Kinkkua, kinkkua on Bigas Lunan maanmainio filmi, mutta tänään uunissa on kypsynyt joulukinkku.
Ei se helppoa ole, kun on ensimmäistä kertaa tämä uuni paistokoneena, paistilämpömittari on hukassa, kinkkua uuniin pannessa lähtölämpötila liian matala. Mittari löytyi tuntien hakemisen jälkeen hämmentävää kyllä sieltä, missä sen pitikin olla. Tässä nähdään kuin epäjärjestyksessä voi olla hämmentävää järjestystä.
Kinkkukastike näyttäisi olevan hieman liian vaaleaa: käytin siihen ensimmäistä kertaa Dijonin sinappia. Katsotaan mitä perhe siitä pitää. Makeutta sain hieman omenamarmeladista - omenasosetta ei kukaan muistanut tietenkään ostaa. Kermaakaan ei ollut tarpeeksi. Näin se on. Lähetä äiti ja lapsi asialle ja juokse itse perässä.
Muutama aste vielä itse kinkkua - sellaista pientä 3,5 kiloista - kypsytetään, vähän alle 80 asteiseksi eli hieman ylikypsäksi. Sitten hieman vetäytymistä folioon käärittynä, ja lopuksi kuorrutus - taas Dijonin sinappia, ehkä ripaus hunajaa, hieman omenaa, mikä sivellään seoksena kinkkuun jääneeseen rasvapintaan. Päälle korppujauhoja. Isä jättää aina nahkan paikalleen eikä kuorruta, hyvin se käy niinkin, mutta pitää yrittää josko tuon oppisi. 250 astetta 10 minuuttia.
Kohta mässätään, kasvissyöjät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti