On aika todeta tyynen rauhallisesti: Hetki lyö! Tänään ilmestyy laajimman paikallislehden mukaan "perusteos dokumenttielokuvan historiasta": Jari Sedergren & Ilkka Kippola, Dokumentin ytimessä. Suomalaisen dokumentti- ja lyhytelokuvan historia 1904-1944. SKS 2009 ja sivuja kertyi lopulta 537.
Hyvin varustetut kirjakaupat ovat tietenkin kirjammekin suhteen hyvin varustettuja. Emme kaihda julkaisuutta tässä asiassa. Ottakaa yhteyttä vapaasti.
Apropos! Pistäydyin viime viikolla studiossa, ja nyt näyttäisi siitä olevan tulossa Kirjakerho-ohjelmaan vajaa tunti jutustelua aiheena Propaganda sotakirjallisuudessa. Ylen tietojen mukaan lähetys tulee Radio1:ssä: (Huom, uusi aika) "Perjantaina 28.8.2009 klo 13.00 - 13.55, toinen lähetys lauantaina 29.8.2009 klo 8.05. Keskustelun aiheena Teemu Kaskisen esikoisteos Sinulle yö ja Eero Tuomaalan Taistelupartio 102. Jukka Kuosmasen vieraina Lasse Lehtinen ja Jari Sedergren."
Näytetään tekstit, joissa on tunniste julkisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste julkisuus. Näytä kaikki tekstit
tiistaina, elokuuta 18, 2009
keskiviikkona, helmikuuta 06, 2008
Mestataan yksinoikeudella
35 mm:n ja 16 mm:n filmin, digibeta- ja SPBetacam-videokasettien valkokankaalle, kuten myös sille projektoitujen dvd-levyjen ja vhs-kasettien takaa maailma on näyttänyt varsin kelvolliselta.
Hetkittäinen ulostulo tästä maailmasta siihen, jossa täytyy olla careful out there, on omiaan tuottamaan hämmennystä. Enemmän kuin pari päivää sitten näkemäni, varsin keskinkertainen ja luvattoman synkkä ja parodiaton Lordi-leffa.
Kaikkialla vain sukupuolista häirintää, dopingurheilijoita, urheilu- ja lehtipomojen potkuja ja muuta levottomuutta herättävää toimintaa.
Voi sitä kolumnien virtaa! Nyt saavat sanasepot ja pisteliäät pirkot tuottaa lyhyttä lausetta kansalaisten kiihottamiseksi. Porvarisrouvien edustaja Santavuorta lukuunottamatta, tietysti.
"Ammuttava, hirtettävä, kaula poikki, ei saa elää hetkeäkään, elämän päivät olkoot luetut, pakkotyötä. Murhaaja, suurin huligaani, maan kavaltaja, täysiverinen bolshevikki, kylän suurin punainen." Nämä riittivät 90 vuotta sitten [Kaisa Kujanpää, Turun Sanomat].
Edelleenkin riittävät vihjaukset. Syytetyt kansanedustajat ovat valinneet vaikeimman tien, joka johtaa seuraavissa vaaleissa mestauslavalle. Yksikään heistä ei ole pyrkinyt voittamaan äänestystä Eduskunnan seksikkäimmästä miehestä.
Tällaiset hysteriat ovat nykyisin journalismin luomia. Kun se 1960-luvulla kunnolla keksittiin, sitä pidettiin keltaväriin viittaavana skandaaliuutisointina. Nykyisin se kätkeytyy asiajournalismiin.
Julkinen harkitsematon puhe, asiattomat vihjaukset, tarkoitukselliset ärsytykset ja pöljyyksissään julki läväisty vihanpito on tästedes kiellettyä.
Ainoa, joka sitä saa harjoittaa, on journalismi - keltainen ja muunkin väriset.
Siis juuri se, joka sen kaikilta muilta kieltää. Yksinoikeudella.
Hetkittäinen ulostulo tästä maailmasta siihen, jossa täytyy olla careful out there, on omiaan tuottamaan hämmennystä. Enemmän kuin pari päivää sitten näkemäni, varsin keskinkertainen ja luvattoman synkkä ja parodiaton Lordi-leffa.
Kaikkialla vain sukupuolista häirintää, dopingurheilijoita, urheilu- ja lehtipomojen potkuja ja muuta levottomuutta herättävää toimintaa.
Voi sitä kolumnien virtaa! Nyt saavat sanasepot ja pisteliäät pirkot tuottaa lyhyttä lausetta kansalaisten kiihottamiseksi. Porvarisrouvien edustaja Santavuorta lukuunottamatta, tietysti.
"Ammuttava, hirtettävä, kaula poikki, ei saa elää hetkeäkään, elämän päivät olkoot luetut, pakkotyötä. Murhaaja, suurin huligaani, maan kavaltaja, täysiverinen bolshevikki, kylän suurin punainen." Nämä riittivät 90 vuotta sitten [Kaisa Kujanpää, Turun Sanomat].
Edelleenkin riittävät vihjaukset. Syytetyt kansanedustajat ovat valinneet vaikeimman tien, joka johtaa seuraavissa vaaleissa mestauslavalle. Yksikään heistä ei ole pyrkinyt voittamaan äänestystä Eduskunnan seksikkäimmästä miehestä.
Tällaiset hysteriat ovat nykyisin journalismin luomia. Kun se 1960-luvulla kunnolla keksittiin, sitä pidettiin keltaväriin viittaavana skandaaliuutisointina. Nykyisin se kätkeytyy asiajournalismiin.
Julkinen harkitsematon puhe, asiattomat vihjaukset, tarkoitukselliset ärsytykset ja pöljyyksissään julki läväisty vihanpito on tästedes kiellettyä.
Ainoa, joka sitä saa harjoittaa, on journalismi - keltainen ja muunkin väriset.
Siis juuri se, joka sen kaikilta muilta kieltää. Yksinoikeudella.
keskiviikkona, maaliskuuta 21, 2007
Syyt esiin
Jos joku teistä tietää mikä juju oli Helsingin Sanomien jutussa, joka kertoo opettajien asumisesta Porvoossa, niin kertokaa minullekin. Kade?
Mutta hetkeksi taas politiikkaan. Erkki Tuomioja kirjoittaa blogissaan: "Kokoomus uhoaa nyt sellaisella voimalla, että voisi luulla Sauli Niinistön tulleen huutoäänestyksellä valituksi Suomen presidentiksi. Porvarihallitusta on vaikea välttää, vaikkei sen kannatus olisikaan paljoa laajempi kuin kokoomuksen saama 23 prosenttia. SDP:n ei nytkään pidä itse ilmoittautua oppositioon, mutta hallituspaikoista kynsin hampain kiinnipitäminen ei tule kysymykseenkään. Jos SDP:n vaaliohjelmien tavoitteet eivät potentiaalisille kumppaneille kelpaa niin muut saavat seuraavaksi kantaa hallitusvastuuta."
En minä turhalle miehelle ääntäni antanut. Mietin kuitenkin hiljaa mielessäni hänen nihkeää televisiolausuntoaan vaalin epäonnistumisen syistä vaaliyönä. Tuomioja, jonka sädekehä oli varsin kirkas onnistuneen EU-puheenjohtajuuskauden jälkeen, sysättiin vaalikampanjassa syrjään. Tämä ei ole sisäpiirin tai muun piirin tietoa, vaan omin silmin havaittua. Tuomioja oli etukäteen arvioiden se henkilö, joka voi saada suuren äänisaaliin. Tätä mahdollisuutta ei käytetty hyväksi, vaikka Tuomioja listoilla ensimmäisenä komeilikin.
Ja miksi sitten uolkoministeri oli sivussa? Varmasti osasyynä oli se, että ei ollut tiedossa kuinka Eero Heinäluoma vaaleissa menestyy. Tuloshan oli molemmilla hyvä, mutta äänisaaliit alle sen, mistä otsikoita revitään.
Näyttäisi siltä, että yksittäisillä suurilla äänisaaliilla on vaalijärjestelmässämme merkitystä - ne kannattavat mukaan puolueiden ehdokkaiden koko kirjoa. Pahimmillaan tämä tietysti näkyy pienpuolueissa: mukaan eduskuntaan pääsee joskus varsin pienelläkin äänimäärällä - perussuomalaisille riitti erääseenkin paikkaan vähän yli tuhat ääntä - ja mikä pahinta, kokemuksella.
Samaan aikaan yli kymmenen prosenttia vaalipiirissään saanut Tarja Cronberg (vihr) ei päässyt läpi. Itse en kannata ajatusta siitä, että suurten yksittäisten äänimäärien turvin eduskuntaan mentäisiin, mutta nyt esitetty ajatus pienten vaalipiirien yhdistämisestä on järkevä. Ehkä se lisää alueellista yhteistyötä muutoinkin. Kun edustajan ei tarvitse olla niin eteläsavolainen, vaan voi olla Karjalan poikii yhtä aikaa.
Vielä yksi aatos. SDP:n naisehdokkaat Helsingissä olivat jotenkin vetämättömiä. (Anteeksi vain Tuula ja Rakel). Tiedän sen lähipiiristäni, sillä he tuskailivat sen kanssa, ketä äänestäisi.
Miksi nuoria naisehdokkaita ei tuotu esiin? Maria Guzeninan menestys Uudellamaalla osoittaa, että se olisi kannattanut.
On järkyttävää, että pudonneet tai äänestäjien syrjäyttämät ehdokkaat jälkikäteen vuodattavat taitamattomasti tunteitaan - iltapäivälehdille.
Mutta hetkeksi taas politiikkaan. Erkki Tuomioja kirjoittaa blogissaan: "Kokoomus uhoaa nyt sellaisella voimalla, että voisi luulla Sauli Niinistön tulleen huutoäänestyksellä valituksi Suomen presidentiksi. Porvarihallitusta on vaikea välttää, vaikkei sen kannatus olisikaan paljoa laajempi kuin kokoomuksen saama 23 prosenttia. SDP:n ei nytkään pidä itse ilmoittautua oppositioon, mutta hallituspaikoista kynsin hampain kiinnipitäminen ei tule kysymykseenkään. Jos SDP:n vaaliohjelmien tavoitteet eivät potentiaalisille kumppaneille kelpaa niin muut saavat seuraavaksi kantaa hallitusvastuuta."
En minä turhalle miehelle ääntäni antanut. Mietin kuitenkin hiljaa mielessäni hänen nihkeää televisiolausuntoaan vaalin epäonnistumisen syistä vaaliyönä. Tuomioja, jonka sädekehä oli varsin kirkas onnistuneen EU-puheenjohtajuuskauden jälkeen, sysättiin vaalikampanjassa syrjään. Tämä ei ole sisäpiirin tai muun piirin tietoa, vaan omin silmin havaittua. Tuomioja oli etukäteen arvioiden se henkilö, joka voi saada suuren äänisaaliin. Tätä mahdollisuutta ei käytetty hyväksi, vaikka Tuomioja listoilla ensimmäisenä komeilikin.
Ja miksi sitten uolkoministeri oli sivussa? Varmasti osasyynä oli se, että ei ollut tiedossa kuinka Eero Heinäluoma vaaleissa menestyy. Tuloshan oli molemmilla hyvä, mutta äänisaaliit alle sen, mistä otsikoita revitään.
Näyttäisi siltä, että yksittäisillä suurilla äänisaaliilla on vaalijärjestelmässämme merkitystä - ne kannattavat mukaan puolueiden ehdokkaiden koko kirjoa. Pahimmillaan tämä tietysti näkyy pienpuolueissa: mukaan eduskuntaan pääsee joskus varsin pienelläkin äänimäärällä - perussuomalaisille riitti erääseenkin paikkaan vähän yli tuhat ääntä - ja mikä pahinta, kokemuksella.
Samaan aikaan yli kymmenen prosenttia vaalipiirissään saanut Tarja Cronberg (vihr) ei päässyt läpi. Itse en kannata ajatusta siitä, että suurten yksittäisten äänimäärien turvin eduskuntaan mentäisiin, mutta nyt esitetty ajatus pienten vaalipiirien yhdistämisestä on järkevä. Ehkä se lisää alueellista yhteistyötä muutoinkin. Kun edustajan ei tarvitse olla niin eteläsavolainen, vaan voi olla Karjalan poikii yhtä aikaa.
Vielä yksi aatos. SDP:n naisehdokkaat Helsingissä olivat jotenkin vetämättömiä. (Anteeksi vain Tuula ja Rakel). Tiedän sen lähipiiristäni, sillä he tuskailivat sen kanssa, ketä äänestäisi.
Miksi nuoria naisehdokkaita ei tuotu esiin? Maria Guzeninan menestys Uudellamaalla osoittaa, että se olisi kannattanut.
On järkyttävää, että pudonneet tai äänestäjien syrjäyttämät ehdokkaat jälkikäteen vuodattavat taitamattomasti tunteitaan - iltapäivälehdille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)