maanantaina, joulukuuta 31, 2007
Horatius, Diderot, Godard, Kaurismäki
En ole koskaan saanut luetuksi Dennis Diderotin Rameaun veljenpoikaa. Kauko Kareen suomentamana ja esipuhettamana vuoden 1970 painos on liimasidokseltaan heikko. Se sivuttuu irti sivuja kääntäessä.
Pariisissa käydessäni pari vuotta sitten kävin katsomassa Godardin ensimmäisiin kuuluvan elokuvan, jossa hän mm. pelleillen "iskee" Luxembourgin puistossa penkillä istuvia naisia. Kotimaisista elokuvista se toi tietysti heti mieleen Mika Kaurismäen esikoisen Valehtelijan, jossa Aki-veli tekee pääroolin.
"Onko hän filosofi vai vitsiniekka, valikoiva aristokraatti vai leventelevä, ryyppyjä ja ateriaa norkoileva boheemi."
Diderot'n Veljenpojan repliikit tulevat päinvastoin kuin Kaurismäellä pitkinä ja maalailevana, mutta karkeanhupaisia, liiottelevia ja vähätteleviä ne kyllä ovat nolemmilla.
Diderot'n (satiirin) vaikutteet tulivat Horatiukselta, jolle vain viisas on vapaa, mutta ajattelematon hupakko aina orja, oman itsensä ja lähimmäisensä orja.
Kun kirja oli lukematta, en tajunnut aiemmin, että Godardin elokuvan asetelma on suoraan Rameaun veljenpojasta. Kauko Kare kuvailee erään teoksen kohtauksen esipuheessa: "Tämä Filosofi eli 'Minä'-Diderot on lähtenyt eräänä päivänä asunnostaan kävelylle Palais Royaliin päin ja istahtanut Argensinin puiston penkille. Hän keskustelee itsensä kanssa politiikasta, rakkaudesta, mausta, taiteesta ja filosofiasta. Hän antaa ajatuksilleen vapan vallan, hänen henkensä seuraa jokaista mielijohdetta ja päähänpälkähdystä 'yhtä joustavasti kuin Allée de Foyn nuoret elostelijat seuraavat kadulla maleksevia naikkosia'. Ja Filosofi päätyy kirpeään itsetoteamukseen: 'Ajatukset, kas ne ovat minun naikkosiani'. Filosofi ei voi tyylisyistä lähteä kehittelemään tätä toteamusta. Mutta sitä kursailettomammin tuon kehittelyn suorittaa 'Hän', Veljenpoika, jonk Filosofi kohtaa Régence-kahvilassa."
Mutta mikä on tuon Godard-elokuvan nimi. Hän oli itse siinä pääosassa.
Pariisissa käydessäni pari vuotta sitten kävin katsomassa Godardin ensimmäisiin kuuluvan elokuvan, jossa hän mm. pelleillen "iskee" Luxembourgin puistossa penkillä istuvia naisia. Kotimaisista elokuvista se toi tietysti heti mieleen Mika Kaurismäen esikoisen Valehtelijan, jossa Aki-veli tekee pääroolin.
"Onko hän filosofi vai vitsiniekka, valikoiva aristokraatti vai leventelevä, ryyppyjä ja ateriaa norkoileva boheemi."
Diderot'n Veljenpojan repliikit tulevat päinvastoin kuin Kaurismäellä pitkinä ja maalailevana, mutta karkeanhupaisia, liiottelevia ja vähätteleviä ne kyllä ovat nolemmilla.
Diderot'n (satiirin) vaikutteet tulivat Horatiukselta, jolle vain viisas on vapaa, mutta ajattelematon hupakko aina orja, oman itsensä ja lähimmäisensä orja.
Kun kirja oli lukematta, en tajunnut aiemmin, että Godardin elokuvan asetelma on suoraan Rameaun veljenpojasta. Kauko Kare kuvailee erään teoksen kohtauksen esipuheessa: "Tämä Filosofi eli 'Minä'-Diderot on lähtenyt eräänä päivänä asunnostaan kävelylle Palais Royaliin päin ja istahtanut Argensinin puiston penkille. Hän keskustelee itsensä kanssa politiikasta, rakkaudesta, mausta, taiteesta ja filosofiasta. Hän antaa ajatuksilleen vapan vallan, hänen henkensä seuraa jokaista mielijohdetta ja päähänpälkähdystä 'yhtä joustavasti kuin Allée de Foyn nuoret elostelijat seuraavat kadulla maleksevia naikkosia'. Ja Filosofi päätyy kirpeään itsetoteamukseen: 'Ajatukset, kas ne ovat minun naikkosiani'. Filosofi ei voi tyylisyistä lähteä kehittelemään tätä toteamusta. Mutta sitä kursailettomammin tuon kehittelyn suorittaa 'Hän', Veljenpoika, jonk Filosofi kohtaa Régence-kahvilassa."
Mutta mikä on tuon Godard-elokuvan nimi. Hän oli itse siinä pääosassa.
sunnuntaina, joulukuuta 30, 2007
Minä ite
Mutta on tästä aikaa. Jussin ottama kuva joskus 15-20 vuotta sitten. Historiallisia kapakoita takana.
Rankkaa ja sadetta
Keski-Euroopassa hypätään mäkeä, mutta täällä sataa rankasti. Kaiken lisäksi se tulee väärästä suunnasta ja jopa parvekkeellamme, jossa ei koskaan kastu, kostuu nyt.
Mustan joulun jälkeen ihmettelin oikeastaan vain sitä, että käki ei kuku. Muuten oli Suomen kesän perussäätä tarjolla.
Lupaavat pääkallokelejä lähipäiviksi, Uudeksi Vuodeksikin. Enpä taida viitsiä esitellä kaupungin houkutuksia velipojalle, joka tuli käymään.
Mustan joulun jälkeen ihmettelin oikeastaan vain sitä, että käki ei kuku. Muuten oli Suomen kesän perussäätä tarjolla.
Lupaavat pääkallokelejä lähipäiviksi, Uudeksi Vuodeksikin. Enpä taida viitsiä esitellä kaupungin houkutuksia velipojalle, joka tuli käymään.
lauantaina, joulukuuta 29, 2007
Kulma se on näkökulmakin
"Ad omnia paratus" on latinaa ja tarkoittaa "valmiina kaikkeen". Lause on monista yhteyksistä tuttu ja on tunnuksena mm. Pohjoismaisella taisteluosastolla (Nordic Battle Group) ja esimerkiksi brittiläisellä laskuvarjorykmentillä (The Parachute Regiment).
Ruotsalaiset, joille asia on altis, voivat tehdä lauseesta tehdä kaksi käännöstulkintaa: painotus on joko valmiudessa ("beredd till allt") tai siinä, mihin kaikkeen voi joutua ("beredd på allt").
"Ad omnia paratus" on myös Ruotsin vaakunaleijonan latinankielinen tunnuslause. Mutta nyt Ruotsin leijonalle on käynyt huonosti: ensin heilahti kirves ja nyt pilkkakirves.
Mainitun taisteluosaston naissotilaat olivat tehneet valituksen tunnuslauseesta sillä perusteella, että se loukkaa tasa-arvoa. Varmuuden vuoksi valitus oli suunnattu suoraan EU:n tuomioistuimeen. Ja niin vaakunan urosleijonalta poistettiin sukuelimet. Vain siten se ei loukkaisi sukupuolista tasa-arvoa. Pilkkakirveet ovat nyt veistelleet siitä, mihin kaikkeen pitääkään olla valmis sukupuolisen tasa-arvon toteuttamiseksi.
Suomen 1500-luvulla käyttöön otetulla leijonalla sukupuolielimet ovat kyllä näkyvissä, mutta tavalla, josta ei voi päätellä, onko kyseessä uros vai naaras. Vain leijonan harja paljastaa sukupuolen. Sitä ei ole vielä ruvettu parturoimaan.
Myöskään Suomen vaakunaleijonan heraldinen kuvaus ei paljasta yksityiskohtia tässä elintärkeässä asiassa: "Punaisessa kentässä kruunupäinen leijona, joka pitää oikean etujalan sijalla olevassa haarniskoidussa kädessä iskuun kohotettua miekkaa ja polkee takajaloillaan sapelia, leijona kruunuineen ja varuksineen, aseiden kahvat ja käsivarsihaarniskan nivelet kultaa sekä aseiden terät ja käsivarsihaarniska hopeaa; kenttään siroteltu yhdeksän hopearuusua."
Muistelimme aamiaispöydässä Prahan retkellämme käytyä keskustelua tsekkiläisestä vaakunaleijonasta. Paikallinen taidehistorian professori kertoi pitkällisestä kirjeenvaihdosta vaakunan yksityiskohdista paikallisen toimikunnan ja valtakunnallisen arkiston välillä. Oleellista käydyssä väittelyssä ei siellä tietenkään ollut näkökulma sukupuoliseen tasa-arvoon vaan siitä, että leijonan elimen tanakka nousukulma olisi asteelleen oikea!
torstaina, joulukuuta 27, 2007
Kuolemaa
Kirjailija Jaan Kross kuollut, jazzlegenda Oscar Peterson kuollut, ranskalaiskirjailija Julien Gracq kuollut. Ja nyt Benazir Bhutto on murhattu.
Ilmankos Hesarissakin oli taannoin koko sivun lamenttijuttu.
Pakistanin suurin englanninkielinen sanomalehti Dawn uutisoi sen näin:
Benazir Bhutto dies ISLAMABAD, Dec 27: Former prime minister Benazir Bhutto succumbed to her injuries in the hospital, tv channels reported. She had received grievous bullet injuries in the neck region and head injuries from the bomb blast at the election meeting at Liaquat Bagh which also claimed at least 20 more lives. (Posted @ 18:28 PST)
Tarkemmin täältä. Voi olla vähän tukkoista.
Police confirm Benazir was shot before bombing ISLAMABAD, Dec 27 (AFP) Benazir Bhutto was shot in the neck by her attacker before he blew himself up in a suicide attack Thursday outside a campaign rally, police officials confirmed. She succumbed to her injuries in hospital but it was not immediately known if it was the gunshot wound that killed her. “The attacker fired and then blew himself up,” said one of the officials, who asked not to be named. (Posted @ 21:58 PST)
Ilmankos Hesarissakin oli taannoin koko sivun lamenttijuttu.
Pakistanin suurin englanninkielinen sanomalehti Dawn uutisoi sen näin:
Benazir Bhutto dies ISLAMABAD, Dec 27: Former prime minister Benazir Bhutto succumbed to her injuries in the hospital, tv channels reported. She had received grievous bullet injuries in the neck region and head injuries from the bomb blast at the election meeting at Liaquat Bagh which also claimed at least 20 more lives. (Posted @ 18:28 PST)
Tarkemmin täältä. Voi olla vähän tukkoista.
Police confirm Benazir was shot before bombing ISLAMABAD, Dec 27 (AFP) Benazir Bhutto was shot in the neck by her attacker before he blew himself up in a suicide attack Thursday outside a campaign rally, police officials confirmed. She succumbed to her injuries in hospital but it was not immediately known if it was the gunshot wound that killed her. “The attacker fired and then blew himself up,” said one of the officials, who asked not to be named. (Posted @ 21:58 PST)
keskiviikkona, joulukuuta 26, 2007
Stefanoksen tarina
Tapaninpäivä viittaa "ensimmäiseen marttyyriin", Stefanokseen. Se herättää toki sympatioita, sillä hänen myötään kyse on kaikkien marttyyrien muistopäivästä. Stefanos on saanut uudemmissa käännöksissä takaisin kreikankielisen kirjoitusasunsa. Latinankielisen Vulgatan mukaisesti se meille kansakoulun käyneille opetettiin muodossa Stefanus.
"Kallis on Herran silmissä hänen uskollistensa henki." Muiden ei. Kristillinen marttyyrioppi on valitettavan yksipuolista. Mutta olivatpa kristillisiä tai eivät, marttyyrit ovat yhä kunniassa myös poliittisessa retoriikassa.
Toinen joulupäivä on siis vastakkainasettelun päivä. Siinä mielessä se on ensimmäisen joulupäivän vastakohta. Kristinopin kannattajien mielestä Jumalan pelastussanoma jakaa ihmiset kahteen toisilleen vastakkaiseen ryhmään, sen vastaanottaviin ja sen hylkääviin. Se tarkoittaa Kristuksen seuraajia ja hänen vainoojiansa. Voittajia ovat tämän mukaan ne, joille Jumala antaa Pyhän Hengen voimaksi eli kaikki ne, jotka tunnustavat uskonsa Kristukseen.
Raamatun kirjailija Luukaksen mukaan Jerusalemin alkuseurakuntaan syntyi jo varhain kaksi ryhmää. Heprealaiset olivat juutalaisuudesta kristityiksi kääntyneitä. Heidän äidinkielensä oli Jeesuksen kotikieleksi sanottu aramea. Olen kerran tavannut arameankielisen nuoren miehen, joka oli sen verran heprealla jokapäiväisessä elämässään lyöty, ettei uskonnostaan huolimatta tätä sukulaisuutta tuntenut. Se ei siis ole yleisessä tiedossa.
Myös hellenistit olivat juutalaisuudesta kristityiksi kääntyneitä. Ero oli siinä, että heidän äidinkielenään oli kreikka.
Juutalaisia siirtokuntia oli erityisen monta Välimeren itäosissa. Niissä asuvat juutalaiset olivat käytännöllisistä syistä vaihtaneet kielensä Rooman valtakunnan toiseksi yleiskieleksi, kreikaksi. Tiedetään, että monet paluumuuttajat puhuivat Jerusalemissakin kreikkaa, sillä siellä oli jopa synagogia, joiden liturgiakielenä oli kreikka. On selvää, että kielikiistat jakoivat uskovia.
Luukas kertoo jonkin verran myös varsinaisten apostolien työtä hellenistien parissa jatkaneista diakoneista. Heitä oli seitsemän, kaikki nimensä perusteella kreikankielisiä. Myöhemmin oli myös diakonissoja, kuten Paavalin kirjeistä roomalaisille ja 1. Timoteuksen kirjeestä käy ilmi. Diakonit eivät ole piispan (kaitsijat, episkopos) vihkimiä pappeja, vaan avustajia.
Apostolien teot kertovat enemmän vain kahdesta diakonista; Filippoksesta, joka ei ole se apostoli, ja Stefanoksesta, joka on siis Tapaninpäivän ydinkertomus.
Stefanos joutuu pidätetyksi esiintymisensä vuoksi. Hänen vastustajansa, kaikki hellenistijuutalaisia joille hellenistikritistyt tietysti sanomaansa esittivät, syyttivät Stefanosta kahden juutalaisen uskon peruspilarin loukkaamisesta.
Ensimmäinen syytös kohdistui rikkomuksiin, joita Stefanos suuntasi temppeliin ja siellä käytäviä palvelusmenoja kohtaan. Toinen syytös oli vielä rankempi: Stefanos saarnasi Mooseksen lakia vastaan.
Kyse oli osin henkien taistelusta, osin vakavammasta. Käy ilmi, että sekä asiasta informoitu "kansa" että Suuren neuvoston fariseusten ryhmä asettui Stefosta vastaan esitettyjen syytösten taakse.
Osaksi kyse oli juridispoliittisesta mielipiteenvaihdosta, sillä on päätelty, että hellenistikristityt suhtautuivat temppeliin ja Mooseksen lakiin "vapaamielisemmin" kuin heprealaiskristityt.
Pidätetty Stefanos tuli tunnetuksi siitä, että hän sai pitää puolustuspuheen. Apostolien teoissa toistettu puolustus on pisin yksittäinen puhe Uudessa testamentissa.
Marttyyriksi Stefanos joutui osaksi puheensa vuoksi. Hän nimittäin unohti puolustautua. Sen sijaan hän hyökkäsi pidättäjiään vastaan.
Käytyään läpi Israelin kansan historian Stefanos totesi ykskantaan, että häntä kuulustelleet olivat vääriä jumalanpalvelijoita ja lain rikkojia. Tämä siis tilanteessa, jossa vangitsijoilla oli periaatteessa kielletty heidän perinteinen oikeutensa antaa kuolemantuomio. Silti Stefanos tavoitteli ilmeisesti itselleen Jeesuksen kohtaloa, kuolemaa.
Molemmat vangitsijoiden esittämät eksplisiittiset syytökset Stefanos käänsi syyttäjiään vastaan. Hänen mukaansa israelilaiset kyllä palvelivat ulkoisesti Jumalaa, mutta sisäisesti vain itsevalittuja jumalia, eivätkä he olleet pitäneet kiinni laistakaan. Tulevan veritodistajan äänellä hän esitti, että juutalaisten Jumalan vastustaminen oli saavuttanut huippunsa, kun he surmasivat Jeesuksen. Veritodistajuus tarkoitti itse asiassa myös veren kaivamista omasta nenästään, mutta toisaalta roomalaiset olivat kieltäneet kuolemantuomion muilta Jerusalemin hallinnoijilta kuin itseltään.
Stefanos selitti istunnossa näystään, jossa Jeesus oli Ihmisen Poika ja seisoo Messiaana Jumalan oikealla puolella. Tämä oli jumalanpilkkaa, josta annettiin aina perinteen suoman oikeuden mukaisesti kuolemantuomio. Puhe Ihmisen Pojasta oli sallittu vain kun siteerattiin Jeesusta itseään. Stefanos on toinen. Ehkä se käänsi ratasta kireämmälle. Kuolemantuomiota käytettiin, vaikka roomalaiset olivat sen kieltäneet.
Oliko Jeesus Stefanokselle fiksaatio? Ainakin sekä puheesta että muusta käyttäytymisestä näinkin voisi päätellä.
Huutoäänestyksen luonteisessa tapahtumassa Stefanoksen kuulustelijat kieltäytyivät kuuntelemasta enempää, kovettivat korvansa kuten hienosti sanotaan, raahasivat hänet kaupungin ulkopuolelle, jossa hänet perinteiseen tapaan kivitettiin. Mooseksen kirjoista tiedämme, että toisen todistajan tehtävä oli heittää ensimmäinen kivi. Ensimmäisen piti syöstä tuomittu jyrkänteeltä. Molempia todistajia tarvittiin, kun asiat olivat päässeet näin pitkälle.
Stefanoksen Jeesus-imitaatio korostui, kun hän toisti kuolemansa hetkellä rukouksia, jotka olivat samoja kuin mitä Jeesus oli käyttänyt ristiriipunnassa. Nykypäivään tämä liittyy siten, että kyse oli ensimmäisestä ylösnousseelle osoitetusta rukouksesta. Nykyisin varsinkin nuorisolähetyksessä harrastettu Jeesus-palvonta ja rukousten vuolas virta juuri hänelle - Jumalan sijaan - perustuu siis Stefanoksen verbaaliseen käyttäytymiseen kuolemansa hetkellä.
Tunnetuimmat Stefanokseen maalaustaiteessa liittyvät symbolit ovat palmunlehvät ja käsissä olevat kivet. Vastaavia periaatteen marttyyreita, joille tämä päivä on myös omistettu, oli myös Pyhä Laurentius, kuvissa kirjan ja halstarin mies, joka sanoi kiduttajilleen: "Olen jo tarpeeksi käristetty tältä puolelta, kääntäkää minut jo ympäri ja syökää."
"Kallis on Herran silmissä hänen uskollistensa henki." Muiden ei. Kristillinen marttyyrioppi on valitettavan yksipuolista. Mutta olivatpa kristillisiä tai eivät, marttyyrit ovat yhä kunniassa myös poliittisessa retoriikassa.
Toinen joulupäivä on siis vastakkainasettelun päivä. Siinä mielessä se on ensimmäisen joulupäivän vastakohta. Kristinopin kannattajien mielestä Jumalan pelastussanoma jakaa ihmiset kahteen toisilleen vastakkaiseen ryhmään, sen vastaanottaviin ja sen hylkääviin. Se tarkoittaa Kristuksen seuraajia ja hänen vainoojiansa. Voittajia ovat tämän mukaan ne, joille Jumala antaa Pyhän Hengen voimaksi eli kaikki ne, jotka tunnustavat uskonsa Kristukseen.
Raamatun kirjailija Luukaksen mukaan Jerusalemin alkuseurakuntaan syntyi jo varhain kaksi ryhmää. Heprealaiset olivat juutalaisuudesta kristityiksi kääntyneitä. Heidän äidinkielensä oli Jeesuksen kotikieleksi sanottu aramea. Olen kerran tavannut arameankielisen nuoren miehen, joka oli sen verran heprealla jokapäiväisessä elämässään lyöty, ettei uskonnostaan huolimatta tätä sukulaisuutta tuntenut. Se ei siis ole yleisessä tiedossa.
Myös hellenistit olivat juutalaisuudesta kristityiksi kääntyneitä. Ero oli siinä, että heidän äidinkielenään oli kreikka.
Juutalaisia siirtokuntia oli erityisen monta Välimeren itäosissa. Niissä asuvat juutalaiset olivat käytännöllisistä syistä vaihtaneet kielensä Rooman valtakunnan toiseksi yleiskieleksi, kreikaksi. Tiedetään, että monet paluumuuttajat puhuivat Jerusalemissakin kreikkaa, sillä siellä oli jopa synagogia, joiden liturgiakielenä oli kreikka. On selvää, että kielikiistat jakoivat uskovia.
Luukas kertoo jonkin verran myös varsinaisten apostolien työtä hellenistien parissa jatkaneista diakoneista. Heitä oli seitsemän, kaikki nimensä perusteella kreikankielisiä. Myöhemmin oli myös diakonissoja, kuten Paavalin kirjeistä roomalaisille ja 1. Timoteuksen kirjeestä käy ilmi. Diakonit eivät ole piispan (kaitsijat, episkopos) vihkimiä pappeja, vaan avustajia.
Apostolien teot kertovat enemmän vain kahdesta diakonista; Filippoksesta, joka ei ole se apostoli, ja Stefanoksesta, joka on siis Tapaninpäivän ydinkertomus.
Stefanos joutuu pidätetyksi esiintymisensä vuoksi. Hänen vastustajansa, kaikki hellenistijuutalaisia joille hellenistikritistyt tietysti sanomaansa esittivät, syyttivät Stefanosta kahden juutalaisen uskon peruspilarin loukkaamisesta.
Ensimmäinen syytös kohdistui rikkomuksiin, joita Stefanos suuntasi temppeliin ja siellä käytäviä palvelusmenoja kohtaan. Toinen syytös oli vielä rankempi: Stefanos saarnasi Mooseksen lakia vastaan.
Kyse oli osin henkien taistelusta, osin vakavammasta. Käy ilmi, että sekä asiasta informoitu "kansa" että Suuren neuvoston fariseusten ryhmä asettui Stefosta vastaan esitettyjen syytösten taakse.
Osaksi kyse oli juridispoliittisesta mielipiteenvaihdosta, sillä on päätelty, että hellenistikristityt suhtautuivat temppeliin ja Mooseksen lakiin "vapaamielisemmin" kuin heprealaiskristityt.
Pidätetty Stefanos tuli tunnetuksi siitä, että hän sai pitää puolustuspuheen. Apostolien teoissa toistettu puolustus on pisin yksittäinen puhe Uudessa testamentissa.
Marttyyriksi Stefanos joutui osaksi puheensa vuoksi. Hän nimittäin unohti puolustautua. Sen sijaan hän hyökkäsi pidättäjiään vastaan.
Käytyään läpi Israelin kansan historian Stefanos totesi ykskantaan, että häntä kuulustelleet olivat vääriä jumalanpalvelijoita ja lain rikkojia. Tämä siis tilanteessa, jossa vangitsijoilla oli periaatteessa kielletty heidän perinteinen oikeutensa antaa kuolemantuomio. Silti Stefanos tavoitteli ilmeisesti itselleen Jeesuksen kohtaloa, kuolemaa.
Molemmat vangitsijoiden esittämät eksplisiittiset syytökset Stefanos käänsi syyttäjiään vastaan. Hänen mukaansa israelilaiset kyllä palvelivat ulkoisesti Jumalaa, mutta sisäisesti vain itsevalittuja jumalia, eivätkä he olleet pitäneet kiinni laistakaan. Tulevan veritodistajan äänellä hän esitti, että juutalaisten Jumalan vastustaminen oli saavuttanut huippunsa, kun he surmasivat Jeesuksen. Veritodistajuus tarkoitti itse asiassa myös veren kaivamista omasta nenästään, mutta toisaalta roomalaiset olivat kieltäneet kuolemantuomion muilta Jerusalemin hallinnoijilta kuin itseltään.
Stefanos selitti istunnossa näystään, jossa Jeesus oli Ihmisen Poika ja seisoo Messiaana Jumalan oikealla puolella. Tämä oli jumalanpilkkaa, josta annettiin aina perinteen suoman oikeuden mukaisesti kuolemantuomio. Puhe Ihmisen Pojasta oli sallittu vain kun siteerattiin Jeesusta itseään. Stefanos on toinen. Ehkä se käänsi ratasta kireämmälle. Kuolemantuomiota käytettiin, vaikka roomalaiset olivat sen kieltäneet.
Oliko Jeesus Stefanokselle fiksaatio? Ainakin sekä puheesta että muusta käyttäytymisestä näinkin voisi päätellä.
Huutoäänestyksen luonteisessa tapahtumassa Stefanoksen kuulustelijat kieltäytyivät kuuntelemasta enempää, kovettivat korvansa kuten hienosti sanotaan, raahasivat hänet kaupungin ulkopuolelle, jossa hänet perinteiseen tapaan kivitettiin. Mooseksen kirjoista tiedämme, että toisen todistajan tehtävä oli heittää ensimmäinen kivi. Ensimmäisen piti syöstä tuomittu jyrkänteeltä. Molempia todistajia tarvittiin, kun asiat olivat päässeet näin pitkälle.
Stefanoksen Jeesus-imitaatio korostui, kun hän toisti kuolemansa hetkellä rukouksia, jotka olivat samoja kuin mitä Jeesus oli käyttänyt ristiriipunnassa. Nykypäivään tämä liittyy siten, että kyse oli ensimmäisestä ylösnousseelle osoitetusta rukouksesta. Nykyisin varsinkin nuorisolähetyksessä harrastettu Jeesus-palvonta ja rukousten vuolas virta juuri hänelle - Jumalan sijaan - perustuu siis Stefanoksen verbaaliseen käyttäytymiseen kuolemansa hetkellä.
Tunnetuimmat Stefanokseen maalaustaiteessa liittyvät symbolit ovat palmunlehvät ja käsissä olevat kivet. Vastaavia periaatteen marttyyreita, joille tämä päivä on myös omistettu, oli myös Pyhä Laurentius, kuvissa kirjan ja halstarin mies, joka sanoi kiduttajilleen: "Olen jo tarpeeksi käristetty tältä puolelta, kääntäkää minut jo ympäri ja syökää."
tiistaina, joulukuuta 25, 2007
Jouluaamun shampanjagaloppi
Jouluaamun riisipuuro oli erinomaista. Kävimme kiivasta kulttuurista keskustelua kuten eilenkin. Eilen keskustelimme afrikkalaisen valtion ongelmista, mutta tänään aiheena oli - sattumoisin - shampanja, jota myös varovaisesti nautiskelimme.
Kiivaus oli luonnollista. Ystäväni vakuutti James Bondin juovan aina Bollingeria, minä olin varma, että alkuperäinen shampanjamerkki Bond-elokuvissa on Dom Perignon, tarkemmin sanottuna vuosikerta 1953. Tohtori Ei on sen verran hyvin luettu ja katsottu. Siinähän 007 saa tarjouksen vuosikerrasta 1955, mutta sanoo vuoden 1953 vuosikerran oleva hänelle maistuvampaa.
Molemmat ovat oikeassa. Aiemmissa elokuvissa siemaillaan Dom Perignonia, eri vuosikertoja, myöhemmissä sitten Bollingeria. Itse olen sitä mieltä, että jälkimmäinen menee vähän enemmän product placementin piikkiin.
Sen sijaan olimme yhtä mieltä siitä, että Winston Churchillin mielishampanja oli Pol Roger. Vuodesta 1908 lähtien, kävi sittemmin ilmi.
Miksi shampanja on tärkeätä? Colleen M. Guy on osoittanut teoksessaan When Champagne Became French. Wine and the Making of a National Identity, että se oli tärkeätä ensin paikallisesti ja sitten jo kansallisesti. Shampanja on ranskalaisen identiteetin perustekijöitä, osa nykyistä kansallista kulttuuria ja kansankunnan rakentamista.
Shampanaja oli tärkeää jo vallankumoukselle, jonka jälkeen eri sosiaaliryhmien oli löydettävä omat tapansa luoda keskinäistä koheesiota ja osoittaa statusasemaansa yhteiskunnassa. 1800-luvun lopulle tultaessa shampanjaa tuottavat provinssit Marnen maakunnassa olivat kehittäneet retoriikan, jossa Ranskan identiteettiä korostava retoriikka oli otettu osaksi kaupallista menestystä nimenomaan kansallisena tapahtumana. Paikallisten intressien maskeeraaminen osaksi kansallisia huolenaiheita onnistu iniin hyvin, että Ranskan hallituksen viranomaiset katsoivat tärkeäksi sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla suojella shampanjaa osana kansallista perintöä.
Kilaus ja hyvää Joulupäivää kaikille lukijoille, vakituisille ja satunnaisille kävijöille.
Kiivaus oli luonnollista. Ystäväni vakuutti James Bondin juovan aina Bollingeria, minä olin varma, että alkuperäinen shampanjamerkki Bond-elokuvissa on Dom Perignon, tarkemmin sanottuna vuosikerta 1953. Tohtori Ei on sen verran hyvin luettu ja katsottu. Siinähän 007 saa tarjouksen vuosikerrasta 1955, mutta sanoo vuoden 1953 vuosikerran oleva hänelle maistuvampaa.
Molemmat ovat oikeassa. Aiemmissa elokuvissa siemaillaan Dom Perignonia, eri vuosikertoja, myöhemmissä sitten Bollingeria. Itse olen sitä mieltä, että jälkimmäinen menee vähän enemmän product placementin piikkiin.
Sen sijaan olimme yhtä mieltä siitä, että Winston Churchillin mielishampanja oli Pol Roger. Vuodesta 1908 lähtien, kävi sittemmin ilmi.
Miksi shampanja on tärkeätä? Colleen M. Guy on osoittanut teoksessaan When Champagne Became French. Wine and the Making of a National Identity, että se oli tärkeätä ensin paikallisesti ja sitten jo kansallisesti. Shampanja on ranskalaisen identiteetin perustekijöitä, osa nykyistä kansallista kulttuuria ja kansankunnan rakentamista.
Shampanaja oli tärkeää jo vallankumoukselle, jonka jälkeen eri sosiaaliryhmien oli löydettävä omat tapansa luoda keskinäistä koheesiota ja osoittaa statusasemaansa yhteiskunnassa. 1800-luvun lopulle tultaessa shampanjaa tuottavat provinssit Marnen maakunnassa olivat kehittäneet retoriikan, jossa Ranskan identiteettiä korostava retoriikka oli otettu osaksi kaupallista menestystä nimenomaan kansallisena tapahtumana. Paikallisten intressien maskeeraaminen osaksi kansallisia huolenaiheita onnistu iniin hyvin, että Ranskan hallituksen viranomaiset katsoivat tärkeäksi sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla suojella shampanjaa osana kansallista perintöä.
Kilaus ja hyvää Joulupäivää kaikille lukijoille, vakituisille ja satunnaisille kävijöille.
sunnuntaina, joulukuuta 23, 2007
lauantaina, joulukuuta 22, 2007
Tiedottaja haussa
Kansallinen audiovisuaalinen arkisto hakee tiedottajaa. Hakuaikaa tammikuun puoleen väliin, joten joulunpyhinä sopii miettiä tulevaisuutta.
Pitänee lähteä ostoksille. Yhdellä kauppareissulla ei selviä. Vissyä kuusi litraa, maitoa kaksi tai neljä (joulupuuroon, ehkä 2x), peruna- ja lanttulaatikot ja rosolliainekset haetaan ensin. Kinkku paistetaan jo ensi yönä.
Perhe äänesti ylitseni. Kuusta ei tarvita.
Pitänee lähteä ostoksille. Yhdellä kauppareissulla ei selviä. Vissyä kuusi litraa, maitoa kaksi tai neljä (joulupuuroon, ehkä 2x), peruna- ja lanttulaatikot ja rosolliainekset haetaan ensin. Kinkku paistetaan jo ensi yönä.
Perhe äänesti ylitseni. Kuusta ei tarvita.
perjantaina, joulukuuta 21, 2007
Viimeinen työpäivä
Eilen oli viimeinen työpäiväni Suomen elokuva-arkistossa. Tänään olen jo joululomalla. Hyvä vuosi, enkä vanhentunut sen aikana varmaan kahta vuotta enempää.
Kun aloitan taas työt virkistäytyneenä tammikuussa, työpaikkani onkin nimeltään Kansallinen audiovisuaalinen arkisto. Elokuvien arkistointi jatkuu entisellään. Siinä mielessä elokuvakriitikko Eero Tammen tämänpäiväinen kirjoitus Hesarin yleisönosastossa oli vähän tyhjän päällä.
Nimenmuutoksen takana ovat uudet lakisääteiset tehtävät. Nyt myös radio- ja televisio-ohjelmat tallennetaan ja talletetaan. Kun tehtäviin kuuluvat elokuva, radio ja televisio, ei nimen perustana enää voi olla vain elokuva. Sanan perään ei kannata haikailla, tekemisien suhteen valppaus on toki tarpeen.
Pekka Gronow Ylen äänitearkistosta on kirjoittanut blogiinsa samasta teemasta. En voi olla eri mieltä hänen kanssaan, kun hän sanoo: "Korkea aika. Suomi on ollut 20 – 30 vuotta jäljessä useimpia muita Euroopan maita. Ruotsissa Statens ljud- och bildarkiv aloitti eetterimedioitten arkistoinnin jo 1970-luvulla. Pelkään, että tällä on ollut ikävä vaikutus median historian tutkimiseen ja ehkä myös nykyisen kehityksen ymmärtämiseen."
Gronow kiinnittää aivan oikein huomiota siihen, että arkiston perustaminen ei tarkoita sitä, että se olisi heti toiminnassa. Sen verran voin hänen tekstiinsä lisätä, että ohjelmien tallennus alkaa näillä näkymillä syyskuussa. Kevään ja kesän aikana tapahtuvat rekrytoinnit uusiin suunnittelutehtäviin. Mutenkin huolella laaditut suunnitelmat pannaan käytäntöön nyt, kun eduskunta myönsi siihen määrärahoja.
Gronow kirjoittaa, että "Suomen elokuva-arkistossa tarvitaan nimenmuutoksen myötä myös melkoista henkistä uudistumista. Arkistosta on vuosien varrella kehittynyt merkittävä suomalaisen elokuvan tutkimuslaitos, mutta kiinnostus laajentaa tutkimusta esimerkiksi television suuntaan on ollut laimeaa, puhumattakaan radiosta."
Elokuva-arkiston tutkimukseen ja julkaisupolitiikkaan televisio ja radio eivät tietenkään ole kuuluneet. Kuinka se edes olisi ollut mahdollista? Eihän YLEkään tutki esimerkiksi sanomalehtiä. Monet akateemiset tutkijat ovat kuitenkin tutkineet sekä elokuvaa että televisiota ja hyödyntäneet tässä elokuva-arkiston ja televisioiden arkistoja.
Televisiotutkimus on itse asiassa voimissaan. Kirjakaupoissa on parhaillaan myyntitiskeillä Juhani Wiion (Yle) toimittama varsinainen järkäle, jossa alan tutkijat ovat melkein kaikki mukana kirjoittajina ja mainoselokuvista väitelleen Jukka Kortin (Helsingin yliopisto, yhteiskuntahistorian laitos) television historia on vasta ilmestynyt.
Radiotutkimuksen keskus on ollut Tampere. Sen tiedotusoppi/viestinnän laitos on erikoisasemassa myös audiovisuaalisen arkiston anneissa. Lähtökohta tutkimukselle on poikkeuksellisen hyvä näilläkin aloilla.
Itse en ole radiosta tai televisiosta kirjoittanut sen enempää, mitä kirjassani Taistelu elokuvasensuurista tulin sanoneeksi. 1950-luvulla ja vielä 1960-luvun alussa television ohjelmista suuri osa oli sensuurin alaista. Tästä tilanteesta olen kirjoittanut muistaakseni parikymmentä sivua. Nyt olen kirjoittamassa tiivistä artikkelia sotien aikaisesta elokuvasta ja radiosta erääseen kokoomateokseen.
Ehkäpä televisio- ja miksei radiotutkimuskin olisi joskus on mahdollista minullekin. Tosin elokuvastakin riittää kirjoitettavaa yhden elämän verran, sillä omat kirjasuunnitelmani ulottuvat jo nyt vuoteen 2013 asti ja uusia hankkeita tippuu koko ajan.
Gronow kysyy myös sitä, miten järjestetään "Kansallisen audiovisuaalisen arkiston ja olemassa olevien av-kokoelmien suhteet. Ensimmäiset uuteen arkistoon kertyvät ohjelmat tulevat olemaan vuodelta 2008 (tai pahimmassa tapauksessa vuodelta 2009). Tutkija, joka on nyt kiinnostunut vuoden 2008 ohjelmista, voi yhtä hyvin arkistoida ne itse lähetyksestä. Mitä tehdään, kun joku haluaakin tutkia radio- ja televisio-ohjelmia vuodelta 1995? Yleisradion ohjelmat ovat Pasilassa, Maikkarin ohjelmat taitavat olla luetteloimattomina SEA:n varastossa, paikallisradioitten ohjelmat pitkin maailmaa sikäli kun ovat säilyneet. Tähän löytyy ratkaisuja, mutta kaikki ne vaativat työtä ja jonkin verran rahaakin."
Maikkarin ohjelmia on nyt tallessa ihmisiän näkökulmasta jättimäinen määrä. Useimmat niistä ovat nauhoja, joiden soittaminenkin on ongelma, kun laitteita ei näille muinaisformaateille juuri ole. Ne ovat täynnä arkiston aarteita, joten rahaa niiden käyttöasteen parantamiseen kyllä kannattaa panna. Pelkään vain, että "jonkin verran" ei siihen riitä.
"SEA:n varasto" on takuuvarmasti paras säilytyspaikka kyseiselle aineistolle, jos ajatellaan sen säilymistä käyttökelpoisena - jos ne kaikki sitä enää ovat. Tämä säilyttäminen tuleville sukupolville on arkiston ykköstehtävä nyt ja aina. Elokuvan suhteen tässä on onnistuttu kohtuullisen hyvin, mutta työ ei lopu sielläkään.
Luettelemattomuus tarkoittanee tässä sitä, että joku ei ole naputellut näitä kymmeniä tuhansia nauhoja johonkin tiettyyn tietokantaan. Tässä on vähän tämmöistä naapurikammiosta huutamista. Eivät ne nyt tietenkään ihan sikin sokin ole Maikkarissakaan olleet ja dataakin sisällöistä löytyy - ei tosin napin painalluksella, kuten nykyään odotetaan.
Tietokannat ja luettelot ovat arkiston arkipäivää. Viimeisinä vuosikymmeninä arkistolaitos - en puhu vain yhdestä arkistosta - on ottanut huomiinsa lyhyessä ajassa miljoonia ja taas miljoonia dokumentteja - tekstejä, valokuvia, esineitä, nauhoja, filmejä jne. Niiden luomiseen on mennyt sukupolvia, sillä keruu on ulottunut kauas menneisyyteen.
Kaikissa suurissa arkistoissa tämän kaltaisen aineiston luettelointi on keskeinen työtehtävä. On totta, että sujuva käyttö vaatii ammattitaitoisen väen huolella tekemiä luetteloita. En tiedä, onko tämä rankka arkistodokumentaation tietokantaan naputtaminen monen sukupolven aineistosta yhden sukupolven tehtäväksi sopivan kokoinen. Moni ihminen ei pääse poistumaan koko työuransa aikana sen päätteen äärestä. Työ ei lopu koskaan. Lisäresursseja ei ole ollut kovin paljon tarjolla.
Siksi on omituista, jos annetaan ymmärtää, että tehtävä olisi tällaisen historiallisen aineiston kanssa helppo tai vaivaton. Ainakin siihen tarvitaan aikaa, resursseja ja aktiivisuutta. Arkisto ei ole "heti valmis".
Ranskassa radio- ja televisioarkisto INA - siitä nimi suomalaisellekin instituutiosta lienee peräisin- on perustanut nettipalvelun, jossa oli alkujaan 100 000 erilaista ohjelmaa vapaasti kuunneltavissa ja katsottavissa. Siinä on suomalaisillekin tavoitetta.
Kun aloitan taas työt virkistäytyneenä tammikuussa, työpaikkani onkin nimeltään Kansallinen audiovisuaalinen arkisto. Elokuvien arkistointi jatkuu entisellään. Siinä mielessä elokuvakriitikko Eero Tammen tämänpäiväinen kirjoitus Hesarin yleisönosastossa oli vähän tyhjän päällä.
Nimenmuutoksen takana ovat uudet lakisääteiset tehtävät. Nyt myös radio- ja televisio-ohjelmat tallennetaan ja talletetaan. Kun tehtäviin kuuluvat elokuva, radio ja televisio, ei nimen perustana enää voi olla vain elokuva. Sanan perään ei kannata haikailla, tekemisien suhteen valppaus on toki tarpeen.
Pekka Gronow Ylen äänitearkistosta on kirjoittanut blogiinsa samasta teemasta. En voi olla eri mieltä hänen kanssaan, kun hän sanoo: "Korkea aika. Suomi on ollut 20 – 30 vuotta jäljessä useimpia muita Euroopan maita. Ruotsissa Statens ljud- och bildarkiv aloitti eetterimedioitten arkistoinnin jo 1970-luvulla. Pelkään, että tällä on ollut ikävä vaikutus median historian tutkimiseen ja ehkä myös nykyisen kehityksen ymmärtämiseen."
Gronow kiinnittää aivan oikein huomiota siihen, että arkiston perustaminen ei tarkoita sitä, että se olisi heti toiminnassa. Sen verran voin hänen tekstiinsä lisätä, että ohjelmien tallennus alkaa näillä näkymillä syyskuussa. Kevään ja kesän aikana tapahtuvat rekrytoinnit uusiin suunnittelutehtäviin. Mutenkin huolella laaditut suunnitelmat pannaan käytäntöön nyt, kun eduskunta myönsi siihen määrärahoja.
Gronow kirjoittaa, että "Suomen elokuva-arkistossa tarvitaan nimenmuutoksen myötä myös melkoista henkistä uudistumista. Arkistosta on vuosien varrella kehittynyt merkittävä suomalaisen elokuvan tutkimuslaitos, mutta kiinnostus laajentaa tutkimusta esimerkiksi television suuntaan on ollut laimeaa, puhumattakaan radiosta."
Elokuva-arkiston tutkimukseen ja julkaisupolitiikkaan televisio ja radio eivät tietenkään ole kuuluneet. Kuinka se edes olisi ollut mahdollista? Eihän YLEkään tutki esimerkiksi sanomalehtiä. Monet akateemiset tutkijat ovat kuitenkin tutkineet sekä elokuvaa että televisiota ja hyödyntäneet tässä elokuva-arkiston ja televisioiden arkistoja.
Televisiotutkimus on itse asiassa voimissaan. Kirjakaupoissa on parhaillaan myyntitiskeillä Juhani Wiion (Yle) toimittama varsinainen järkäle, jossa alan tutkijat ovat melkein kaikki mukana kirjoittajina ja mainoselokuvista väitelleen Jukka Kortin (Helsingin yliopisto, yhteiskuntahistorian laitos) television historia on vasta ilmestynyt.
Radiotutkimuksen keskus on ollut Tampere. Sen tiedotusoppi/viestinnän laitos on erikoisasemassa myös audiovisuaalisen arkiston anneissa. Lähtökohta tutkimukselle on poikkeuksellisen hyvä näilläkin aloilla.
Itse en ole radiosta tai televisiosta kirjoittanut sen enempää, mitä kirjassani Taistelu elokuvasensuurista tulin sanoneeksi. 1950-luvulla ja vielä 1960-luvun alussa television ohjelmista suuri osa oli sensuurin alaista. Tästä tilanteesta olen kirjoittanut muistaakseni parikymmentä sivua. Nyt olen kirjoittamassa tiivistä artikkelia sotien aikaisesta elokuvasta ja radiosta erääseen kokoomateokseen.
Ehkäpä televisio- ja miksei radiotutkimuskin olisi joskus on mahdollista minullekin. Tosin elokuvastakin riittää kirjoitettavaa yhden elämän verran, sillä omat kirjasuunnitelmani ulottuvat jo nyt vuoteen 2013 asti ja uusia hankkeita tippuu koko ajan.
Gronow kysyy myös sitä, miten järjestetään "Kansallisen audiovisuaalisen arkiston ja olemassa olevien av-kokoelmien suhteet. Ensimmäiset uuteen arkistoon kertyvät ohjelmat tulevat olemaan vuodelta 2008 (tai pahimmassa tapauksessa vuodelta 2009). Tutkija, joka on nyt kiinnostunut vuoden 2008 ohjelmista, voi yhtä hyvin arkistoida ne itse lähetyksestä. Mitä tehdään, kun joku haluaakin tutkia radio- ja televisio-ohjelmia vuodelta 1995? Yleisradion ohjelmat ovat Pasilassa, Maikkarin ohjelmat taitavat olla luetteloimattomina SEA:n varastossa, paikallisradioitten ohjelmat pitkin maailmaa sikäli kun ovat säilyneet. Tähän löytyy ratkaisuja, mutta kaikki ne vaativat työtä ja jonkin verran rahaakin."
Maikkarin ohjelmia on nyt tallessa ihmisiän näkökulmasta jättimäinen määrä. Useimmat niistä ovat nauhoja, joiden soittaminenkin on ongelma, kun laitteita ei näille muinaisformaateille juuri ole. Ne ovat täynnä arkiston aarteita, joten rahaa niiden käyttöasteen parantamiseen kyllä kannattaa panna. Pelkään vain, että "jonkin verran" ei siihen riitä.
"SEA:n varasto" on takuuvarmasti paras säilytyspaikka kyseiselle aineistolle, jos ajatellaan sen säilymistä käyttökelpoisena - jos ne kaikki sitä enää ovat. Tämä säilyttäminen tuleville sukupolville on arkiston ykköstehtävä nyt ja aina. Elokuvan suhteen tässä on onnistuttu kohtuullisen hyvin, mutta työ ei lopu sielläkään.
Luettelemattomuus tarkoittanee tässä sitä, että joku ei ole naputellut näitä kymmeniä tuhansia nauhoja johonkin tiettyyn tietokantaan. Tässä on vähän tämmöistä naapurikammiosta huutamista. Eivät ne nyt tietenkään ihan sikin sokin ole Maikkarissakaan olleet ja dataakin sisällöistä löytyy - ei tosin napin painalluksella, kuten nykyään odotetaan.
Tietokannat ja luettelot ovat arkiston arkipäivää. Viimeisinä vuosikymmeninä arkistolaitos - en puhu vain yhdestä arkistosta - on ottanut huomiinsa lyhyessä ajassa miljoonia ja taas miljoonia dokumentteja - tekstejä, valokuvia, esineitä, nauhoja, filmejä jne. Niiden luomiseen on mennyt sukupolvia, sillä keruu on ulottunut kauas menneisyyteen.
Kaikissa suurissa arkistoissa tämän kaltaisen aineiston luettelointi on keskeinen työtehtävä. On totta, että sujuva käyttö vaatii ammattitaitoisen väen huolella tekemiä luetteloita. En tiedä, onko tämä rankka arkistodokumentaation tietokantaan naputtaminen monen sukupolven aineistosta yhden sukupolven tehtäväksi sopivan kokoinen. Moni ihminen ei pääse poistumaan koko työuransa aikana sen päätteen äärestä. Työ ei lopu koskaan. Lisäresursseja ei ole ollut kovin paljon tarjolla.
Siksi on omituista, jos annetaan ymmärtää, että tehtävä olisi tällaisen historiallisen aineiston kanssa helppo tai vaivaton. Ainakin siihen tarvitaan aikaa, resursseja ja aktiivisuutta. Arkisto ei ole "heti valmis".
Ranskassa radio- ja televisioarkisto INA - siitä nimi suomalaisellekin instituutiosta lienee peräisin- on perustanut nettipalvelun, jossa oli alkujaan 100 000 erilaista ohjelmaa vapaasti kuunneltavissa ja katsottavissa. Siinä on suomalaisillekin tavoitetta.
torstaina, joulukuuta 20, 2007
Valoa ja pimeää
Pimeä ja kylmä. Epäiltävän hyvä yhdistelmä, jos haluaa karkottaa minut.
Talvipäivänseisaus koettaa kuitenkin vasta lauantaina, klo 8:08 aamulla. Kuten Tuomaan usko oli heikoin, myös hänen päivänään auringonvalo on kaikkein lyhin. Ja kyllähän pimeässä on hyvä mietiskellä tomistisia. "En voi jatkaa ... kaikki mitä olen kirjoittanut vaikuttaa minusta kuin oljilta verrattuna siihen mitä olen nähnyt ja mitä minulle on paljastettu."
Tulkoon valkeus eli satakoon lunta. Kaupungin valoissa sekin auttaisi jo paljon.
Katselen pimeät päivät elokuvia ja kirjoitan joistakin. Eilen oli vuorossa Dome Karukosken uusin Tummien perhosten koti. Vahvaa draamaa ja ehdottomasti katsomisen arvoinen kasvatuslaitoskertomus Kekkosen ajalta. Tarinahan perustuu Leena Landerin romaaniin. Illalla katselin tuomarin vastuulla Pete Riskin ohjaaman Dark Floorsin trailerin. Ikäraja on sitten Lordi-leffan trailerille yksimielisellä päätöksellä tästedes K13.
Yöllä pimeyden sipaistessa kaksinverroin kirjoitin kahdesta venäläisestä elokuvasta katalogitekstin: palkkamurhaajasta kertova Bez (The Demon) ja siirtotyöläisistä Moskovassa herkästi kuvattu Moskva (Moscow). Molemmat katsomisen arvoisia kun ne tammikuussa DocPointissa esitetään, vaikkei Napolista olekaan kysymys.
Toissapäivänä näin Peter Lindholmin ohjaaman elokuvan Kolmistaan. Pidin siitäkin, vaikka arvosteluksi riittääkin tiivistää juoni: melodraamaa vai järkiavioliitto? Ihmissuhteissa siis liikutaan - odottelen innolla tästä eri sukupuolinäkökulmista tehtyjä kritiikkejä.
Kotimainen elokuva voi hyvin. Petri Kotwican Musta jää oli syksyn tapauksia, Lauri Törhösen Raja 1918 vielä enemmän, minun makuuni syksyn paras. Törhöseltä käyvät joukot ja yksilöt kuin tanssi eikä epookki petä. Bardy & Törhönen on parivaljakko, joka istuu hämmentävän hyvin yhteen. Rajasta pitäisi kirjoittaa enemmänkin. Se kertoo kuinka kovat arvot syntyivät Suomeen.
Talvipäivänseisaus koettaa kuitenkin vasta lauantaina, klo 8:08 aamulla. Kuten Tuomaan usko oli heikoin, myös hänen päivänään auringonvalo on kaikkein lyhin. Ja kyllähän pimeässä on hyvä mietiskellä tomistisia. "En voi jatkaa ... kaikki mitä olen kirjoittanut vaikuttaa minusta kuin oljilta verrattuna siihen mitä olen nähnyt ja mitä minulle on paljastettu."
Tulkoon valkeus eli satakoon lunta. Kaupungin valoissa sekin auttaisi jo paljon.
Katselen pimeät päivät elokuvia ja kirjoitan joistakin. Eilen oli vuorossa Dome Karukosken uusin Tummien perhosten koti. Vahvaa draamaa ja ehdottomasti katsomisen arvoinen kasvatuslaitoskertomus Kekkosen ajalta. Tarinahan perustuu Leena Landerin romaaniin. Illalla katselin tuomarin vastuulla Pete Riskin ohjaaman Dark Floorsin trailerin. Ikäraja on sitten Lordi-leffan trailerille yksimielisellä päätöksellä tästedes K13.
Yöllä pimeyden sipaistessa kaksinverroin kirjoitin kahdesta venäläisestä elokuvasta katalogitekstin: palkkamurhaajasta kertova Bez (The Demon) ja siirtotyöläisistä Moskovassa herkästi kuvattu Moskva (Moscow). Molemmat katsomisen arvoisia kun ne tammikuussa DocPointissa esitetään, vaikkei Napolista olekaan kysymys.
Toissapäivänä näin Peter Lindholmin ohjaaman elokuvan Kolmistaan. Pidin siitäkin, vaikka arvosteluksi riittääkin tiivistää juoni: melodraamaa vai järkiavioliitto? Ihmissuhteissa siis liikutaan - odottelen innolla tästä eri sukupuolinäkökulmista tehtyjä kritiikkejä.
Kotimainen elokuva voi hyvin. Petri Kotwican Musta jää oli syksyn tapauksia, Lauri Törhösen Raja 1918 vielä enemmän, minun makuuni syksyn paras. Törhöseltä käyvät joukot ja yksilöt kuin tanssi eikä epookki petä. Bardy & Törhönen on parivaljakko, joka istuu hämmentävän hyvin yhteen. Rajasta pitäisi kirjoittaa enemmänkin. Se kertoo kuinka kovat arvot syntyivät Suomeen.
keskiviikkona, joulukuuta 19, 2007
Joulun odotusta kiirehtiessä
No niin. Otetaas ihan rauhallisesti.
Jouluaattoon on vielä matkaa. Mutta kinkkua ei ole vielä hankittu. Entäs laatikot, tehdäänkö itse vai valmiina. Milloin muuten aloitat joulusiivouksen? Ostetaanko lahjoja. Vain lapsille? Eikö nyt kuitenkin? Jotain pientä. Kirjoja. Se Eagles-levy. Vai oliko se Led Zeppeliniä. Ja Simsejä lapsille, että niillä olisi videopelattavaa. Tietysti pehmeitä paketteja, olen uhkaillut huopatöppösillä. Onko niitä muuten enää olemassa?
Itselleni ostin 500 GT:n Buffalon. Se on sitten kovalevy, ei juomallinen GT. Mahtuu videopätkiä ja valokuvia. Onkos paljon rästitöitä ennen joulunpyhiä?
Vieraat ovat sentään varmistuneet. Osa tulee sunnuntaina, osa maanantaina. Mutta pitääkö sitten hankkia yksi kinkku vai kaksi. Molemmat harmaasuolattuja vai saako toinen punertaa. Tuoreena, ei pakasteesta. Kai ne vieraat tietää, ettei meillä ole kalaa. Joulutupakoita, eihän silloin niitä saa mistään.
Entäs se kuusi? Milloin ne tulee markkinoille, sillä ei meillä ole kirvestäkään eikä vakuutusta varkauteen. Ai, että lapsi sanoi, ettei kuusta tarvita. Viime vuonna se sanoi toisin päin, ja nyt meillä on kaikki kuusenkoristeet hankittuina. Ehkä se tietää, ettei se mahdu minnekään. Kyllä se kuusi on kiva, vaikka se pitäisi aina kiertää. Pitäähän tuo keskellä lattiaa aina kököttävä kuivaustelinekin, se joka on rikki ja romahtaa, ja tuo pölynimuri. Aiotko jättää senkin jouluksi tuohon?
Suklaata muuten on tarpeeksi ja marmeladia - sitä älä osta Pandaa, se ei maistu hyvälle. Voi kun ehtis levähtää. Mitä sinä hösäät, tule tänne sohvalle. En nyt ehdi, kun pitää. Mitä pitää? Pitää saada tämä valmiiksi, että ehtii huomenna pitää kiirettä.
Joo, minullakin on aamulla elokuva katsottava, ennen kuin menen elokuviin ja iltapäivällä lautakuntaan trailerivalitusta käsittelemään. No, onpa tosi hässäkkää. Minulla soi puhelin koko ajan, eikä ehdi yhteen kysymykseen vastata kun toinen jo hyökkää päälle.
Humanisteilla on hommia. Menisivät lakkoon joskus. Joululakkoon.
Ei hemmetissä. Onko meillä pukki tänä jouluna? Sitä pukiksi ehdi sitten. Halataan mieluummin nyt.
Jouluaattoon on vielä matkaa. Mutta kinkkua ei ole vielä hankittu. Entäs laatikot, tehdäänkö itse vai valmiina. Milloin muuten aloitat joulusiivouksen? Ostetaanko lahjoja. Vain lapsille? Eikö nyt kuitenkin? Jotain pientä. Kirjoja. Se Eagles-levy. Vai oliko se Led Zeppeliniä. Ja Simsejä lapsille, että niillä olisi videopelattavaa. Tietysti pehmeitä paketteja, olen uhkaillut huopatöppösillä. Onko niitä muuten enää olemassa?
Itselleni ostin 500 GT:n Buffalon. Se on sitten kovalevy, ei juomallinen GT. Mahtuu videopätkiä ja valokuvia. Onkos paljon rästitöitä ennen joulunpyhiä?
Vieraat ovat sentään varmistuneet. Osa tulee sunnuntaina, osa maanantaina. Mutta pitääkö sitten hankkia yksi kinkku vai kaksi. Molemmat harmaasuolattuja vai saako toinen punertaa. Tuoreena, ei pakasteesta. Kai ne vieraat tietää, ettei meillä ole kalaa. Joulutupakoita, eihän silloin niitä saa mistään.
Entäs se kuusi? Milloin ne tulee markkinoille, sillä ei meillä ole kirvestäkään eikä vakuutusta varkauteen. Ai, että lapsi sanoi, ettei kuusta tarvita. Viime vuonna se sanoi toisin päin, ja nyt meillä on kaikki kuusenkoristeet hankittuina. Ehkä se tietää, ettei se mahdu minnekään. Kyllä se kuusi on kiva, vaikka se pitäisi aina kiertää. Pitäähän tuo keskellä lattiaa aina kököttävä kuivaustelinekin, se joka on rikki ja romahtaa, ja tuo pölynimuri. Aiotko jättää senkin jouluksi tuohon?
Suklaata muuten on tarpeeksi ja marmeladia - sitä älä osta Pandaa, se ei maistu hyvälle. Voi kun ehtis levähtää. Mitä sinä hösäät, tule tänne sohvalle. En nyt ehdi, kun pitää. Mitä pitää? Pitää saada tämä valmiiksi, että ehtii huomenna pitää kiirettä.
Joo, minullakin on aamulla elokuva katsottava, ennen kuin menen elokuviin ja iltapäivällä lautakuntaan trailerivalitusta käsittelemään. No, onpa tosi hässäkkää. Minulla soi puhelin koko ajan, eikä ehdi yhteen kysymykseen vastata kun toinen jo hyökkää päälle.
Humanisteilla on hommia. Menisivät lakkoon joskus. Joululakkoon.
Ei hemmetissä. Onko meillä pukki tänä jouluna? Sitä pukiksi ehdi sitten. Halataan mieluummin nyt.
tiistaina, joulukuuta 18, 2007
Frutti di Tiberi
Olen yrittänyt turhaan etsiä Helsingin Sanomista sympaattista pientä kertomusta siitä, kun parikymmentä yhtiön huolella pikkaamaa bloggaria oli kutsuttu yritysvierailulle taloon, jonka nimeksi ehdotin aikoinaan "kuka-heittää-ensimmäisen-kiven". Myönnän että kaksoistornien tapahtumien jälkeen tuo nimi olisi ollut yhtä huono kuin pizzalistalla "Frutti di Tiberi".
Mutta ei ole juttuakaan näkynyt, enkä siis tiedä, ketkä kaikki siellä olivat. Ehkä se ei ole uutisen arvoinen asia. Läpinäkyvyyden lasitalon kannalta eniten huolestuttaa se, että talon emäntä ei ole asiasta omassa harvoin päivittyvässä blogissaan maininnut sanallakaan. Asiasta auenneet osallistujat ovat silti muistuttaneet linkata emännän blogiin varsin kiitettävästi. Siinä mielessä kaikki on siis ennallaan.
Kyse on päällisin puolin tyypillisestä "kunnanjohtajaesittelystä". Paitsi että tätä nimenomaista kuntaa tavataan sanoa imperiumiksi. Kunnalla on jäseniä, valtiolla kansalaisia ja imperiumilla alamaisia.
"Ei näissä esityksissä sinänsä mitään mullistavaa uutta ollut. Keskustelua ne kuitenkin herättivät, varsinkin jatkoseminaarissa Paino-baarissa, jonne illan isännät ja emännät eivät enää jatkaneet", Kari Haakana sanoo hajahuomioissaan. Yhteisiä julkilausumia ei kuitenkaan annettu.
Journalistina Haakana on tietysti konsernin miehiä jo työpaikkansa puolesta: "[...] voi olla, että idea HS.fi:stä yhteisöllisyyden rakentajana voi olla joillekin ihmisille huonosti sulava. Että pitääkö teidän tämäkin tehdä, eikö yhteisöllisyys voisi rakentua työkaluilla, jotka yhteisöllisyyttä halajavat itse ottavat käyttöön ja rakentavat. Mihin voi vastata että tietenkin voi rakentua ja rakentakaa vaan. Eihän sitä HS:n hakukonetta tarvitse blogiaan päästää kurkkimaan eikä blogia ole pakko liittää Sanoma Digitalin (joka, ihan nyt näin selvyyden vuoksi, ei ole sama asia kuin HS; itse asiassa Sanoma Digital on eri yhtiö kuin Sanoma Oy, jossa HS vaikuttaa) Blogilista.fi-palveluun."
Kun ottaa huomioon, että kutsujana toimi HS, ei tätä "eri yhtiö"-luonnetta tässä yhteydessä oikein arkijärjellä tavoita. Mieliä taivutellaan suopeiksi blogilistan yrityskaupoille, mutta mihin muuhun, kukaan ei tarkkaan tiedä. Vastaavia tilaisuuksia, joissa näkemyksiä täsmennetään, on varmaankin tulossa jo lähiaikoina.
Hs.fi bloggarien yhteisöllisyyden rakentajana on kuitenkin vielä enemmän kuin "Frutti di Tiberi" pizzalistalla. Bloggariluonne kun on enemmän mediakritiikkiä kuin perässähiihtoa. Mutta ehkä olen väärässä ja ylpeä siitä.
Medis näyttää tajunneen sen selkeimmin: "Kun ei kerran aina niitä heikkoja signaaleja tajua, niin pitää puhua vahvoista. Nyt kun HS:fi on kutsunut tärkeimmät bloggaajat kokoukseen niin on varmaan aika julistaa bloggauksen kuolema. Väitän että pelkästään tällaisen kokouksen pitäminen jo tappaa koko lajin." Blogistanin syysmasennuksen, sukupolvenvaihdoksen ja naamakirjallisen mediamurroksen aikana tämä on tietysti uhka.
Sujuvasanaisista bloggareista erityisesti Saara on ollut ärhäkkä yritysvierailuntapaus-analyysissaan: "Ärsytykseni puolestaan johtui siitä, että asioihin oli herätty vasta jälkijunassa, ja siitä, että kysymyksiä oli jätetty kysymättä ja että jälkeen päin on ajateltu heittää täyslaidallisia, muttei paikan päällä tietenkään. Lisäksi tänään erityisesti on ärsyttänyt se, että noita karkeloraportteja ei ilmeisimmin olisi saanut kritisoida. Kun et itse kerran ole tullut kutsutuksi, niin pidäpä turpasi kiinni tai minä kerron kaikille, kuinka kateellinen olet [...]"
Saaran monipolvisessa analyysissa puhutaan paljon rahasta.
On tietysti hauskaa miettiä, mitä raha merkitsee yksittäiselle bloggarille, mitä SanomaWSOY-konsernille.
Mitäkö mieltä minä olen? Tietysti samaa kuin iMitvit, jos siitä nyt joku saa selvää.
Mutta ei ole juttuakaan näkynyt, enkä siis tiedä, ketkä kaikki siellä olivat. Ehkä se ei ole uutisen arvoinen asia. Läpinäkyvyyden lasitalon kannalta eniten huolestuttaa se, että talon emäntä ei ole asiasta omassa harvoin päivittyvässä blogissaan maininnut sanallakaan. Asiasta auenneet osallistujat ovat silti muistuttaneet linkata emännän blogiin varsin kiitettävästi. Siinä mielessä kaikki on siis ennallaan.
Kyse on päällisin puolin tyypillisestä "kunnanjohtajaesittelystä". Paitsi että tätä nimenomaista kuntaa tavataan sanoa imperiumiksi. Kunnalla on jäseniä, valtiolla kansalaisia ja imperiumilla alamaisia.
"Ei näissä esityksissä sinänsä mitään mullistavaa uutta ollut. Keskustelua ne kuitenkin herättivät, varsinkin jatkoseminaarissa Paino-baarissa, jonne illan isännät ja emännät eivät enää jatkaneet", Kari Haakana sanoo hajahuomioissaan. Yhteisiä julkilausumia ei kuitenkaan annettu.
Journalistina Haakana on tietysti konsernin miehiä jo työpaikkansa puolesta: "[...] voi olla, että idea HS.fi:stä yhteisöllisyyden rakentajana voi olla joillekin ihmisille huonosti sulava. Että pitääkö teidän tämäkin tehdä, eikö yhteisöllisyys voisi rakentua työkaluilla, jotka yhteisöllisyyttä halajavat itse ottavat käyttöön ja rakentavat. Mihin voi vastata että tietenkin voi rakentua ja rakentakaa vaan. Eihän sitä HS:n hakukonetta tarvitse blogiaan päästää kurkkimaan eikä blogia ole pakko liittää Sanoma Digitalin (joka, ihan nyt näin selvyyden vuoksi, ei ole sama asia kuin HS; itse asiassa Sanoma Digital on eri yhtiö kuin Sanoma Oy, jossa HS vaikuttaa) Blogilista.fi-palveluun."
Kun ottaa huomioon, että kutsujana toimi HS, ei tätä "eri yhtiö"-luonnetta tässä yhteydessä oikein arkijärjellä tavoita. Mieliä taivutellaan suopeiksi blogilistan yrityskaupoille, mutta mihin muuhun, kukaan ei tarkkaan tiedä. Vastaavia tilaisuuksia, joissa näkemyksiä täsmennetään, on varmaankin tulossa jo lähiaikoina.
Hs.fi bloggarien yhteisöllisyyden rakentajana on kuitenkin vielä enemmän kuin "Frutti di Tiberi" pizzalistalla. Bloggariluonne kun on enemmän mediakritiikkiä kuin perässähiihtoa. Mutta ehkä olen väärässä ja ylpeä siitä.
Medis näyttää tajunneen sen selkeimmin: "Kun ei kerran aina niitä heikkoja signaaleja tajua, niin pitää puhua vahvoista. Nyt kun HS:fi on kutsunut tärkeimmät bloggaajat kokoukseen niin on varmaan aika julistaa bloggauksen kuolema. Väitän että pelkästään tällaisen kokouksen pitäminen jo tappaa koko lajin." Blogistanin syysmasennuksen, sukupolvenvaihdoksen ja naamakirjallisen mediamurroksen aikana tämä on tietysti uhka.
Sujuvasanaisista bloggareista erityisesti Saara on ollut ärhäkkä yritysvierailuntapaus-analyysissaan: "Ärsytykseni puolestaan johtui siitä, että asioihin oli herätty vasta jälkijunassa, ja siitä, että kysymyksiä oli jätetty kysymättä ja että jälkeen päin on ajateltu heittää täyslaidallisia, muttei paikan päällä tietenkään. Lisäksi tänään erityisesti on ärsyttänyt se, että noita karkeloraportteja ei ilmeisimmin olisi saanut kritisoida. Kun et itse kerran ole tullut kutsutuksi, niin pidäpä turpasi kiinni tai minä kerron kaikille, kuinka kateellinen olet [...]"
Saaran monipolvisessa analyysissa puhutaan paljon rahasta.
On tietysti hauskaa miettiä, mitä raha merkitsee yksittäiselle bloggarille, mitä SanomaWSOY-konsernille.
Mitäkö mieltä minä olen? Tietysti samaa kuin iMitvit, jos siitä nyt joku saa selvää.
maanantaina, joulukuuta 17, 2007
Antaa mennä kun on alamäki...
YleTeema on ollut parhaita televisiokanavia. Nyt kun kanavantappajaiset ovat käynnissä, on vaarana, että roska saastuttaa senkin.
Yle uutisoi populaarimusiikin siirtymisestä tukehtuneesta YleExtrasta YleTeemalle.
Teema ei kyllä monituntisia rockkonsertteja kaipaa.
Yle uutisoi populaarimusiikin siirtymisestä tukehtuneesta YleExtrasta YleTeemalle.
Teema ei kyllä monituntisia rockkonsertteja kaipaa.
sunnuntaina, joulukuuta 16, 2007
Blogimiitti ja elämä sen jälkeen
Janne on tiivistänyt hauskan blogimiitin sisällön tiiviiksi paketiksi. Kiitos kaikille keskustelukumppaneille mukavista hetkistä.
Mutta mitä tapahtuukaan Facebook-rintamalla?
5 event invitations
9 group invitations
1 friend game invitation
1 most creative people invitation
7 sunshine requests
1 (fluff)friends invitation
1 are you normal? invitation
1 shots invitation
1 youtube invitation
1 vampires invitation
1 personality request
1 political compass invitation
1 local picks invitation
1 which celebrity are invitation
1 bless you request
1 true or false? invitation
3 compare requests
3 good karma requests
1 just three words invitation
1 similarity test invitation
1 squeeze request
1 winter wonderland request
2 cute vs sexy invitations
1 growing gifts invitation
1 crowd cloud invitation
1 blackjack invitation
1 naughty or nice invitation
1 what band member are invitation
1 cat vs dog invitation
4 birthday calendar invitations
1 jigsaw puzzles invitation
2 i like you invitations
2 bush countdown clock invitations
1 johari window request
1 daily humor invitation
2 invitations
2 true match invitations
1 commemorate world ai invitation
1 oktoberfest invitation
1 good guys invitation
1 christmas music tree invitation
1 snowball fight request
5 likeness unrated invitations
1 where i've been invitation
1 hot potato request
1 friends recommend invitation
1 christmas tree invitation
2 warbook invitations
1 share the love invitation
1 are you interested? invitation
2 optical illusions requests
1 what instrument are invitation
1 how evil are you? invitation
3 perfect match invitations
1 who is online invitation
2 hotness requests
1 more friends invitation
1 slayers invitation
1 philosophers invitation
1 lesbian test invitation
2 brain game requests
1 daily lotto invitation
1 type of drunk? invitation
1 hatching eggs invitation
1 i kick you invitation
1 scoreme invitation
1 how will you die? invitation
1 freebee gifts invitation
1 adventcalendar invitation
3 snowman invitations
1 pirates vs. ninjas invitation
Mutta mitä tapahtuukaan Facebook-rintamalla?
5 event invitations
9 group invitations
1 friend game invitation
1 most creative people invitation
7 sunshine requests
1 (fluff)friends invitation
1 are you normal? invitation
1 shots invitation
1 youtube invitation
1 vampires invitation
1 personality request
1 political compass invitation
1 local picks invitation
1 which celebrity are invitation
1 bless you request
1 true or false? invitation
3 compare requests
3 good karma requests
1 just three words invitation
1 similarity test invitation
1 squeeze request
1 winter wonderland request
2 cute vs sexy invitations
1 growing gifts invitation
1 crowd cloud invitation
1 blackjack invitation
1 naughty or nice invitation
1 what band member are invitation
1 cat vs dog invitation
4 birthday calendar invitations
1 jigsaw puzzles invitation
2 i like you invitations
2 bush countdown clock invitations
1 johari window request
1 daily humor invitation
2 invitations
2 true match invitations
1 commemorate world ai invitation
1 oktoberfest invitation
1 good guys invitation
1 christmas music tree invitation
1 snowball fight request
5 likeness unrated invitations
1 where i've been invitation
1 hot potato request
1 friends recommend invitation
1 christmas tree invitation
2 warbook invitations
1 share the love invitation
1 are you interested? invitation
2 optical illusions requests
1 what instrument are invitation
1 how evil are you? invitation
3 perfect match invitations
1 who is online invitation
2 hotness requests
1 more friends invitation
1 slayers invitation
1 philosophers invitation
1 lesbian test invitation
2 brain game requests
1 daily lotto invitation
1 type of drunk? invitation
1 hatching eggs invitation
1 i kick you invitation
1 scoreme invitation
1 how will you die? invitation
1 freebee gifts invitation
1 adventcalendar invitation
3 snowman invitations
1 pirates vs. ninjas invitation
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)