Kansanedustajat ovat nykyään vapaampia kuin ennen.
Paavo Väyrynen (kesk) halajaa Brysseliin oikein tosissaan. Sillä ei kai hän tosissaan usko, että tästä maasta löytyy kansanliike, joka tukisi häntä ministeriksi.
Onko kukaan julkisuudessa kannattanut Väyryselle merkittäviä tehtäviä?
Entäs se toinen. Merikukka Forsius (vihr), eroavan ja uuden pääministerimme X, on Kanarialla, vaikka maassa pitäisi tehdä hallitusta. Ei siis ministeriainesta, mutta varmaankin ihan ok johonkin muuhun.
Sama metodi, eri tavoitteet.
Kun muut kansanedustajat, siis valtakirjansa jättäneet, olivat oopperassa kuulemassa Punaista viivaa, Sauli Niinistö kävi televisiossa puhumassa totuttuun tapaansa sekavia - hän on puhuessaan yhdistelmä apteekkaria ja lakimiestä. Ei ihme, että puolueessa viehätyttiin Kataiseen. Sehän sentään osaa puhua.
No. Jäikö kenellekään Salen puheista käteen yhtään mitään?
Näytetään tekstit, joissa on tunniste politiikka.. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste politiikka.. Näytä kaikki tekstit
torstaina, maaliskuuta 29, 2007
tiistaina, maaliskuuta 27, 2007
Pantti ja pataljoona
Paavo Väyrynen panttaa valtakirjaansa uutisoi Yle. Olinkohan ainoa, joka luki otsikon ensin väärin ja pohdiskeli mielessään paljonko siitä panttilainaamossa saisi.
Väyrynen haluaa vastuuta, mutta kukaan ei hänelle sitä lupaa. Ja kun ei ole turvatakuita rivikansanedustajan roolin välttämiseksi, valittu edustaja miettii palaisiko Brysseliin paremmille uuniperunamaille.
"Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kallin mukaan Väyrysellä on samat mahdollisuudet tulla valituiksi eduskunnan johtopaikoille kuin muillakin kansanedustajilla", Yle kirjoittaa. [Mainittakoon, että Kalli valittiin tänään eduskunnan puhemieheksi.]
Kallin vertailusta lienee ainakin Veltto Virtanen mielissään. Puoluesihteeri Korhonen sentään puhui samassa yhteydessä tasa-arvosta vain ja ainoastaan Keskustan edustajien parissa.
Tätä menoa ei Tommy Tabermannilla (os. Taberman) tule olemaan vaikeuksia runoilla jatko-osia piakkoin julkaistavaan teokseensa, joka käsittelee eduskuntavaaleja. Tehokas edustaja.
Väyrynen haluaa vastuuta, mutta kukaan ei hänelle sitä lupaa. Ja kun ei ole turvatakuita rivikansanedustajan roolin välttämiseksi, valittu edustaja miettii palaisiko Brysseliin paremmille uuniperunamaille.
"Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kallin mukaan Väyrysellä on samat mahdollisuudet tulla valituiksi eduskunnan johtopaikoille kuin muillakin kansanedustajilla", Yle kirjoittaa. [Mainittakoon, että Kalli valittiin tänään eduskunnan puhemieheksi.]
Kallin vertailusta lienee ainakin Veltto Virtanen mielissään. Puoluesihteeri Korhonen sentään puhui samassa yhteydessä tasa-arvosta vain ja ainoastaan Keskustan edustajien parissa.
Tätä menoa ei Tommy Tabermannilla (os. Taberman) tule olemaan vaikeuksia runoilla jatko-osia piakkoin julkaistavaan teokseensa, joka käsittelee eduskuntavaaleja. Tehokas edustaja.
sunnuntaina, maaliskuuta 25, 2007
Euroopan paras ystävä
Tämän päivän Sunday Times (25.3.07) yllättää uusimmalla kirjoittajallaan. Venäjän presidentti Vladimir Putin vakuuttaa siinä Venäjän olevan "Euroopan paras ystävä". Kiinnostavia alluusioita kyllä lipsahtaa otsikosta.
"Me rakennamme suvereenia ja demokraattista valtiota ja jaamme ne arvot ja periaatteet, joita suurin osa eurooppalaisista noudattaa: kansainvälisen lain kunnioituksen, kieltäymisen ratkaista kansainvälisiä ongelmia voimalla ja preferoimme sitä, että vahvistamme yhteisiä tavoitteita Euroopan ja globaalin politiikan puitteissa. Myös keskinäinen kanssakäyminen Yhdistyneissä Kansakunnissa, G8:ssa ja muilla forumeilla osoittaa, että jaamme aina yhteisen näkemyksen maailmaan. Vakaa, vauras ja yhtynyt Eurooppa on meidänkin intressimme."
Putin Sunday Timesissa.
Edit: Muutakin kiinnostavaa lehdistössä: Kirjailijoiden kannanotto Darfurin tapahtumiin löytyypi Istorista.
"Me rakennamme suvereenia ja demokraattista valtiota ja jaamme ne arvot ja periaatteet, joita suurin osa eurooppalaisista noudattaa: kansainvälisen lain kunnioituksen, kieltäymisen ratkaista kansainvälisiä ongelmia voimalla ja preferoimme sitä, että vahvistamme yhteisiä tavoitteita Euroopan ja globaalin politiikan puitteissa. Myös keskinäinen kanssakäyminen Yhdistyneissä Kansakunnissa, G8:ssa ja muilla forumeilla osoittaa, että jaamme aina yhteisen näkemyksen maailmaan. Vakaa, vauras ja yhtynyt Eurooppa on meidänkin intressimme."
Putin Sunday Timesissa.
Edit: Muutakin kiinnostavaa lehdistössä: Kirjailijoiden kannanotto Darfurin tapahtumiin löytyypi Istorista.
Ulkoministerin salkku
Viikon pelottavimpiin ajatuksiin liittyi näky kansallispukuisesta P. Väyrysestä, joka pasteeraisi muiden EU-maiden ulkoministerien kanssa huippukokouksessa. Voiko Keskusta ohittaa hänen kokemustaan, kun ulkoministerin salkusta taistellaan - nyt oikein Vanhasen luvalla.
Minä kyllä luulen, että he ajattelevat Paula Lehtomäkeä. Näin mutu-tuntumalla makustellen hän ei tunnu huonolta vaihtoehdolta, ellei se kiperissä paikoissa lapsen kiukustumisesta muistuttava vetäymä suupielissä ole sittenkin virhe eikä ominaisuus. Tämä siis vain televisiosta nähtynä kotikutoisena psykologisointina, joka ohittaa jopa ihastelun.
Muita kepussa ei sitten olekaan, siellä kun parempien ulkopoliitikkojen on ollut helppo saada virkoja, eikä ole tarvinnut jäädä politikoimaan.
Kokoomus ei innostunut salkunjakoon. Tunteenhallinnan hillittömyyttä EU-ratkaisun yhteydessä aikanaan osoittaneen Pertti Salolaisen kaltaisia kokeneita veteraaneja ei toki voi kehiin heittää, eikä varmaan kannata puolivallattomia poikamiehiäkään päästää maailmalle, vaan kahlita esimerkiksi presidenttejä muovaavaan kiikkustuoliin eduskunnan puhemieheksi, mitä muista puolueista ilkikurisesti suositellaan. Niinistön kryptinen "vastuu painaa"-kommentti on sekin jäänyt analysoimatta.
Sen sijaan keltanokkaministeriksi ryhtynevä Jyrki Katainen on löytänyt valokuvaajan juuri ollessaan syvällisissä keskusteluissa Euroopan valovoimaisimman konservatiivinaisen kyljessä.
Mutta, mutta. Helsingin Sanomien käyttämästä kuvasta päätellen kuvaustilanne oli kyllä pelkkä poseeraus. Minun tarkoissa silmissäni se laski mahdollisuuksia vakavasti otettavan ulkopoliitikon kasvattamiseksi. Ikuinen juniori.
Oikea keskustelutilanne olisi paljon, paljon parempi viesti äänestäjille kuin poseeraus konservatiivikuningattaren kanssa.
Päivän siteeraus filosofian monilahjakkuudelta, professori Timo Airaksiselta (Riitta-Liisa Snellmanin juttu Nöyrää poikaa, HS 25.3., D3): "Kokoomus käyttää ilmaisua meidän arvot, kun kukaan ei kehtaa sanoa, että koti, uskonto ja isänmaa". Tietysti Naton ja Brysselin kuvaaminen "isänmaaksi" voi tehdä tiukkaa jopa niin sujuvasanaiselle sosiaalisen valintatalouden edustajalle kuin Katainen on.
Jutun idea on se, että kun vaalit ovat nyt ohi, ei kenenkään tarvitse olla nöyrä ja pelätä joutuvansa väkivallan uhriksi. Varmaankin poliittista väkivaltaa harjoittavat renttupuolueet tai peräti - Yhdysvaltojen johdon retoriikan muistaen - terroristipuolueet.
Mitähän se vaalihumussa puhunut Katainen muuten sillä toistuvalla väkivalta-puheella oikein tarkoitti? Miksi yksikään journalisti ei mieti sitä?
Minä kyllä luulen, että he ajattelevat Paula Lehtomäkeä. Näin mutu-tuntumalla makustellen hän ei tunnu huonolta vaihtoehdolta, ellei se kiperissä paikoissa lapsen kiukustumisesta muistuttava vetäymä suupielissä ole sittenkin virhe eikä ominaisuus. Tämä siis vain televisiosta nähtynä kotikutoisena psykologisointina, joka ohittaa jopa ihastelun.
Muita kepussa ei sitten olekaan, siellä kun parempien ulkopoliitikkojen on ollut helppo saada virkoja, eikä ole tarvinnut jäädä politikoimaan.
Kokoomus ei innostunut salkunjakoon. Tunteenhallinnan hillittömyyttä EU-ratkaisun yhteydessä aikanaan osoittaneen Pertti Salolaisen kaltaisia kokeneita veteraaneja ei toki voi kehiin heittää, eikä varmaan kannata puolivallattomia poikamiehiäkään päästää maailmalle, vaan kahlita esimerkiksi presidenttejä muovaavaan kiikkustuoliin eduskunnan puhemieheksi, mitä muista puolueista ilkikurisesti suositellaan. Niinistön kryptinen "vastuu painaa"-kommentti on sekin jäänyt analysoimatta.
Sen sijaan keltanokkaministeriksi ryhtynevä Jyrki Katainen on löytänyt valokuvaajan juuri ollessaan syvällisissä keskusteluissa Euroopan valovoimaisimman konservatiivinaisen kyljessä.
Mutta, mutta. Helsingin Sanomien käyttämästä kuvasta päätellen kuvaustilanne oli kyllä pelkkä poseeraus. Minun tarkoissa silmissäni se laski mahdollisuuksia vakavasti otettavan ulkopoliitikon kasvattamiseksi. Ikuinen juniori.
Oikea keskustelutilanne olisi paljon, paljon parempi viesti äänestäjille kuin poseeraus konservatiivikuningattaren kanssa.
Päivän siteeraus filosofian monilahjakkuudelta, professori Timo Airaksiselta (Riitta-Liisa Snellmanin juttu Nöyrää poikaa, HS 25.3., D3): "Kokoomus käyttää ilmaisua meidän arvot, kun kukaan ei kehtaa sanoa, että koti, uskonto ja isänmaa". Tietysti Naton ja Brysselin kuvaaminen "isänmaaksi" voi tehdä tiukkaa jopa niin sujuvasanaiselle sosiaalisen valintatalouden edustajalle kuin Katainen on.
Jutun idea on se, että kun vaalit ovat nyt ohi, ei kenenkään tarvitse olla nöyrä ja pelätä joutuvansa väkivallan uhriksi. Varmaankin poliittista väkivaltaa harjoittavat renttupuolueet tai peräti - Yhdysvaltojen johdon retoriikan muistaen - terroristipuolueet.
Mitähän se vaalihumussa puhunut Katainen muuten sillä toistuvalla väkivalta-puheella oikein tarkoitti? Miksi yksikään journalisti ei mieti sitä?
EU 50 vuotta
Tänään on kulunut 50 vuotta siitä, kun eurooppalaisen yhteistyön perusta luotiin Rooman sopimuksen allekirjoituksilla.
Asialla olivat Belgia, Hollanti, Italia, Luxemburg, Länsi-Saksa ja Ranska. Ne allekirjoittivat 25. maaliskuuta 1957 Roomassa Campidoglion Orazi ja Curiazzi -salissa Euroopan talousyhteisön ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimukset. Nämä ns. Rooman sopimukset loivat perustan uudenlaiselle eurooppalaiselle yhteistyölle.
Tämä juhlapäivä ei taida saada ihmisiä hihkumaan kadulle. Vielä.
On tänään toinenkin syntymäpäiväsankari. Sir Elton Hercules John, alunperin Reginald Kenneth Dwight, täyttää tänään 60 vuotta. Onnittelut!
Asialla olivat Belgia, Hollanti, Italia, Luxemburg, Länsi-Saksa ja Ranska. Ne allekirjoittivat 25. maaliskuuta 1957 Roomassa Campidoglion Orazi ja Curiazzi -salissa Euroopan talousyhteisön ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimukset. Nämä ns. Rooman sopimukset loivat perustan uudenlaiselle eurooppalaiselle yhteistyölle.
Tämä juhlapäivä ei taida saada ihmisiä hihkumaan kadulle. Vielä.
On tänään toinenkin syntymäpäiväsankari. Sir Elton Hercules John, alunperin Reginald Kenneth Dwight, täyttää tänään 60 vuotta. Onnittelut!
keskiviikkona, maaliskuuta 21, 2007
Syyt esiin
Jos joku teistä tietää mikä juju oli Helsingin Sanomien jutussa, joka kertoo opettajien asumisesta Porvoossa, niin kertokaa minullekin. Kade?
Mutta hetkeksi taas politiikkaan. Erkki Tuomioja kirjoittaa blogissaan: "Kokoomus uhoaa nyt sellaisella voimalla, että voisi luulla Sauli Niinistön tulleen huutoäänestyksellä valituksi Suomen presidentiksi. Porvarihallitusta on vaikea välttää, vaikkei sen kannatus olisikaan paljoa laajempi kuin kokoomuksen saama 23 prosenttia. SDP:n ei nytkään pidä itse ilmoittautua oppositioon, mutta hallituspaikoista kynsin hampain kiinnipitäminen ei tule kysymykseenkään. Jos SDP:n vaaliohjelmien tavoitteet eivät potentiaalisille kumppaneille kelpaa niin muut saavat seuraavaksi kantaa hallitusvastuuta."
En minä turhalle miehelle ääntäni antanut. Mietin kuitenkin hiljaa mielessäni hänen nihkeää televisiolausuntoaan vaalin epäonnistumisen syistä vaaliyönä. Tuomioja, jonka sädekehä oli varsin kirkas onnistuneen EU-puheenjohtajuuskauden jälkeen, sysättiin vaalikampanjassa syrjään. Tämä ei ole sisäpiirin tai muun piirin tietoa, vaan omin silmin havaittua. Tuomioja oli etukäteen arvioiden se henkilö, joka voi saada suuren äänisaaliin. Tätä mahdollisuutta ei käytetty hyväksi, vaikka Tuomioja listoilla ensimmäisenä komeilikin.
Ja miksi sitten uolkoministeri oli sivussa? Varmasti osasyynä oli se, että ei ollut tiedossa kuinka Eero Heinäluoma vaaleissa menestyy. Tuloshan oli molemmilla hyvä, mutta äänisaaliit alle sen, mistä otsikoita revitään.
Näyttäisi siltä, että yksittäisillä suurilla äänisaaliilla on vaalijärjestelmässämme merkitystä - ne kannattavat mukaan puolueiden ehdokkaiden koko kirjoa. Pahimmillaan tämä tietysti näkyy pienpuolueissa: mukaan eduskuntaan pääsee joskus varsin pienelläkin äänimäärällä - perussuomalaisille riitti erääseenkin paikkaan vähän yli tuhat ääntä - ja mikä pahinta, kokemuksella.
Samaan aikaan yli kymmenen prosenttia vaalipiirissään saanut Tarja Cronberg (vihr) ei päässyt läpi. Itse en kannata ajatusta siitä, että suurten yksittäisten äänimäärien turvin eduskuntaan mentäisiin, mutta nyt esitetty ajatus pienten vaalipiirien yhdistämisestä on järkevä. Ehkä se lisää alueellista yhteistyötä muutoinkin. Kun edustajan ei tarvitse olla niin eteläsavolainen, vaan voi olla Karjalan poikii yhtä aikaa.
Vielä yksi aatos. SDP:n naisehdokkaat Helsingissä olivat jotenkin vetämättömiä. (Anteeksi vain Tuula ja Rakel). Tiedän sen lähipiiristäni, sillä he tuskailivat sen kanssa, ketä äänestäisi.
Miksi nuoria naisehdokkaita ei tuotu esiin? Maria Guzeninan menestys Uudellamaalla osoittaa, että se olisi kannattanut.
On järkyttävää, että pudonneet tai äänestäjien syrjäyttämät ehdokkaat jälkikäteen vuodattavat taitamattomasti tunteitaan - iltapäivälehdille.
Mutta hetkeksi taas politiikkaan. Erkki Tuomioja kirjoittaa blogissaan: "Kokoomus uhoaa nyt sellaisella voimalla, että voisi luulla Sauli Niinistön tulleen huutoäänestyksellä valituksi Suomen presidentiksi. Porvarihallitusta on vaikea välttää, vaikkei sen kannatus olisikaan paljoa laajempi kuin kokoomuksen saama 23 prosenttia. SDP:n ei nytkään pidä itse ilmoittautua oppositioon, mutta hallituspaikoista kynsin hampain kiinnipitäminen ei tule kysymykseenkään. Jos SDP:n vaaliohjelmien tavoitteet eivät potentiaalisille kumppaneille kelpaa niin muut saavat seuraavaksi kantaa hallitusvastuuta."
En minä turhalle miehelle ääntäni antanut. Mietin kuitenkin hiljaa mielessäni hänen nihkeää televisiolausuntoaan vaalin epäonnistumisen syistä vaaliyönä. Tuomioja, jonka sädekehä oli varsin kirkas onnistuneen EU-puheenjohtajuuskauden jälkeen, sysättiin vaalikampanjassa syrjään. Tämä ei ole sisäpiirin tai muun piirin tietoa, vaan omin silmin havaittua. Tuomioja oli etukäteen arvioiden se henkilö, joka voi saada suuren äänisaaliin. Tätä mahdollisuutta ei käytetty hyväksi, vaikka Tuomioja listoilla ensimmäisenä komeilikin.
Ja miksi sitten uolkoministeri oli sivussa? Varmasti osasyynä oli se, että ei ollut tiedossa kuinka Eero Heinäluoma vaaleissa menestyy. Tuloshan oli molemmilla hyvä, mutta äänisaaliit alle sen, mistä otsikoita revitään.
Näyttäisi siltä, että yksittäisillä suurilla äänisaaliilla on vaalijärjestelmässämme merkitystä - ne kannattavat mukaan puolueiden ehdokkaiden koko kirjoa. Pahimmillaan tämä tietysti näkyy pienpuolueissa: mukaan eduskuntaan pääsee joskus varsin pienelläkin äänimäärällä - perussuomalaisille riitti erääseenkin paikkaan vähän yli tuhat ääntä - ja mikä pahinta, kokemuksella.
Samaan aikaan yli kymmenen prosenttia vaalipiirissään saanut Tarja Cronberg (vihr) ei päässyt läpi. Itse en kannata ajatusta siitä, että suurten yksittäisten äänimäärien turvin eduskuntaan mentäisiin, mutta nyt esitetty ajatus pienten vaalipiirien yhdistämisestä on järkevä. Ehkä se lisää alueellista yhteistyötä muutoinkin. Kun edustajan ei tarvitse olla niin eteläsavolainen, vaan voi olla Karjalan poikii yhtä aikaa.
Vielä yksi aatos. SDP:n naisehdokkaat Helsingissä olivat jotenkin vetämättömiä. (Anteeksi vain Tuula ja Rakel). Tiedän sen lähipiiristäni, sillä he tuskailivat sen kanssa, ketä äänestäisi.
Miksi nuoria naisehdokkaita ei tuotu esiin? Maria Guzeninan menestys Uudellamaalla osoittaa, että se olisi kannattanut.
On järkyttävää, että pudonneet tai äänestäjien syrjäyttämät ehdokkaat jälkikäteen vuodattavat taitamattomasti tunteitaan - iltapäivälehdille.
tiistaina, maaliskuuta 20, 2007
Puidaan, puidaan
Kommentoin Liekkiön vaalianalyysia ja ajattelin laittaa samaa tekstiä tännekin ja vähän jatkaa teemasta. Liekkiö nosti esille sen kuinka Helsingin Sanomien Nyt-liite räväköityi profiililtaan tuomalla framille "maahanmuuttoasioista netissä jankkaavan" perussuomalaisten Jussi Halla-ahon ja SKP:n Steen1 eli Seppo Lampelan.
Liekkiö toteaa, että Halla-ahon kannattajat ovat näkyneet paljon keskustelupalstoilla ja jopa blogien kommenteissa, ja niinpä "ison osan ajasta netin äärellä viettäen ja maailmaa lähinnä HS:stä seuraamalla perussuomalaisista sai ennen vaaleja sellaisen kuvan, että maahanmuuttokysymykset olisivat heille oleellinen asia". Liekkiö päätyi kuitenkin siihen, että puolueen päälinja on EU-kritiikissä. "Mutta jos ja kun tuo Halla-aho nyt taitaa olla jonkinlainen nettiprofeetta ja sai kai yllättävän paljon ääniä, on ihan mielenkiintoista katsoa onko ensi vaaleissa paljon nettijulkkisehdokkaita ja vaaliblogeja jotka olisivat olleet olemassa jo ennen ehdokkuutta". Monta asiaa Liekkiöllä yhtä aikaa pelissä ja jätän nettijulkisuuden ja pitkäaiakaiset vaaliblogit tässä syrjään tai ainakin vähemmälle.
Perustuslaillisten "maahanmuuttovastaava" Jussi Halla-aho sai vaaleissa 2207 ääntä ja kommariräppäri Seppo "Steen1" Lampela 1806.
Luvut eivät ole puolueensa ykkösehdokkaille suuria, mutta kohtuullisia kuitenkin: enemmän kuin Juha Väätäinen Keskustassa, hieman vähemmän kuin Osku Pajamäki demareissa tai Jere Lahti kokoomuksessa.
Vasemmistoliitossa moisilla äänimäärillä olisi rynnitty kolmanneksi, vihreiden Otto Lehtipuu - sentään puoluejärjestön pitkäaikainen puheenjohtaja, joka on istunut kaupunginhallituksessa - sai vain niukasti enemmän ääniä.
Kristillisdemokraattien Anne Pohtamo-Hietanen sai sentään 2570 ääntä (joka on muuten puolet ministeri Saarelan äänimäärästä Uudellamaalla). RKP:n kolmosedustaja, Linuksen isä Nils Torvalds sai 1682 ääntä.
Tasan eivät mene onnen lähteet eikä kansan karttuisa käsi. Aika tasaväkistä menoa äärilaidoilla, mutta myös julkkisehdokkailla.
Perussuomalaisten 9113 ääntä ovat kuitenkin vain pieni osa siitä, miitä puolue sai edelliskerralla Halmeen ehdokkuuden myötä. Halmehan teki silloin "niinistöt". Niinistö olisi muuten loistava ehdokas EU-parlamenttiin, sillä hän salevarmasti keräisi ääniä rajan takaakin, koskapa nytkään vaalirajat eivät merkinneet äänestäjille mitään. Stadissakin hänelle pärähti muistaakseni noin 660 ääntä. Ne tietysti hylättiin.
Takaisin perussuomalaisiin. Tuskinpa Halla-ahoa edes puolueen omissa vakavammissa analyyseissa oletettiin ääniharavaksi Helsingissä. Soinin vihjaus siitä, että hänen puolueensa patoaa rasismia voi olla oikea. Silti puolueen saama mediaosuus on kohtuuton, vaikka puheenjohtajan "läppää" pitäisikin arvossa retorisena suorituksena.
Mutta on Soinissa muille puolueille opettelemista. Johtajuus on nyt arvossaan. Joko puheenjohtajan tai puoluesihteerin täytyy olla taitava "läpänheittäjä". Jos molemmilla on taipumusta umpelointiin, ei nykyisessä mediamaailmassa seuraa hyvää. Kokoomuksen "kahden kärjen politiikka" toimi vaaleissa ja mainoksissa, mutta ei vaalien jälkeen. Hallitusneuvotteluja kun voi käydä vain yhdellä kärjellä. Eikä Sale näytä suinkaan halukkaalta istumaan kiikkustuolissa, vaikka eduskunnan puhemiestä hänelle ovelat toimittajat tarjoavatkin. Tuskinpa siinä kuitenkaan "vastuu painaa" tarpeeksi. Tässä maassahan tarvitaan kohta ylähuone! Sinne vain Väyryset, Salovaarat, Niinistöt ja muut vanhemmat valtiomiehet, maailmalta "kotoutuneet" maahanmuuttajat.
Näistä maahanmuuttajista toisiin. Olipa niin tai näin, elinkeinoelämän kaipaamat 500 000 maahnmuuttajaa saavat siis tulla maahan ilman isompia räksytyksiä. Sen verran väkeä tarvitaan, kun oma-aloitteellisuus suurperheiden suuntaan ei lähivuosinakaan riitä kohottamaan käyrää. Missä ovat pienviljelijäperheiden 18-lapsiset yhteisöt näinä päivinä, voi perussuomalainen huudahtaa. Joku vuosikymmen sitten olisi voinut helposti vastata, että Ruotsissa, kun oma maa ei elättänyt. Niinpä: pienviljelijäväestöllä jos kellä on kokemusta maastamuutosta (ja sitä ennen evakosta). Tämä kokemus on heille taottu vastustukseksi. Käsittämätöntä, mutta totta.
Arvaan, että perussuomalaiset laskivat Helsingissä Ilkka "Frederik" Sysimetsän varaan. "Reetun" potenssi ei vaalipuuhiin kuitenkaan riittänyt, liekö ollut haluakaan pasteerata lähiöissä. Tenniskentillähän mies on vastustamaton.
Steen1:n perässä Yrjö Hakanen sai vain vähän yli 1000 ääntä, mikä on todella vähän oikealle poliitikolle Helsingissä. Hakaselta on selvästi mennyt ääniä Steenillekin!, jota kaavailtiin itäisen nuorison äänenkannattajaksi. Varmaan sitä vähän olikin. Hämmentävää oli Anneli "Sauli" Pakkasvirran vähäinen äänisaalis 272.
Annelin palavan katseen alle jouduin helmikuussa minäkin, kun en Tähtitaivas-näyttelyn jatkoilla suostunut hänen äänestäjäkseen. Sanoin että äänestän vain politiikan ammattilaisia. Niin varmaan ajattelivat muutkin.
Perussuomalaisten ja SKP:n yhteinen ongelma oli se, mikä vaikutusvaltaisilla vasemmistopuolueillakin. Äänestysprosentti. Kun West Endissä Epsoossa äänesti 90% äänioikeutetuista, oli vastaava äänestysprosentti Jakomäessä Helsingissä 50%. Ei niillä prosenteilla ponnisteta eduskuntaan kovin helposti.
Vaalijärjestelmän muutoksiin kannattaa suhtautua varovasti. Hihhuliehdokkaiden määrä voi kasvaa. Nytkin niitä eduskuntaan livahti taas koko joukko. Soinikin kehuu, että 9000 äänellä saa kolme valtuutettua Helsingin kaupunginvaltuustoon. Ja siltä pohjalta sitten ensi vaaleissa eduskuntaan. Suunnitelmana ihan briljantti, kuten sekin että perussuomalaisilla on seuraavissa kunnallisvaaleissa Helsingissä täysi lista, 100 ehdokasta. Sen jälkeen on kaikki nähty.
No, menee taas pitkäksi, joten palataan...
Liekkiö toteaa, että Halla-ahon kannattajat ovat näkyneet paljon keskustelupalstoilla ja jopa blogien kommenteissa, ja niinpä "ison osan ajasta netin äärellä viettäen ja maailmaa lähinnä HS:stä seuraamalla perussuomalaisista sai ennen vaaleja sellaisen kuvan, että maahanmuuttokysymykset olisivat heille oleellinen asia". Liekkiö päätyi kuitenkin siihen, että puolueen päälinja on EU-kritiikissä. "Mutta jos ja kun tuo Halla-aho nyt taitaa olla jonkinlainen nettiprofeetta ja sai kai yllättävän paljon ääniä, on ihan mielenkiintoista katsoa onko ensi vaaleissa paljon nettijulkkisehdokkaita ja vaaliblogeja jotka olisivat olleet olemassa jo ennen ehdokkuutta". Monta asiaa Liekkiöllä yhtä aikaa pelissä ja jätän nettijulkisuuden ja pitkäaiakaiset vaaliblogit tässä syrjään tai ainakin vähemmälle.
Perustuslaillisten "maahanmuuttovastaava" Jussi Halla-aho sai vaaleissa 2207 ääntä ja kommariräppäri Seppo "Steen1" Lampela 1806.
Luvut eivät ole puolueensa ykkösehdokkaille suuria, mutta kohtuullisia kuitenkin: enemmän kuin Juha Väätäinen Keskustassa, hieman vähemmän kuin Osku Pajamäki demareissa tai Jere Lahti kokoomuksessa.
Vasemmistoliitossa moisilla äänimäärillä olisi rynnitty kolmanneksi, vihreiden Otto Lehtipuu - sentään puoluejärjestön pitkäaikainen puheenjohtaja, joka on istunut kaupunginhallituksessa - sai vain niukasti enemmän ääniä.
Kristillisdemokraattien Anne Pohtamo-Hietanen sai sentään 2570 ääntä (joka on muuten puolet ministeri Saarelan äänimäärästä Uudellamaalla). RKP:n kolmosedustaja, Linuksen isä Nils Torvalds sai 1682 ääntä.
Tasan eivät mene onnen lähteet eikä kansan karttuisa käsi. Aika tasaväkistä menoa äärilaidoilla, mutta myös julkkisehdokkailla.
Perussuomalaisten 9113 ääntä ovat kuitenkin vain pieni osa siitä, miitä puolue sai edelliskerralla Halmeen ehdokkuuden myötä. Halmehan teki silloin "niinistöt". Niinistö olisi muuten loistava ehdokas EU-parlamenttiin, sillä hän salevarmasti keräisi ääniä rajan takaakin, koskapa nytkään vaalirajat eivät merkinneet äänestäjille mitään. Stadissakin hänelle pärähti muistaakseni noin 660 ääntä. Ne tietysti hylättiin.
Takaisin perussuomalaisiin. Tuskinpa Halla-ahoa edes puolueen omissa vakavammissa analyyseissa oletettiin ääniharavaksi Helsingissä. Soinin vihjaus siitä, että hänen puolueensa patoaa rasismia voi olla oikea. Silti puolueen saama mediaosuus on kohtuuton, vaikka puheenjohtajan "läppää" pitäisikin arvossa retorisena suorituksena.
Mutta on Soinissa muille puolueille opettelemista. Johtajuus on nyt arvossaan. Joko puheenjohtajan tai puoluesihteerin täytyy olla taitava "läpänheittäjä". Jos molemmilla on taipumusta umpelointiin, ei nykyisessä mediamaailmassa seuraa hyvää. Kokoomuksen "kahden kärjen politiikka" toimi vaaleissa ja mainoksissa, mutta ei vaalien jälkeen. Hallitusneuvotteluja kun voi käydä vain yhdellä kärjellä. Eikä Sale näytä suinkaan halukkaalta istumaan kiikkustuolissa, vaikka eduskunnan puhemiestä hänelle ovelat toimittajat tarjoavatkin. Tuskinpa siinä kuitenkaan "vastuu painaa" tarpeeksi. Tässä maassahan tarvitaan kohta ylähuone! Sinne vain Väyryset, Salovaarat, Niinistöt ja muut vanhemmat valtiomiehet, maailmalta "kotoutuneet" maahanmuuttajat.
Näistä maahanmuuttajista toisiin. Olipa niin tai näin, elinkeinoelämän kaipaamat 500 000 maahnmuuttajaa saavat siis tulla maahan ilman isompia räksytyksiä. Sen verran väkeä tarvitaan, kun oma-aloitteellisuus suurperheiden suuntaan ei lähivuosinakaan riitä kohottamaan käyrää. Missä ovat pienviljelijäperheiden 18-lapsiset yhteisöt näinä päivinä, voi perussuomalainen huudahtaa. Joku vuosikymmen sitten olisi voinut helposti vastata, että Ruotsissa, kun oma maa ei elättänyt. Niinpä: pienviljelijäväestöllä jos kellä on kokemusta maastamuutosta (ja sitä ennen evakosta). Tämä kokemus on heille taottu vastustukseksi. Käsittämätöntä, mutta totta.
Arvaan, että perussuomalaiset laskivat Helsingissä Ilkka "Frederik" Sysimetsän varaan. "Reetun" potenssi ei vaalipuuhiin kuitenkaan riittänyt, liekö ollut haluakaan pasteerata lähiöissä. Tenniskentillähän mies on vastustamaton.
Steen1:n perässä Yrjö Hakanen sai vain vähän yli 1000 ääntä, mikä on todella vähän oikealle poliitikolle Helsingissä. Hakaselta on selvästi mennyt ääniä Steenillekin!, jota kaavailtiin itäisen nuorison äänenkannattajaksi. Varmaan sitä vähän olikin. Hämmentävää oli Anneli "Sauli" Pakkasvirran vähäinen äänisaalis 272.
Annelin palavan katseen alle jouduin helmikuussa minäkin, kun en Tähtitaivas-näyttelyn jatkoilla suostunut hänen äänestäjäkseen. Sanoin että äänestän vain politiikan ammattilaisia. Niin varmaan ajattelivat muutkin.
Perussuomalaisten ja SKP:n yhteinen ongelma oli se, mikä vaikutusvaltaisilla vasemmistopuolueillakin. Äänestysprosentti. Kun West Endissä Epsoossa äänesti 90% äänioikeutetuista, oli vastaava äänestysprosentti Jakomäessä Helsingissä 50%. Ei niillä prosenteilla ponnisteta eduskuntaan kovin helposti.
Vaalijärjestelmän muutoksiin kannattaa suhtautua varovasti. Hihhuliehdokkaiden määrä voi kasvaa. Nytkin niitä eduskuntaan livahti taas koko joukko. Soinikin kehuu, että 9000 äänellä saa kolme valtuutettua Helsingin kaupunginvaltuustoon. Ja siltä pohjalta sitten ensi vaaleissa eduskuntaan. Suunnitelmana ihan briljantti, kuten sekin että perussuomalaisilla on seuraavissa kunnallisvaaleissa Helsingissä täysi lista, 100 ehdokasta. Sen jälkeen on kaikki nähty.
No, menee taas pitkäksi, joten palataan...
maanantaina, maaliskuuta 19, 2007
Köyhälistöä kansaa edustamaan
Taloussanomat tietää, että eduskuntaan valitut tienasivat viime vuonna keskimäärin reilusti nelinkertaisesti keskivertoäänestäjän verran. 90500 oli nyt valitun keskimääräinen tulo.
Uudellamaalla keskimääräinen tulo yli 150 000 euroa, Keski-Suomen vaalipiirissä tulot olivat naurettavat 67 000 euroa.
Nämä tilastot kaatavat yhden myyttisen perusväitteen. Eivät näin hyvin tienaavat mene eduskuntaan palkan vuoksi.
Mutta kyllä näillä taustoilla saadaan pystyyn ihan kiva porvarihallitus. Työllisyyttä kohentamaan.
Uudellamaalla keskimääräinen tulo yli 150 000 euroa, Keski-Suomen vaalipiirissä tulot olivat naurettavat 67 000 euroa.
Nämä tilastot kaatavat yhden myyttisen perusväitteen. Eivät näin hyvin tienaavat mene eduskuntaan palkan vuoksi.
Mutta kyllä näillä taustoilla saadaan pystyyn ihan kiva porvarihallitus. Työllisyyttä kohentamaan.
Aloite uudelle hallitukselle
Ensimmäinen varteenotettava ehdotus uuteen hallitusohjelmaan on jo tehty. Tupakkalaittomat alueet.
Hieno ajatus, Kansatieteilijä.
Hieno ajatus, Kansatieteilijä.
Tulevan hallituksen pohja
Vaalitulos, josta selviävät valitut kansanedustajat ja puolueittaiset äänijakaumat myös kuntakohtaisesti.
Monet jättivät äänestämättä.Sen voi päätellä vaikkapa siitä, mistä Helsingin Sanomat (Juha Akkanen) uutisoi 16. maaliskuuta:
"Punamultaa kannattaa maaliskuisen kyselyn perusteella 43 prosenttia, porvarihallitusta 24 prosenttia ja sinipunaa 16 prosenttia äänestäjistä.
Punamultaa suosii enemmistö Sdp:n, keskustan ja vasemmistoliiton kannattajista sekä puolet vihreiden kannattajista.
Suurin muutos helmikuun kyselyyn on, että vihreiden kannattajat suosivat nyt enemmän punamultaa kuin sinipunaa. Myös keskustan ja Sdp:n kannattajien joukossa punamulta on lisännyt suosiotaan.
Kokoomuksen kannattajien ehdoton ykkösvaihtoehto on edelleen porvarihallitus, keskustalaiset eivät porvarihallitukselle lämpene niinkään."
Tähän perustuu se SDP:ssä oljenkortena elävä toive siitä, että Keskusta sittenkin valitsisi hallituskumppanikseen sosialidemokraatit ennen vähemmän maltillisesti uhoavaa Kokoomusta. Koalitio vaatisi RKP:n lisäksi mukaan Vihreät. Vasemmistoliitto lähtee tietysti mukaan, jos vain pyydetään, mutta ei taideta pyytää.
Eikä ole mahdotonta, että hurmoksellinen porvariuho voi koitua kykypuolueen kohtaloksi. Elämys kun ei aina takaa järjenkäyttöä.
Monet jättivät äänestämättä.Sen voi päätellä vaikkapa siitä, mistä Helsingin Sanomat (Juha Akkanen) uutisoi 16. maaliskuuta:
"Punamultaa kannattaa maaliskuisen kyselyn perusteella 43 prosenttia, porvarihallitusta 24 prosenttia ja sinipunaa 16 prosenttia äänestäjistä.
Punamultaa suosii enemmistö Sdp:n, keskustan ja vasemmistoliiton kannattajista sekä puolet vihreiden kannattajista.
Suurin muutos helmikuun kyselyyn on, että vihreiden kannattajat suosivat nyt enemmän punamultaa kuin sinipunaa. Myös keskustan ja Sdp:n kannattajien joukossa punamulta on lisännyt suosiotaan.
Kokoomuksen kannattajien ehdoton ykkösvaihtoehto on edelleen porvarihallitus, keskustalaiset eivät porvarihallitukselle lämpene niinkään."
Tähän perustuu se SDP:ssä oljenkortena elävä toive siitä, että Keskusta sittenkin valitsisi hallituskumppanikseen sosialidemokraatit ennen vähemmän maltillisesti uhoavaa Kokoomusta. Koalitio vaatisi RKP:n lisäksi mukaan Vihreät. Vasemmistoliitto lähtee tietysti mukaan, jos vain pyydetään, mutta ei taideta pyytää.
Eikä ole mahdotonta, että hurmoksellinen porvariuho voi koitua kykypuolueen kohtaloksi. Elämys kun ei aina takaa järjenkäyttöä.
sunnuntaina, maaliskuuta 18, 2007
Porvarihallitus
Porvarihallitus on tulossa. Riittääpähän blogattavaa neljäksi vuodeksi. Mutta kyllä tuossa Kataisessa on kestettävää. Mikä siinä niin irriteeraa minua, mutta ei muita?
Äänestämään
Aurinko paistaa. Hyvä lenkkeilykeli.
Samalla voi käydä äänestämässä.
Miksikö? Valintani on demokratia.
Muistutukseksi: niitä muita ovat
Anarkia
Aristokratia
Autokratia
Despotismi
Diktatuuri
Feodalismi
Itsevaltius
Kleptokratia
Monarkia
Absoluuttinen monarkia
Perustuslaillinen monarkia
Oklokratia/Mobokratia
Oligarkia
Plutokratia
Yksipuoluejärjestelmä
Teokratia
Tyrannia
Samalla voi käydä äänestämässä.
Miksikö? Valintani on demokratia.
Muistutukseksi: niitä muita ovat
Anarkia
Aristokratia
Autokratia
Despotismi
Diktatuuri
Feodalismi
Itsevaltius
Kleptokratia
Monarkia
Absoluuttinen monarkia
Perustuslaillinen monarkia
Oklokratia/Mobokratia
Oligarkia
Plutokratia
Yksipuoluejärjestelmä
Teokratia
Tyrannia
torstaina, maaliskuuta 15, 2007
Rypäleitä poimimaan
Minähän olen tunnetusti rauhantahtoinen mies. Sitä ei ole aina helppoa yhdistää realismiin. Sadankomitean Pax-lehden toimituksessa aikoinaan ollessani rauhanliike kävi kovaa kampanjaa maamiinoja vastaan.
Minä suhtauduin siihen rehellisenä miehenä hieman epäilevästi. Pitkä raja, eikä naapuri ole tehnyt samanlaista sopimusta. Älkää käsittäkö väärin. En vastusta Ottawan sopimusta.
Ottawan maamiinasopimusta eivät ole allekirjoittaneet (anteeksi kielenvaihdos) Armenia, Azerbaijan, Bahrain, Burma, China, Cuba, Egypt, Finland, Georgia, India, Iran, Iraq, Israel, Kazakhstan, North Korea, South Korea, Kuwait, Kyrgyzstan, Lao PDR, Lebanon, Libya, Marshall Islands, Micronesia, Mongolia, Morocco, Nepal, Oman, Pakistan, Palau, Poland, Russian Federation, Saudi Arabia, Singapore, Somalia, Sri Lanka, Syria, Tonga, Tuvalu, United Arab Emirates, United States, Uzbekistan, Vietnam.
Viime aikoina poliittiset puolueet ovat olleet valmiita maamiinojen poistamiseen pitkän siirtymäajan puitteissa. Miinoista luopuminen ja korvaavan järjestelmän pikainen ratkaisu olisi maksanut satoja miljoonia euroja. Liian kallista, kun ottaa huomioon, että miinat ovat kaapeissa ja kaapin ovet lukossa.
Moni luuli, että elektroniikan kehitys auttaa tässä, eikä yhtä huonoja ratkaisuja ole tarjolla joskus 2010-luvulla. Näyttää olevan. Rypälepommi (googlausintoisille tiedoksi: engl. cluster bomb).
Rypälepommeja vastaan käydään samankaltaista kampanjaa kuin maamiinojakin vastaan. Aloite on tullut läheltä, sillä kampanjan taustalla on Norjan hallituksen aloite rypälepommien käytön kieltämiseksi. Myös uudet itsetuhoavat tytärpommit (tytärammukset) ovat osoittautuneet sellaiseksi, että niitä jää runsaasti räjähtämättöminä maastoon. Tämä nähtiin kesällä 2006 reilun kuukauden mittaisen Libanonin sodan aikana. Israel levitti Libanoniin arviolta 1 200 000 - 1 600 000 rypälepommin (kuorma-ammuksen) tytärpommia. Myös uusia itsetuhoutuvia (M85-)pommeja jäi maastoon varsin paljon.
Norjan hallituksen aloitteesta maassa helmikuussa 2007 pidetty kansainvälinen kokous hyväksyi 23.2.2007 julkilausuman, jossa 46 maata sopi neuvotteluprosessin aloittamisesta rypälepommien kieltämiseksi. Yhdysvallat, Venäjä, Israel ja Kiina, jotka pitävät kiinni myös maamiinoista, eivät osallistuneet kokoukseen. Osallistujamaista Puola, Romania ja Japani eivät hyväksyneet julkilausumaa. Näistä Romania ja Japani ovat hyväksyneet maamiinakiellon jo joulukuussa 1997.
Suomi on jälleen kerran välitilassa. Pääministeri Vanhasen mukaan maamiinat voidaa korvata sellaisella rypälepommijärjestelmällä, josta maastoon ei jää räjähtämättömiä ammuksia. Asiasta ei ole vielä päätetty poliittisesti. Vanhan Sadankomitealaisen, ulkoasiainministeri Erkki Tuomiojan mukaan Suomen armeijalla on rypälepommeja ja ne voivat korvata ainakin osan maamiinoista. Rypälepommikieltosopimus ei kuitenkaan koskisi kaikkia rypälepommeja, sellaisia, joita ei jää maamiinojen tavoin eniten siviilituhoja aiheuttavina vaaraksi ympäristöön. Suomen tavoitteena neuvotteluprosessissa on vaikuttaa siihen, ettei se vahingoita Suomen puolustusta ja samalla pitää huolta siitä, ettei Suomen puolustus perustu laajoja siviilituhoja aiheuttaviin aseisiin.
Tasavallan presidentti Tarja Halonen on liputtanut taannoisessa Kalevan haastattelussaan rypälepommien puolesta: "Lähdemme siitä, että hankittavat rypälepommit ovat täysin kansainvälisten sopimusten mukaisia. Kaikilla nyt käytettävissä olevilla tiedoilla meillä on ihan turvallinen pohja mennä eteenpäin"
Presidentin mukaan ristiriitaa Oslon rypälepommeja koskevan sopimuksen ja Suomen tulevan asehankinnan välillä ei ole olemassa: "Nyt on myös vältetty jotkut aikaisemmat virheet. Kansainvälisessä sopimuksessa on oltu riittävän ajoissa ja aktiivisesti mukana, jolloin voidaan tuoda myös omat haasteet ja mielipiteet esille. Tämä on minusta se tärkein asia. Aikoinaan Ottawan miinakieltosopimuksen kohdalla oltaisiin voitu olla aktiivisempia."
Puolustusvoimien komentaja, amiraali Juhani Kaskeala, mainitsi Suomen koeampumatulosten perusteella rypälepommien tytärammusten toimintavarmuudeksi 99,8%.
Kaskealan tarjoama luku lienee kansainvälisen vertailun näkökulmasta hämmästyttävän korkea. Libanonin sodassa elokuussa 2006 Israel ampui Libanoniin 1800 pommia ja ammusta, joista maastoon jäi mainitut 1 600 000 ammusta. Niistä 40 % jäi räjähtämättä ja ne ovat surmanneet kymmeniä ihmisiä sodan jälkeen, haavoittaneet satoja. Israel käytti osin vanhaa varastoaan.
Vietnamin sodassa maastoon jääneet rypälepommit tappavat yhä satoja ihmisiä vuodessa. Nykyisin suurimmista rypälepommiongelmista kärsivät Libanonin, Vietnamin ja Laoksen lisäksi Kosovo, Afganistan ja Irak. Rypälepommiongelmista ovat kärsineet viime aikoina myös Albania, Bosnia & Herzegovina, Kamputsea, Tsad, Kroatia, Eritrea, Etiopia, Israel, Kuwait, Laos, Montegro, Pakistan, Tsetsenia, Saudi-Arabia, Serbia, Sierra Leone, Sudan, Syyria ja Tadzikistan.
Minusta näyttää siltä, että olemme menossa ojasta allikkoon. Siksi rypälepommeihin ei ole nyt syytä tarttua. Pidetään miinat kaapeissa vielä jonkun aikaa. Rypälepommien vastustus on lähtenyt liikkeelle Norjasta, mutta Ruotsi ja Norja ovat siinä aktiivisesti eturintamassa mukana. Jos tavoitteena on hakea puolustusyhteistyötä Pohjoismaista, kovin näyttävä alku rypälepommihanke ei sille ole. Maamiinojen osalta maine on jo mennyt. Ei se siitä lähivuosina pahene. Mutta uusia tahroja kilpeen ei kannata pyytämällä pyytää.
Minä suhtauduin siihen rehellisenä miehenä hieman epäilevästi. Pitkä raja, eikä naapuri ole tehnyt samanlaista sopimusta. Älkää käsittäkö väärin. En vastusta Ottawan sopimusta.
Ottawan maamiinasopimusta eivät ole allekirjoittaneet (anteeksi kielenvaihdos) Armenia, Azerbaijan, Bahrain, Burma, China, Cuba, Egypt, Finland, Georgia, India, Iran, Iraq, Israel, Kazakhstan, North Korea, South Korea, Kuwait, Kyrgyzstan, Lao PDR, Lebanon, Libya, Marshall Islands, Micronesia, Mongolia, Morocco, Nepal, Oman, Pakistan, Palau, Poland, Russian Federation, Saudi Arabia, Singapore, Somalia, Sri Lanka, Syria, Tonga, Tuvalu, United Arab Emirates, United States, Uzbekistan, Vietnam.
Viime aikoina poliittiset puolueet ovat olleet valmiita maamiinojen poistamiseen pitkän siirtymäajan puitteissa. Miinoista luopuminen ja korvaavan järjestelmän pikainen ratkaisu olisi maksanut satoja miljoonia euroja. Liian kallista, kun ottaa huomioon, että miinat ovat kaapeissa ja kaapin ovet lukossa.
Moni luuli, että elektroniikan kehitys auttaa tässä, eikä yhtä huonoja ratkaisuja ole tarjolla joskus 2010-luvulla. Näyttää olevan. Rypälepommi (googlausintoisille tiedoksi: engl. cluster bomb).
Rypälepommeja vastaan käydään samankaltaista kampanjaa kuin maamiinojakin vastaan. Aloite on tullut läheltä, sillä kampanjan taustalla on Norjan hallituksen aloite rypälepommien käytön kieltämiseksi. Myös uudet itsetuhoavat tytärpommit (tytärammukset) ovat osoittautuneet sellaiseksi, että niitä jää runsaasti räjähtämättöminä maastoon. Tämä nähtiin kesällä 2006 reilun kuukauden mittaisen Libanonin sodan aikana. Israel levitti Libanoniin arviolta 1 200 000 - 1 600 000 rypälepommin (kuorma-ammuksen) tytärpommia. Myös uusia itsetuhoutuvia (M85-)pommeja jäi maastoon varsin paljon.
Norjan hallituksen aloitteesta maassa helmikuussa 2007 pidetty kansainvälinen kokous hyväksyi 23.2.2007 julkilausuman, jossa 46 maata sopi neuvotteluprosessin aloittamisesta rypälepommien kieltämiseksi. Yhdysvallat, Venäjä, Israel ja Kiina, jotka pitävät kiinni myös maamiinoista, eivät osallistuneet kokoukseen. Osallistujamaista Puola, Romania ja Japani eivät hyväksyneet julkilausumaa. Näistä Romania ja Japani ovat hyväksyneet maamiinakiellon jo joulukuussa 1997.
Suomi on jälleen kerran välitilassa. Pääministeri Vanhasen mukaan maamiinat voidaa korvata sellaisella rypälepommijärjestelmällä, josta maastoon ei jää räjähtämättömiä ammuksia. Asiasta ei ole vielä päätetty poliittisesti. Vanhan Sadankomitealaisen, ulkoasiainministeri Erkki Tuomiojan mukaan Suomen armeijalla on rypälepommeja ja ne voivat korvata ainakin osan maamiinoista. Rypälepommikieltosopimus ei kuitenkaan koskisi kaikkia rypälepommeja, sellaisia, joita ei jää maamiinojen tavoin eniten siviilituhoja aiheuttavina vaaraksi ympäristöön. Suomen tavoitteena neuvotteluprosessissa on vaikuttaa siihen, ettei se vahingoita Suomen puolustusta ja samalla pitää huolta siitä, ettei Suomen puolustus perustu laajoja siviilituhoja aiheuttaviin aseisiin.
Tasavallan presidentti Tarja Halonen on liputtanut taannoisessa Kalevan haastattelussaan rypälepommien puolesta: "Lähdemme siitä, että hankittavat rypälepommit ovat täysin kansainvälisten sopimusten mukaisia. Kaikilla nyt käytettävissä olevilla tiedoilla meillä on ihan turvallinen pohja mennä eteenpäin"
Presidentin mukaan ristiriitaa Oslon rypälepommeja koskevan sopimuksen ja Suomen tulevan asehankinnan välillä ei ole olemassa: "Nyt on myös vältetty jotkut aikaisemmat virheet. Kansainvälisessä sopimuksessa on oltu riittävän ajoissa ja aktiivisesti mukana, jolloin voidaan tuoda myös omat haasteet ja mielipiteet esille. Tämä on minusta se tärkein asia. Aikoinaan Ottawan miinakieltosopimuksen kohdalla oltaisiin voitu olla aktiivisempia."
Puolustusvoimien komentaja, amiraali Juhani Kaskeala, mainitsi Suomen koeampumatulosten perusteella rypälepommien tytärammusten toimintavarmuudeksi 99,8%.
Kaskealan tarjoama luku lienee kansainvälisen vertailun näkökulmasta hämmästyttävän korkea. Libanonin sodassa elokuussa 2006 Israel ampui Libanoniin 1800 pommia ja ammusta, joista maastoon jäi mainitut 1 600 000 ammusta. Niistä 40 % jäi räjähtämättä ja ne ovat surmanneet kymmeniä ihmisiä sodan jälkeen, haavoittaneet satoja. Israel käytti osin vanhaa varastoaan.
Vietnamin sodassa maastoon jääneet rypälepommit tappavat yhä satoja ihmisiä vuodessa. Nykyisin suurimmista rypälepommiongelmista kärsivät Libanonin, Vietnamin ja Laoksen lisäksi Kosovo, Afganistan ja Irak. Rypälepommiongelmista ovat kärsineet viime aikoina myös Albania, Bosnia & Herzegovina, Kamputsea, Tsad, Kroatia, Eritrea, Etiopia, Israel, Kuwait, Laos, Montegro, Pakistan, Tsetsenia, Saudi-Arabia, Serbia, Sierra Leone, Sudan, Syyria ja Tadzikistan.
Minusta näyttää siltä, että olemme menossa ojasta allikkoon. Siksi rypälepommeihin ei ole nyt syytä tarttua. Pidetään miinat kaapeissa vielä jonkun aikaa. Rypälepommien vastustus on lähtenyt liikkeelle Norjasta, mutta Ruotsi ja Norja ovat siinä aktiivisesti eturintamassa mukana. Jos tavoitteena on hakea puolustusyhteistyötä Pohjoismaista, kovin näyttävä alku rypälepommihanke ei sille ole. Maamiinojen osalta maine on jo mennyt. Ei se siitä lähivuosina pahene. Mutta uusia tahroja kilpeen ei kannata pyytämällä pyytää.
sunnuntaina, maaliskuuta 04, 2007
Tyylikysymyksiä
Tyylikysymykset ovat aina hankalia. On olemassa paljon ihmisiä, jotka haluavat puuttua toisten tyyleihin.
Oman vapautensa he toki mieluusti sallisivat, erityisesti sanan. Huomio kohdistuu useimmiten muihin kuin itseensä.
SAK:n vaalimainokset mässäilevine porvarikarikatyyreineen ovat herättäneet yllättävän paljon huomiota. Se on selvää, että sananvapauden puitteissa nuo satiiriset kuvat on luotu.
Nämä vaalimainokset tuovat oikeastaan ensimmäisen kerran mainoksen keinot politiikkaan. Politiikkaa siis tehdään samoilla ehdoilla kuin mainontaa. Tulos on tämän kaltaiselle mainokselle tyypillinen, ne puhututtavat.
Minusta on kummallista, että muutaman demarikansanedustajan arviointikyky on niin heikko, että näistä mainoksista halutaan sanotua julkisesti irti.
YLE:n uutisen mukaan Gustafsson haluaa siirtää "abstraktisen mielikuvamainonnan naftaliiniin". Gustafsson sanoo, ettei kärjistetty mainos "valitettavasti toimi olleenkaan" eikä kannusta ketään äänestämään, sillä se herättää pahaa mieltä. Tamperelaisedustaja muistuttaa että demarien perustajissa oli paljon itsenäisiä pienyrittäjiä, suutareita ja räätäleitä.
Se kyllä olisi pitänyt huomata, että mainos ei kyllä pienyrittäjiin päin viittaa mitenkään. SDP:n varapuheenjohtaja Gustafsson laajentaa mainoksen alluusiokenttää turhan pitkälle.
Nyt valituskuoroon ovat yhtyneet myös demariedustajat Arja Alho ja Minna Lintonen.
Alho sanoo, että mainos loukkaa hyviä tapoja, koska "mainostoimistossa on nyt mopo karannut käsistä" ja muistuttaa sivistysvaltiossa minimipalkkalainsäädäntö, irtisanomissuoja ja turvalliset työsuhteen ehdot ovat itsestään selviä. Hyvien tapojen vastaisuudesta puhuminen muistuttaa takavuosien sensuurimentaliteettia. Ei hyvä.
Arjalle tiedoksi että ne eivät ole. Asiaa voi kysyä mistä tahansa ammattiliitosta.
Kun Alho sanoo, että "ammatillisen ja poliittisen työväenliikkeen ei pidä kaivaa tälle sivistykselle hautaa", on kyse jo käsittämättömästä väärinymmärtämisestä. Eivät nuo railakkaat televisomainokset sivistykselle hautaa kaiva sen enempää kuin nakkimakkaramainoksetkaan.
Edustaja Lintonenkin pitää mainosta "irvokkaana". Hän haluaa sanotua irti mainoksesta mielessään ajatus siitä, että työn ja pääoman liitto on se, millä Suomi menee eteenpäin. "Mainoksen yrittäjiä loukkaava tyyli on ylilyönti", Lintonen sanoo.
Lintosellakin on halu laajentaa mainoksen majakovskilainen porvari koskemaan kaikkia yrittäjiä. Tähän tuskin on tarvetta. Ja sitä paitsi. Jos mainos loukkaa, kyse ei ole vain ylilyönnistä.
Nyt vain kaikki porvarit ilmoittamaan, että mainos loukkaa heitä. Saadaan nauraa lisää.
"Ananasta ahmi, hotkase pyy. Loppusi porvari lähestyy". Vladimir Majakovski runokokoelmassaan "Pilvi housuissa".
Oman vapautensa he toki mieluusti sallisivat, erityisesti sanan. Huomio kohdistuu useimmiten muihin kuin itseensä.
SAK:n vaalimainokset mässäilevine porvarikarikatyyreineen ovat herättäneet yllättävän paljon huomiota. Se on selvää, että sananvapauden puitteissa nuo satiiriset kuvat on luotu.
Nämä vaalimainokset tuovat oikeastaan ensimmäisen kerran mainoksen keinot politiikkaan. Politiikkaa siis tehdään samoilla ehdoilla kuin mainontaa. Tulos on tämän kaltaiselle mainokselle tyypillinen, ne puhututtavat.
Minusta on kummallista, että muutaman demarikansanedustajan arviointikyky on niin heikko, että näistä mainoksista halutaan sanotua julkisesti irti.
YLE:n uutisen mukaan Gustafsson haluaa siirtää "abstraktisen mielikuvamainonnan naftaliiniin". Gustafsson sanoo, ettei kärjistetty mainos "valitettavasti toimi olleenkaan" eikä kannusta ketään äänestämään, sillä se herättää pahaa mieltä. Tamperelaisedustaja muistuttaa että demarien perustajissa oli paljon itsenäisiä pienyrittäjiä, suutareita ja räätäleitä.
Se kyllä olisi pitänyt huomata, että mainos ei kyllä pienyrittäjiin päin viittaa mitenkään. SDP:n varapuheenjohtaja Gustafsson laajentaa mainoksen alluusiokenttää turhan pitkälle.
Nyt valituskuoroon ovat yhtyneet myös demariedustajat Arja Alho ja Minna Lintonen.
Alho sanoo, että mainos loukkaa hyviä tapoja, koska "mainostoimistossa on nyt mopo karannut käsistä" ja muistuttaa sivistysvaltiossa minimipalkkalainsäädäntö, irtisanomissuoja ja turvalliset työsuhteen ehdot ovat itsestään selviä. Hyvien tapojen vastaisuudesta puhuminen muistuttaa takavuosien sensuurimentaliteettia. Ei hyvä.
Arjalle tiedoksi että ne eivät ole. Asiaa voi kysyä mistä tahansa ammattiliitosta.
Kun Alho sanoo, että "ammatillisen ja poliittisen työväenliikkeen ei pidä kaivaa tälle sivistykselle hautaa", on kyse jo käsittämättömästä väärinymmärtämisestä. Eivät nuo railakkaat televisomainokset sivistykselle hautaa kaiva sen enempää kuin nakkimakkaramainoksetkaan.
Edustaja Lintonenkin pitää mainosta "irvokkaana". Hän haluaa sanotua irti mainoksesta mielessään ajatus siitä, että työn ja pääoman liitto on se, millä Suomi menee eteenpäin. "Mainoksen yrittäjiä loukkaava tyyli on ylilyönti", Lintonen sanoo.
Lintosellakin on halu laajentaa mainoksen majakovskilainen porvari koskemaan kaikkia yrittäjiä. Tähän tuskin on tarvetta. Ja sitä paitsi. Jos mainos loukkaa, kyse ei ole vain ylilyönnistä.
Nyt vain kaikki porvarit ilmoittamaan, että mainos loukkaa heitä. Saadaan nauraa lisää.
"Ananasta ahmi, hotkase pyy. Loppusi porvari lähestyy". Vladimir Majakovski runokokoelmassaan "Pilvi housuissa".
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)