tiistaina, joulukuuta 13, 2005

Tähdenvälejä

Nyt ei ehdi polkkaamaan, joten pistäkäämme pari tähdenväliä.

***

Nimimerkki Bioboy kertoi vuonna 1972 Kinolehdessä kuulleensa helsinkiläisen filmilaboratorion johtajalta, että tällä oli ollut kaksi vuotta palveluksessaan värinmäärittäjä, joka osoittautui värisokeaksi. Niin että ei kannata ihmetellä 1970-luvun alun filmejä joissa filmien värit ovat vähän niin ja näin, syy ei välttämättä ollut kuvaajassa eikä labbiksessakaan...

***

Samainen Bioboy kertoi myös Länsi-Saksassa käydystä armottomasta taistelusta elokuvan ja television välillä. Sen uusin uhri oli vuonna 1972 saksalainen filmiohjaaja, "jonka piti osallistua muutaman hyvännäköisen kimulin kanssa uusimman elokuvansa juhlaensi-iltaan, mutta ei voinut tehdä sitä, koska teatterinomistaja peruutti koko shown sillä perusteella, että televisiosta sattui tulemaan samana iltana sarjaohjelma, jota hän ja hänen vaimonsa halusivat ehdottomasti katsoa."

***

Ote Kinolehti 4/72 pääkirjoituksesta:
"Elokuvakontaktin tämänhetkisen ohjelmiston muodostaa luettelo N:o 2:n mukaan 72 lyhytelokuvaa, joista 50 on suomalaisia, 21 vietnamilaisia ja 1 länsisaksalainen. Kotimaisten elokuvien sisällön pääpaino on miltei poikkeuksetta vallitsevan yhteiskuntajärjestelmän väkivaltaiseen kaatamiseen tähtäävässä kiihotuksessa, ja ulkomaiset elokuvat palvelevat omaa niinikään selvästi julki tuotua tarkoitustaan."

[-- --]

"Elokuvakontakti ilmoittaa olevansa 'pieni, mutta jatkuvasti kasvava kanava, jota pitkin Yleisradion ja Mainos-TV:n yksipuolisesti porvarilliselle ohjelmapolitiikalle osoitetaan vaihtoehto'. Puuttumatta lähemmin radio- ja televisio-ohjelmien 'yksipuoliseen porvarillisuuteen' todettakoon vain, että vaihtoehdot ovat vapaan demokratian piirissä aina kannatettavia asioita, kunhan niiden kautta ei pyrittäisi lopulliseen yksiarvoisuuden olotilaan, missä valinnanmahdollisuudet ovat korkeintaan punainen ja punaisempi."

***

Pirkko Drisin palstallaan Asian vierestä Ruotsin filmitalon vihkiäisistä:
"Kuten tunnettua on pääministeri Olof Palmen loistavien puheitten salaisuutena hänen tehokas jalkatekniikkansa. Hän nimittäin hieroo oikean jalan varpailla vasemman jalan varpaita, siis t.s. seisoo jalka toisen päällä, vähän noinniinkuin lintallaan, niin että sääret muodostavat sellaisen ei maalivahdille sopivan kaarrokkeen. Kun hän sitten aloitti puheensa sieltä katonrajasta, sanoikin hän, että hänellä oli suorastaan teknillisiä vaikeuksia, koska hän aivan selvästi saattoi havaita, että 600 silmäparia tuijotti vain hänen varpaitaan. Rohkeana miehenä hän kuitenkin siirtyi omaan perusasentoonsa ja sai koko juhlayleisön varauksettomat suosionosoitukset."

***

Ei kommentteja: