Tämä on tarpeeksi lyhyt. Journalistista tiivistämistä ei tarvitse eikä varsinkaan sitä, että toimittaja poimii ohjaajien nimistä pari mieleistään.
Aiemmissa osissa sanansa ovat sanoneet Suomen filmikamari sekä elokuvatuottajat ja ministeri
"Ohjaajien julkilausuma suomalaisen elokuvan tilanteesta
Suomalainen elokuva näyttäisi voivan hyvin. Katsojia piisaa ja elokuvat keräävät ulkomailla palkintoja.
Tosiasiassa suurin osa alan yrityksistä elää kädestä suuhun. Yksikin epäonnistuva elokuva voi viedä yhtiön konkurssiin. Päästäkseen omilleen elokuvan pitää keskimäärin saada 150 000 katsojaa. Harvat ulkomaisetkaan suurelokuvat pääsevät tuohon lukemaan.
Me ohjaajat tuemme tuottajien julistamaa tuotantosulkua. Elokuva-alan tuki on liian pieni. Tämän kokoinen kielialue ei pysty tuottamaan laadukasta elokuvaa pelkästään elokuvalipuista tulevilla tuloilla.
Elokuvanteon osa-alueet ovat jatkuvasti kalliimpia. Käytännössä tuen nollalisäys tarkoittaa elokuvan rahoituksen laskua.
Rahanpuute näkyy kaikissa tuotantovaiheen ratkaisuissa. Se voi tuottaa kekseliäisyyttä, mutta on useimmiten rajoittava tekijä. Muutama esimerkki:
Kohtauksia joudutaan hutaisemaan ilman harjoittelua ja liian tiukassa aikataulussa, jolloin tarinan edellyttämä hienovaraisuus katoaa.
Kohtaus, joka jännityksen kannalta olisi pitänyt kuvata kolmessa kuvassa, kuvataan yhdessä, jolloin jännitys katoaa.
Tunnelman kannalta tärkeä musiikki joudutaan budjettisyistä korvaamaan latteammalla vaihtoehdolla.
Tällä hetkellä rahapulasta aiheutuvan ajanpulan takia virheratkaisut kuvauksissa lisääntyvät. Kymmenet päätökset, joita ammattiohjaaja osaisi tehdä minuutissa, on nykyisin pakko tehdä puolessa minuutissa.
Kaikessa inhimillisessä toiminnassa tehdään kompromisseja, mutta rajansa kaikella. Suomalaisen elokuvan sietokyky on tullut vastaan.
Elokuvan tuki on hyvä investointi. Valtiolle palautuu verotuloina ja välillisinä tuloina parhaimmillaan kaksinkertainen määrä annettuun tukeen nähden, tästäkin syystä muissa pohjoismaissa elokuvan tuki on suurempi kuin Suomessa.
Uusien ohjaajien pääsy alalle on todella vaikeaa. Tuen lisääntyessä työtilaisuuksia, oppimisen- ja näytönpaikkoja olisi vastaavasti useammalle.
Suomalaisella elokuvalla on kaikki edellytykset kivuta samalle sisällölliselle ja laadulliselle tasolle muiden pohjoismaiden kanssa. Jännitettä tai herkkyyttä, toimintaa tai koskettavuutta on kuitenkin mahdoton luoda ilman tarvittavia resursseja. Tekijöiden päällimmäisenä tehtävänä ei voi eikä saa olla vähiten latistavan kompromissin valinta.
Me ohjaajat haluamme tehdä yhä koskettavampia, kauniimpia, jännittävämpiä ja hauskempia elokuvia, jotka puhuttelevat katsojia. Elokuvan tekeminen on käsityötä, jota oppii tekemällä ja resurssien kasvaessa me kasvamme myös. Se tarkoittaa entistä parempia elokuvia.
Dome Karukoski (Tyttö, sinä olet tähti)
JP Siili (Hymypoika, Ganes)
Markku Pölönen (mm. Kivenpyörittäjän kylä, Lieksa)
Aleksi Mäkelä (mm. Pahat Pojat, Häjyt)
Aleksi Salmenperä (Miehen Työ, Lapsia ja Aikuisia)
Lenka Hellstedt (Minä ja Morrison )
Johanna Vuoksenmaa (Nousukausi, Onni Von Sopanen)
Klaus Härö (mm. Äideistä Parhain)
Kaisa Rastimo (Säädyllinen murhenäytelmä, Heinähattu ja Vilttitossu)
Ilkka Vanne (mm. Lupaus, Lakeuden Kutsu)
Joona Tena (Fc Venus)
Aku Louhimies (mm. Paha Maa, Riisuttu Mies)
Petri Kotwica (Koti-ikävä, Musta Jää)
Zaida Bergroth (Lasileuka, Heavy Metal)
John Webster (mm. Pölynimurikauppiaat, Sen edestään löytää)
Pirjo Honkasalo (mm. Melancholian 3 huonetta, Tulennielijä)
Raimo O. Niemi (mm. Poika ja Ilves, Suden Arvoitus)
Perttu Leppä (Pitkä kuuma kesä, Helmiä ja sikoja)
Tapio Piirainen (Raid)
Saara Cantell (Unna ja Nuuk)
Jarmo Lampela (mm. Joki, Eila)
Liisa Helminen (Pelikaanimies)
Virpi Suutari (Joutilaat)
Janne Kuusi (mm. Kukkia ja Sidontaa)
Atro Lahtela (mm. Silmä silmästä)
Heikki Kujanpää (Pieni pyhiinvaellus)
Sakari Kirjavainen (mm. Ken tulta pyytää)
Kari Väänänen (Klassikko, Vaiennut kylä)
Arto Koskinen (Kahlekuningas)
Kaija Juurikkala (Valo, Kyytiä Moosekselle)"
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lakko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lakko. Näytä kaikki tekstit
perjantaina, syyskuuta 07, 2007
maanantaina, syyskuuta 03, 2007
Elokuvatuottajat ja ministeri
Elokuvatuottajat julistivat lakon klo 11 tänään. Ministeri Stefan Wallin julkasi vastineensa 17 minuuttia ennen tuottajien julkilausuman sallittua julkistamisaikaa. Näin nopeaa on politiikka vai onko kyse jo sodasta?
Päätelkää itse. Ohessa lausumat:
ELOKUVATUOTTAJIEN JULKILAUSUMA
Me, allekirjoittaneet kotimaisten näytelmäelokuvien tuottajat julistamme tästä hetkestä alkaen tuotantosulun, joka koskee vireillä olevia elokuvahankkeitamme.
Ryhdymme lakkoon viime kädessä siksi, että kulttuuriministeri Stefan Wallin ei ole pitänyt lupaustaan.
Nykyisen hallituskauden alussa elokuvaväki uskoi kymmenen vuoden piinan hellittävän, koska hallitusohjelmassa elokuva mainittiin erikseen painopistealueena. Lisää uskoa valoi kulttuuriministerin kesäkuinen lupaus 1,2 miljoonan lisärahasta ensi vuodelle.
Iloa ei kestänyt pitkään. Nyt, pari kuukautta myöhemmin, elokuvan valtiontuki veikkausvoittovaroista on ensi vuoden budjetissa täsmälleen sama kuin tänä vuonna: kasvua luvatun kahdeksan prosentin sijasta nolla.
Erityisen tyhmää sanansyöminen on koska yhden elokuvan tekemiseen käytetyt rahat tuottavat valtiolle pääsylippujen ja palkkojen verotuloina jopa kaksinkertaisen summan. Voiko kukaan siis väittää, että elokuvan tukeminen sisältää riskejä valtiontaloudelle?
Haluamme kiinnittää huomiota siihen, että yksittäisen elokuvan saama maksimituki ei ole noussut kymmeneen vuoteen. Kuitenkin samassa ajassa tuotantokustannukset ovat kaksinkertaistuneet.
Jos valtio jatkaa lyhytnäköistä elokuvapolitiikkaansa, niin millaisia elokuvia se haluaa meidän tuottavan? Joka vuosi kymmenkunta kompromisseihin tyytyvää elokuvaa, joiden aiheet on valittu isojen katsojalukujen toivossa?
Olemme hyvinkin kiukkuisia siitä, että elokuvan nollalisän rinnalla on Kansallisoopperan saama lisämiljoona. Se on toki vain pisara valtion ja kuntien oopperalle antamassa noin 50 miljoonan euron tukipaketissa. Siihen verrattuna elokuvan 13,5 miljoonaa tuntuu loukkaukselta.
Harmittaa meitä sekin, että valtio tukee jokaista Kansallisoopperan pääsylippua 160 eurolla eli kaksikymmentä kertaa enemmän kuin elokuvalippua.
Kymmenen vuoden aikana kotimainen elokuva on kerännyt 15 – 25 prosentin osuuden elokuvakatsojista. Siitä olemme ylpeitä. Meillä olisi enemmänkin annettavaa, mutta eikö ole kohtuutonta että yksi elokuva tarvitsee keskimäärin 150 000 myytyä pääsylippua päästäkseen nollatulokseen? Tällöin kaikki tavanomaiset rahoituslähteet ja tukimuodot ovat käytössä eli kyse on tuottajan riskistä.
Lappuhan olisi ollut luukulla jo pitkään, jos olisimme olleet avuttomia rahapulan edessä. Olemme oppineet hakemaan lisärahaa kovalla työllä ja ammattitaidolla. Siinä missä Kansallisooppera hankkii markkinarahaa 500 000 euroa, pitkän elokuvan tuottajat keräävät joka vuosi kymmenkertaisen määrän (5 miljoonaa) yhteistyökumppaneiltaan kotimaisen elokuvan arhaaksi.
Kaivelee tämäkin: kun valtio siirtää lakisääteiset kirjastomäärärahat takaisin valtion budjettiin niin kuin oikein on, niin se käyttää veikkausvaroja vastaaviin lakisääteisiin menoihin eli teattereiden ja orkestereiden valtionosuuksiin. Jos nämäkin rahat olisivat valtion muussa budjetissa, niin veikkausvaroista riittäisi meille ja muille ihan hyvin.
Me allekirjoittaneet olemme keskenämme sopineet, että emme ryhdy uusiin elokuvahankkeisiin ennen kuin kulttuuriministeri lunastaa lupauksensa ja elokuva saa jo ensi vuodeksi 1,2 miljoonan lisäyksen.
Mielenosoituksemme ei kohdistu elokuvasäätiöön, levittäjiin, elokuvateattereihin eikä varsinkaan katsojiin. Siksi lupaamme saattaa tämän vuoden tuen avulla tehdyt elokuvat suuren yleisön nähtäväksi.
Entä jos lisärahaa ei tule? Siinä tapauksessa valtio voi meidän puolestamme siirtää koko ensi vuoden elokuvatuen vaikeuksissaan piehtaroivalle Kansallisoopperalle.
Helsingissä 3. syyskuuta 2007
Aleksi Bardy (Helsinki-filmi), Jörn Donner (Jörn Donner Productions), Jesse Fryckman (Bronson Club), Matti Halonen (FS Film), Jarkko Hentula (Juonifilmi), Riina Hyytiä (Filmiteollisuus), Petri Jokiranta, Tero Kaukomaa (Blind Spot Pictures), Aki Kaurismäki (Sputnik), Timo Koivusalo (Artista Filmi), Nina Koljonen (Fantasiafilmi), Johannes Lassila (Also Starring), Peter Lindholm (Petfi lms), Jenni Lähteenmäki (Suomen Filmiteollisuus SF), Auli Mantila (DO fi lms), Ilkka Matila (MRP Matila Röhr Productions), Ilkka Mertsola (Sputnik), Kai Nordberg (Making Movies), Claes Olsson (Kinoproduction), Liisa Penttilä (Edith fi lm), Mika Ritalahti (Silva Mysterium), Harri Räty (Lasihelmi Filmi), Marko Röhr (MRP Matila Röhr Productions), Lasse Saarinen (Kinotar), Satu Sadinkangas (Suomen Filmiteollisuus SF), Rimbo Salomaa (Kinotar), Markus Selin (Solar Films), Juha Wuolijoki (Snapper Films) .
Ja opetusministeriö vastasi 17 minuuttia ennen kuin elokuvatuottajien ilmoitus oli edes julkinen:
3.9. HETI JULKAISTAVISSA
Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin elokuvan rahoituksesta
Suomen Filmikamarin 31.8.2007 julkaiseman tiedotustilaisuuskutsun ja kotimaisten elokuvatuottajien 3.9.2007 pitämän tiedotustilaisuuden johdosta kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin lausuu seuraavaa liittyen elokuvan rahoitukseen ja valtion ensi vuoden talousarvioesitykseen:
Tapaamisessa Suomen elokuvasäätiön johdon kanssa viime kesäkuussa ilmaisin vahvan tukeni Audiovisuaalisen politiikan linjat -ohjelman mukaiseen elokuvarahoituksen tason kasvattamiseen.
Julkisuudessa mainittu 1,2 miljoonan euron korotustarve on varmasti vähintäänkin se taso joka olisi tarvittu. Se onkin ollut minun tavoitteeni.
Kesäkuussa veikkausvoittovaramomentin tarkka pelivara ei ollut vielä tiedossa. Tiedossa kuitenkin oli, että momentin jakovara tulee olemaan pieni uusien menokohteiden tultua veikkausvoittovarojen piiriin.
Elokuvataiteen edistämisen määrärahaa on vuodesta 2000 lähtien nostettu reippaasti. Tänä vuonna käytössä on 17 680 000 euroa. Kokonaismäärärahat ovat vuoden 2000 tasoon nähden nousseet lähes 62 prosenttia, yhteensä 6,7 miljoonaa euroa. Tästä summasta elokuvatuotannon määrärahojen kasvu vastaavana aikana on ollut 63,5 prosenttia, yhteensä lähes 4,7 miljoonaa euroa.
Vuoden 2008 budjettiesityksen taiteen ja kulttuurin edistämiseen tarkoitetun veikkausvoittovaramomentin pelivara on niukka. Kaikkia kulttuurin ja eri taiteenalojen tarpeita on tarkasteltava oikeudenmukaisesti. Vuoden 2008 talousarvioesityksessä yhdenkään edunsaajan määrärahaa ei vähennetä.
Opetusministeriö ei ole vielä vahvistanut veikkausvoittovaramomentin sisäistä jakosuunnitelmaa vuoden 2008 osalta. Valtion talousarvioehdotuksen valmistuttua käyn myönteisessä hengessä läpi elokuvarahoituksen korottamismahdollisuuksia.
Opetusministeriössä on selkeä ajatus siitä, miten suomalaisen elokuvan rahoitusta tullaan vaalikauden aikana kehittämään hallitusohjelman kirjausta myötäilevällä tavalla. Johtopäätöksiä ei kannata tehdä vielä, eikä missään tapauksessa hallituksen ensimmäisen budjetin perusteella. Vaalikausi kestää neljä vuotta.
Suurin vahinko elokuvatuotannon ja elokuvakulttuurin jatkuvuuden kannalta syntyy, jos tuottajat lopettavat tuottamisen. Rahoitusta ei myönnetä painostuksen tuloksena vaan korkealuokkaisen suomalaisen elokuvatuotannon tukemiseksi.
Päätelkää itse. Ohessa lausumat:
ELOKUVATUOTTAJIEN JULKILAUSUMA
Me, allekirjoittaneet kotimaisten näytelmäelokuvien tuottajat julistamme tästä hetkestä alkaen tuotantosulun, joka koskee vireillä olevia elokuvahankkeitamme.
Ryhdymme lakkoon viime kädessä siksi, että kulttuuriministeri Stefan Wallin ei ole pitänyt lupaustaan.
Nykyisen hallituskauden alussa elokuvaväki uskoi kymmenen vuoden piinan hellittävän, koska hallitusohjelmassa elokuva mainittiin erikseen painopistealueena. Lisää uskoa valoi kulttuuriministerin kesäkuinen lupaus 1,2 miljoonan lisärahasta ensi vuodelle.
Iloa ei kestänyt pitkään. Nyt, pari kuukautta myöhemmin, elokuvan valtiontuki veikkausvoittovaroista on ensi vuoden budjetissa täsmälleen sama kuin tänä vuonna: kasvua luvatun kahdeksan prosentin sijasta nolla.
Erityisen tyhmää sanansyöminen on koska yhden elokuvan tekemiseen käytetyt rahat tuottavat valtiolle pääsylippujen ja palkkojen verotuloina jopa kaksinkertaisen summan. Voiko kukaan siis väittää, että elokuvan tukeminen sisältää riskejä valtiontaloudelle?
Haluamme kiinnittää huomiota siihen, että yksittäisen elokuvan saama maksimituki ei ole noussut kymmeneen vuoteen. Kuitenkin samassa ajassa tuotantokustannukset ovat kaksinkertaistuneet.
Jos valtio jatkaa lyhytnäköistä elokuvapolitiikkaansa, niin millaisia elokuvia se haluaa meidän tuottavan? Joka vuosi kymmenkunta kompromisseihin tyytyvää elokuvaa, joiden aiheet on valittu isojen katsojalukujen toivossa?
Olemme hyvinkin kiukkuisia siitä, että elokuvan nollalisän rinnalla on Kansallisoopperan saama lisämiljoona. Se on toki vain pisara valtion ja kuntien oopperalle antamassa noin 50 miljoonan euron tukipaketissa. Siihen verrattuna elokuvan 13,5 miljoonaa tuntuu loukkaukselta.
Harmittaa meitä sekin, että valtio tukee jokaista Kansallisoopperan pääsylippua 160 eurolla eli kaksikymmentä kertaa enemmän kuin elokuvalippua.
Kymmenen vuoden aikana kotimainen elokuva on kerännyt 15 – 25 prosentin osuuden elokuvakatsojista. Siitä olemme ylpeitä. Meillä olisi enemmänkin annettavaa, mutta eikö ole kohtuutonta että yksi elokuva tarvitsee keskimäärin 150 000 myytyä pääsylippua päästäkseen nollatulokseen? Tällöin kaikki tavanomaiset rahoituslähteet ja tukimuodot ovat käytössä eli kyse on tuottajan riskistä.
Lappuhan olisi ollut luukulla jo pitkään, jos olisimme olleet avuttomia rahapulan edessä. Olemme oppineet hakemaan lisärahaa kovalla työllä ja ammattitaidolla. Siinä missä Kansallisooppera hankkii markkinarahaa 500 000 euroa, pitkän elokuvan tuottajat keräävät joka vuosi kymmenkertaisen määrän (5 miljoonaa) yhteistyökumppaneiltaan kotimaisen elokuvan arhaaksi.
Kaivelee tämäkin: kun valtio siirtää lakisääteiset kirjastomäärärahat takaisin valtion budjettiin niin kuin oikein on, niin se käyttää veikkausvaroja vastaaviin lakisääteisiin menoihin eli teattereiden ja orkestereiden valtionosuuksiin. Jos nämäkin rahat olisivat valtion muussa budjetissa, niin veikkausvaroista riittäisi meille ja muille ihan hyvin.
Me allekirjoittaneet olemme keskenämme sopineet, että emme ryhdy uusiin elokuvahankkeisiin ennen kuin kulttuuriministeri lunastaa lupauksensa ja elokuva saa jo ensi vuodeksi 1,2 miljoonan lisäyksen.
Mielenosoituksemme ei kohdistu elokuvasäätiöön, levittäjiin, elokuvateattereihin eikä varsinkaan katsojiin. Siksi lupaamme saattaa tämän vuoden tuen avulla tehdyt elokuvat suuren yleisön nähtäväksi.
Entä jos lisärahaa ei tule? Siinä tapauksessa valtio voi meidän puolestamme siirtää koko ensi vuoden elokuvatuen vaikeuksissaan piehtaroivalle Kansallisoopperalle.
Helsingissä 3. syyskuuta 2007
Aleksi Bardy (Helsinki-filmi), Jörn Donner (Jörn Donner Productions), Jesse Fryckman (Bronson Club), Matti Halonen (FS Film), Jarkko Hentula (Juonifilmi), Riina Hyytiä (Filmiteollisuus), Petri Jokiranta, Tero Kaukomaa (Blind Spot Pictures), Aki Kaurismäki (Sputnik), Timo Koivusalo (Artista Filmi), Nina Koljonen (Fantasiafilmi), Johannes Lassila (Also Starring), Peter Lindholm (Petfi lms), Jenni Lähteenmäki (Suomen Filmiteollisuus SF), Auli Mantila (DO fi lms), Ilkka Matila (MRP Matila Röhr Productions), Ilkka Mertsola (Sputnik), Kai Nordberg (Making Movies), Claes Olsson (Kinoproduction), Liisa Penttilä (Edith fi lm), Mika Ritalahti (Silva Mysterium), Harri Räty (Lasihelmi Filmi), Marko Röhr (MRP Matila Röhr Productions), Lasse Saarinen (Kinotar), Satu Sadinkangas (Suomen Filmiteollisuus SF), Rimbo Salomaa (Kinotar), Markus Selin (Solar Films), Juha Wuolijoki (Snapper Films) .
Ja opetusministeriö vastasi 17 minuuttia ennen kuin elokuvatuottajien ilmoitus oli edes julkinen:
3.9. HETI JULKAISTAVISSA
Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin elokuvan rahoituksesta
Suomen Filmikamarin 31.8.2007 julkaiseman tiedotustilaisuuskutsun ja kotimaisten elokuvatuottajien 3.9.2007 pitämän tiedotustilaisuuden johdosta kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin lausuu seuraavaa liittyen elokuvan rahoitukseen ja valtion ensi vuoden talousarvioesitykseen:
Tapaamisessa Suomen elokuvasäätiön johdon kanssa viime kesäkuussa ilmaisin vahvan tukeni Audiovisuaalisen politiikan linjat -ohjelman mukaiseen elokuvarahoituksen tason kasvattamiseen.
Julkisuudessa mainittu 1,2 miljoonan euron korotustarve on varmasti vähintäänkin se taso joka olisi tarvittu. Se onkin ollut minun tavoitteeni.
Kesäkuussa veikkausvoittovaramomentin tarkka pelivara ei ollut vielä tiedossa. Tiedossa kuitenkin oli, että momentin jakovara tulee olemaan pieni uusien menokohteiden tultua veikkausvoittovarojen piiriin.
Elokuvataiteen edistämisen määrärahaa on vuodesta 2000 lähtien nostettu reippaasti. Tänä vuonna käytössä on 17 680 000 euroa. Kokonaismäärärahat ovat vuoden 2000 tasoon nähden nousseet lähes 62 prosenttia, yhteensä 6,7 miljoonaa euroa. Tästä summasta elokuvatuotannon määrärahojen kasvu vastaavana aikana on ollut 63,5 prosenttia, yhteensä lähes 4,7 miljoonaa euroa.
Vuoden 2008 budjettiesityksen taiteen ja kulttuurin edistämiseen tarkoitetun veikkausvoittovaramomentin pelivara on niukka. Kaikkia kulttuurin ja eri taiteenalojen tarpeita on tarkasteltava oikeudenmukaisesti. Vuoden 2008 talousarvioesityksessä yhdenkään edunsaajan määrärahaa ei vähennetä.
Opetusministeriö ei ole vielä vahvistanut veikkausvoittovaramomentin sisäistä jakosuunnitelmaa vuoden 2008 osalta. Valtion talousarvioehdotuksen valmistuttua käyn myönteisessä hengessä läpi elokuvarahoituksen korottamismahdollisuuksia.
Opetusministeriössä on selkeä ajatus siitä, miten suomalaisen elokuvan rahoitusta tullaan vaalikauden aikana kehittämään hallitusohjelman kirjausta myötäilevällä tavalla. Johtopäätöksiä ei kannata tehdä vielä, eikä missään tapauksessa hallituksen ensimmäisen budjetin perusteella. Vaalikausi kestää neljä vuotta.
Suurin vahinko elokuvatuotannon ja elokuvakulttuurin jatkuvuuden kannalta syntyy, jos tuottajat lopettavat tuottamisen. Rahoitusta ei myönnetä painostuksen tuloksena vaan korkealuokkaisen suomalaisen elokuvatuotannon tukemiseksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)