden talousarvioesitykseen:
Tapaamisessa Suomen elokuvasäätiön johdon kanssa viime kesäkuussa ilmaisin vahvan tukeni Audiovisuaalisen politiikan linjat -ohjelman mukaiseen elokuvarahoituksen tason kasvattamiseen.
Julkisuudessa mainittu 1,2 miljoonan euron korotustarve on varmasti vähintäänkin se taso joka olisi tarvittu. Se onkin ollut minun tavoitteeni.
Kesäkuussa veikkausvoittovaramomentin tarkka pelivara ei ollut vielä tiedossa. Tiedossa kuitenkin oli, että momentin jakovara tulee olemaan pieni uusien menokohteiden tultua veikkausvoittovarojen piiriin.
Elokuvataiteen edistämisen määrärahaa on vuodesta 2000 lähtien nostettu reippaasti. Tänä vuonna käytössä on 17 680 000 euroa. Kokonaismäärärahat ovat vuoden 2000 tasoon nähden nousseet lähes 62 prosenttia, yhteensä 6,7 miljoonaa euroa. Tästä summasta elokuvatuotannon määrärahojen kasvu vastaavana aikana on ollut 63,5 prosenttia, yhteensä lähes 4,7 miljoonaa euroa.
Vuoden 2008 budjettiesityksen taiteen ja kulttuurin edistämiseen tarkoitetun veikkausvoittovaramomentin pelivara on niukka. Kaikkia kulttuurin ja eri taiteenalojen tarpeita on tarkasteltava oikeudenmukaisesti. Vuoden 2008 talousarvioesityksessä yhdenkään edunsaajan määrärahaa ei vähennetä.
Opetusministeriö ei ole vielä vahvistanut veikkausvoittovaramomentin sisäistä jakosuunnitelmaa vuoden 2008 osalta. Valtion talousarvioehdotuksen valmistuttua käyn myönteisessä hengessä läpi elokuvarahoituksen korottamismahdollisuuksia.
Opetusministeriössä on selkeä ajatus siitä, miten suomalaisen elokuvan rahoitusta tullaan vaalikauden aikana kehittämään hallitusohjelman kirjausta myötäilevällä tavalla. Johtopäätöksiä ei kannata tehdä vielä, eikä missään tapauksessa hallituksen ensimmäisen budjetin perusteella. Vaalikausi kestää neljä vuotta.
Suurin vahinko elokuvatuotannon ja elokuvakulttuurin jatkuvuuden kannalta syntyy, jos tuottajat lopettavat tuottamisen. Rahoitusta ei myönnetä painostuksen tuloksena vaan korkealuokkaisen suomalaisen elokuvatuotannon tukemiseksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)