Onkohan Antti Majander fiksu?

Onkohan Helsingin Sanomien kirjallisuustoimittaja Antti Majander fiksu? Ei, jos suoraan sanon. Hän nimittäin otsikoi Hesarin (5.12.2005, C1) juttunsa: "Haluaakohan Paavo Lipponen olla fiksu?"

Tuollaista otsikkoa eduskunnan puhemiehestä eivät toimitussihteerit omien toimittajien hengentuotteille keksi, siksi sen täytyy olla toimittajan omasta kynästä. Otsikon hauskuushan on siinä, että kirjoittaja oikeasti ei pidä kohdettaan fiksuna. Ja se taas ei ole fiksua asiasisältönsä eikä edes kirjoitustyylinsä vuoksi. M.O.T.

Kyse on torstaina jaettavasta kirjallisuuden Finlandia-palkinnosta. Se on Suomen suurin, kirjoittajalleen ja ehdokkaiden kustannusyhtiölle taloudellisesti merkittävä tapahtuma. Antti Majander ilmoittaa suureellisesti palkinnon olevan jo jaetun: koska Anneli Toijalan romaanissa Merten takaa tulleet esiintyy sosiaalidemokraatti - Oskari Tokoi - positiivisessa valossa, valitsee palkinnosta yksin päättävä Lipponen sen. Muut ovat Majanderin mukaan Lipposelle poliittisesti sopimattomia ehdokkaita. Onko tämä fiksu tapa ajatella? Mielestäni toisen kerran ei.

Lipponen ei siis ole toimittajan mielestä fiksu, eikä siksi(kään) pysty kirjalliseen arviointiin, ja on vielä lisäksi kirjallisuuspalkinnon saajaa sääntöjen mukaan ihan itse valitessaan poliittisesti sokea ansionaan vain ja ainoastaan se, että hän on "Suomen suurin sosiaalidemokraatti" - se vertautunee Jorma Ojaharjun puheeseen Suomen suurimmasta kirjailijasta ("The biggest author in Finland").

Tämän kaiken jälkeen kirjallisuustoimittajan on perusteltava poliittisesti, miksi Risto Isomäen Sarasvatin hiekkaa on Lipposelle oikea valinta. Siis jos tämä kerrankin haluaisi olla fiksu, Majander sanoo. Sen verran fiksu kirjoittajakin on, ettei sano omaa ehdokastaan, mutta sen sijaan hän olisi voinut miettiä, onko kyse painostusyrityksestä. Ei tietenkään, sillä Hesarilla ja sen toimittajillahan ei ole valtaa ei niin missään. Mutta näkisin mielelläni toimittajan selittelemässä kirjoitustaan. Vähän niin kuin poliitikot joutuvat selittelemään omiaan.

Isomäki ja Toijala ovat molemmat fiksuja Kustannusyhtiö Tammen kirjailijoita. Sääli että heidän teoksensa joutuvat taka-alalle, kun joku vain yrittää olla "viksu". Mutta onkin vain nokkela.