Helsingin Sanomat mainostaa tänään saman konsernin tuotetta eli Blogilistaa koko sivun mainoksella (C1). Ehkä yllättävästi härskejä väitteitä on vain yksi, eikä sekään omassa epätarkkuudessaan ole väärin, vaan melkein sinne päin: kirjoittaja Esa Mäkinen sanoo, että Suomessa julkaistaan yli 14000 blogia.
Se on tietysti sellaisenaan tulos aika harhaanjohtavasta laskutoimituksesta, koska noin ajateltuna vain Blogilistalle kirjautuneet blogit ovat blogeja.
Todellinen luku on moninkertainen, joka sekin on tietysti yli 14 tuhatta. Tuskinpa lehti väitettään korjaa vaikka pitäisi.
Esa Mäkisen jutun positiivisena sisältönä on esitellä Blogilistan viisikymmentä suosituinta blogia. Niistä 27 on neuleblogeja. Siitä ei tarvinne sen enempää sanoa kuin todeta, että verkostoituminen kannataa.
Ehkä meidän muidenkin pitäisi. Jos me kaikki tilaisimme, ihan vain kannatuksen vuoksi, kaikki blogit, joissa esillä on kulttuuri- ja mediakritiikki, historia, elokuvat, taiteet, kirjallisuus jne., voisi lista näyttää toiselta. Miksi näin ei koskaan tapahdu, on sitten toinen juttu.
Tuumasta toimeen. Laittakaapa kommentteihin vinkkejä niistä blogeista, jotka pitäisi tässä salaliittotarkoituksessa tilata. Kolmensadan blogin listalla pääsemme jo aika pitkälle - jos tämän blogin lukijat toimisivat tässä mielessä yhdenmukaisesti, lista näyttäisi aivan toiselta. Tässäkin blogissa käy päivittäin yli kolmesataa lukijaa, joten organisointi on helppoa. Tilaamme Blogilistalta vain kaikki nuo esille tulleet 300 blogia.
Ehkä siitä tulisi jopa monipuolisempi. Mutta se on selvää, että neuleblogit ovat paikkansa listan kärjessä ansainneet.
Mutta Blogilistan kärkipään tulkitseminen blogosfääriksi ja sen yleiseksi olemukseksi, kuten Mäkinen tekee, on tietysti vähän kummallista. Eihän se kerro muusta kuin siitä, mikä on "suosituinta" netin ammattikäyttäjien parissa. Edellä kuvatulla salaliitolla homma näyttäisi ihan toiselta, eikä mikään olisi kuitenkaan muuttunut.
Mäkisen jutun nykyjournalismille tyypillinen negatiivinen pointti oli sen näkemys "kansalaisjournalismista". Siinä on kaikuja niistä ajoista, jolloin Helsingin Sanomien ja monen muunkin valtamedian toimittajan elämään kuului blogien vähättely ja mollaaminen. Strategia on muuttunut ja kuten dinosauruksilla on tapana, peliin tullaan myöhässä mutta suurella ryminällä. Itseluottamuksesta en osaa sanoa, mutta ei hyvältä näytä.
Mäkinen puhuu "teknolähetyssaarnaajista", jotka "povasivat blogeista haastajaa perinteiselle journalismille: sinnikkäät kansalaisjournalistit voisivat paljastaa ruohonjuuritasolla kaiken sen, mistä Yleisradion, STT:n ja Helsingin Sanomien kaltaiset valtamediat vaikenevat".
Mäkiseltä unohtuu kertoa vain se, kuka näin on sanonut ja missä. Paitsi että hän ei tietenkään halua kertoa sitä, voi takana piillä suurempikin ongelma. Hän ei tiedä sitä.
Kansalaisjournalismin henkinen vastustaminen - mitä tämmöinen aliarvioiva pilkkaaminen on - varsinkin näinä aikoina, jolloin journalistipalkinnot menevät 14-vuotiaille kansalaisille, on omituinen haaste, mutta se on ymmärrettävä journalisti-identiteetin kriisin kautta, kuten tämän kaltainen kritiikki yleensäkin. Toimittajat pelkäävät kuollakseen, mitä tulevaisuus heille tuo ja siksi he tarvitsevat tuulimyllyn, jota vastaan taistella.
Todellisuudessa blogit ja verkkokirjoittelu ovat haastaneet ja menneet sata kertaa perinteisen median ohi. Printtimedian painosten lasku kertoo sen yleisellä tasolla kuten sekin into, jolla nämä mediat ovat verkkoon tulossa. Kolmas näkyvä ilmiö on tämä blogien ostaminen osaksi printtimedian verkkoistumista.
Asennetasolla toimittajat ovat jo vuosikausia katselleet ohi sännänneiden verkkokirjoittajien ja -keskustelijoiden housun persuuksien paikkoja. Niin Mäkinenkin. Eräällä tavalla HS-toimittaja Unto Hämäläisen poliittisen blogin nimi on kuvaava: Perässähiihtäjä. Tämä ei ole mainion blogin kritiikkiä ja sanottakoon sekin, että termin kekkoslainen vivahde on hallussani.
Jos Blogilistan kärjen koostumuksesta haluaa tehdä jonkin johtopäätöksen, on mielestäni kiinnostavinta ajatella sitä suhteessa sanomalehtiin ja niiden journalismiin.
Blogilista kärjen blogit ovat täynnä asioita, teemoja ja ilmiöitä, joita journalismi ja sanomalehdet eivät käsittele. Ja sitähän kansalaisjournalismi pohjimmiltaan on.
Kansalaisjournalismin määrittely journalistisesti määritellyn sisällön kautta on mielestäni virhe: kyse ei ole kilpailusta, kuten pöljimmät toimittajat ajattelevat, vaan uusien asioiden keksimisestä, täydentämisestä, puutteiden ja virheiden korjaamisesta. Tässä mielessä neuleblogit ja arkipäivän kommentaarit ovat julkaisuina mitä mainioin kansalaisjournalismin muoto.
Se, että kansalaisjournalismi ajatellaan toimittajakunnan parissa vain nykyjournalismin stadardoidun sisällön kautta ja blogikirjoittaja rinnastetaan vain toimittajaan, on juuri sitä itseriittoisuutta, jota kenen tahansa kuukausipalkkalaisen nuhjaantuneeseen ajattelutapaan kuuluu. Sillä asenteella pärjää valtamediassa, mutta ei verkossa.
Tasokkaampaa ajattelua kuin Mäkisellä - jonka jutussa ei siis ole mitään vikaa - löytyy saman lehden Jussi Ahlrothilta. Käykää ihmeessä lukemassa. Klikkauksen se vain vaatii.
EDIT: Kari Haakana on kerännyt joukon bloggareiden kommentteja kirjoitukseensa.
29 kommenttia:
Vielä neljä vuotta sitten blogilistan tp 100 oli huomattavasti vähemmän viihteellinen, ja koko blogiskeneä saaattoi seurata blogilistan top-listan kautta. Nyt top-listalla on enää hyvin vähän relevantteja blogeja, vaikka ne entiset relevantit blogit eivät ole mihinkään hävinneet, tai jos ovat niin uusia entistä relevantimpia on tullut tilalle. Ongelma siis on pikemminkin blogilistaa kuin blogeja koskeva: aluskasvillisuus peittää blogilistalla alleen ne blogit joita kannattaa seurata. Ja kansalaisjournalistista keskustelua todella käydään näissä blogeissa, se ei vain enää näy blogilistalla.
Tämä ainakin pitäisi mielestäni kertoa tuon HS:n tämänpäiväisen jutun kirjoittajalle.
Omassa blogilistan käytössäni tämä näkyy esim. niin, että en enää vilkaisekaan top-listaa, vaan katson korkeintaan tuoreita tai käytän omia suosikkeja. Ja siltiokin on hyviä blogeja, jotka eivät valitettavasti ole blogilistalla. Ja hyvistä blogeista, joita päivitetään säännöllisesti ja joita seuraan jatkuvasti, on blogilistan top-listalla hyvin harva - vaikka monikin niistä kyllä oli siellä vielä nejä vuotta sitten.
Eli toistan vielä: tämä on enemmän blogilistan kuin blogien ongelma.
Listahan on todella kömpelö, kun sillä ei pääse haluamalleen listan sivulle muuten kuin yksi kerrallaan laahustamalla.
Totta on, että listan käytettävyys on yksipuolistumisen vuoksi heikentynyt.
Olen ymmärtänyt, että juuri tätä ollaan viilaamassa kuntoon. Lienenkö väärässä, kun arvaan, että markkinoille saapuvat kanavakohtaiset lista.
Jeps. Blogilistan käyttäminen todisteena blogien lukijamääristä on aika huteraa, sillä kuten sanoit, niin blogin pitää olla listattuna siellä ja, jotta mittari värähtäisi, pitäisi myös yleisön käyttää Blogilistaa.
Eipä silti. Laskettiinpa millätapaa tahansa, niin viihde varmasti hallitsee tilastoja. Mutta asiasisällön huonon jaman perusteleminen hömpän suosiolla ei liene silti kovin mielekästä.
Sanoit: "Eihän se kerro muusta kuin siitä, mikä on "suosituinta" netin ammattikäyttäjien parissa."
Hämäännyin nyt tuosta netin ammattikäyttäjästä? Jotenkin ammattikäyttäjä ja blogilista eivät sovi samaan lauseeseen... luulisin hevijuusereiden käyttävän jo eriluokan seurantavälineitä kuin Blogilistaa? ;)
Totta. Hieman alle kolmasosa tulee minullekin eri rss-lukijoiden kautta.
Mutta löytyykö kommentteja siihen, miksi "kulttuuri-ihmisten" verkostoituminen - esim. blogilistan tilaajiksi "oman alueen" blogien suosion nostamiseksi - on niin vaikeaa.
Olisiko tässä kulttuuri-ihmisillä vähän jotain sellaista kuin yksityisajattelua? Että minä nyt yksikseni mietiskelen?
En tiedä.
Sen lisäksi juuri tuo että mistä saa selville missä on mitäkin on hankalaa tällä erää.
Jos näitä sitä paitsi 300 tilaisi, niin pitäisikö ne ehtiä myös lukea?
Ongelma voi olla ajan puute.
Minusta nuo ihmisten suosikkilistat sivupalkissa ovat tällä erää paras tapa nähdä missä on kiinnostavia tapauksia.
Niitä luettaisiin tietenkin niin kuin ennenkin.
En ymmärrä tätä kansalaisjournalismipointtia ollenkaan. Ehkä tässä rangaistaan kaikkia bloggareita lukijoitten mieltymysten perusteella. Viihdettähän kaikki haluavat ja hyvä kun blogeista sitä saavat.
Mutta jos kansalaisjournalismia ei edes tunnisteta, miten voidaan väittää ettei sitä ole olemassa. Kyllä termit pitäisi määritellä, jos esittää yleispäteviä linjauksia kaikista blogeista ja tuhansista päivittäisistä päivityksistä.
Eihän kukaan etsi tai vaadi laajalevikkisistä viihde- ja juorulehdistäkään journalismia. Asiat saadaan tällä tavoin näyttämään miltä milloinkin halutaan. Ja tätä perinteisen median toimittajat haluavat. Blogilistallahan olisi nyt kaiken lisäksi kanavat mistä etsiä, jos vain haluaisi löytää yhteiskunnallista kantaaottavuutta, eikä esittää tälle "blogeissa ei ole koskaan mitään asiaa" -representaatiolle ontuvia perusteita pelkästään niiden suosituimpien seasta. Viihdelehdethän ne ovat myös suosituimpia, mutta eihän se tarkoita, ettei oikeaa journalismia silti olisi ja julkaistaisi paljonkin.
'Mutta löytyykö kommentteja siihen, miksi "kulttuuri-ihmisten" verkostoituminen - esim. blogilistan tilaajiksi "oman alueen" blogien suosion nostamiseksi - on niin vaikeaa.'
Olisikohan tuossa jossain määrin pulma sen "oman alueen" rajaamisessa. Kulttuuri kun on kovin laaja käsite ja alue. Varmaankin moni lukee oman alueensa blogeja.
Sinänsä tuo on mielenkiintoinen kysymys kahdesta näkökulmasta eli toistaalta 'verkostoitumisen' ideana ja toisaalta jonkun alueen painoarvon nostamisena. Verkostoitumiseksi tuo on hiukan passiivista, ehkä enemmänkin kyseessä olisi kampanja.
Onko tällaisilla blogilista.fi:n listoilla tulevaisuudessa enemmän painoarvoa, kun blogien merkitystä seurataan? Kas siinäpä pulma.
Kävin räiskimässä kolmisenkymmentä uutta kulttuuriaiheista blogia omiin suosikkeihini.
Aion niitä kyllä enemmänkin ruksia, mutta tämä siis pelkän kulttuuri-kategorian läpikäynnissä löytyneitä.
Tehkää tekin samoin!
Hmmm. Blogilista? Merkittävä osa sen luetteloimista blogeista on kuolleita - viimeisimmät merkinnät monesti jostain vuodelta 2005-2006 tai sitten blogi sisältää vain muutaman hassun tekstinpätkän.
Ja miten pitäisi suhtautua niihin blogisteihin, jotka vain kopioivat tai linkkaavat muualle?
Ja loppujen lopuksi - miten määritellä hyvä blogi - menee nyt offtopic, mutta mistä tunnistat itsellesi tärkeän blogin - on se vain aihevalinnasta kiinni??
Blogilistan "satunnainen blogi" arvonnassa aina silloin tällöin päätyy suljetulle ts. salasanan takana olevalle blogille.
Se ihmetyttää.
Eikö blogilistalta muka pääse pois?
Yllytettynä tilailin blogeja lisää minäkin.
Olet ihan oikeassa. Teillä työssäkäyvillä ei ole ehkä aikaa seurata sitä hienoa blogien kirjoa, jota löytyy nimenomaan KOKO blogilistalta.
Itse olen suosikkilistannut ties kuinka monta sataa blogia, vaikka en itseäni edellä olevia, en Sedistäkään. Luen kyllä ja "kiitän ja kumarran syvään". Minusta olisi mukavaa jos päälistalla, joka mielestäni on top-lista, olisi vipinää ja se vaihtuisi. Nyt se on sementoitu ikuisiksi ajoiksi. Olen myös moittinut tuota kömpelyyttä, että ei pääse luontevasti hyppäämällä katsomaan sivua 1601-1700.
Ihmetellä täytyy, että niin monet hirrveän hyvät blogit saavat vain muutaman listauksen. Ovatko ihmiset laiskoja, omaan napaansa tujottavia narsisteja?
Itse huomaan paljon kirjoittaessani, että kannattaisi myös kommentoida. Se olisi palkitsevaa myös siinä mielessä, että se tuo kävijöitä.
Joskus jutut kommenttikeskustelussa ovat tosin toivottomia, voivat olla kyllä kiinnostavia jos on patologisista asioista kiinnostunut.
Antelias asenne olisi kaikkien hyödyksi, nuukuus ja kitsaus synnyttää vain samaa tavaraa. Sanon tämän lähinnä itselleni opetukseksi.
Sedis Blogin tilaaminen listalta kuuluu yleissivistykseen. Myös Maalaiselle, jota kyllä olen tilannut jo vuosikaudet.Jos kerran luen niin tilaan. Onhan se samalla eräänlainen kiitos siitä, että blogi on olemassa. Eikä tuhoa luontoa.
Kun tilauksia alkaisi olla yli tuhat, ei yhden kahden tilauksen muutokset enää vaikuttaisi egoon. Minulla tämä aika onneksi on mennyt ohi. Mutta jo siksi hieman suuremmat kokonaisluvut parantaisivat (monen) elämänlaatua.
Blogilistasta sananen: olen itse sanoutunut irti listan tilastoseurannasta sen vuoksi, että lista on todella sementoitunut, niin kuin maalainen ylempänä sanoo. Se on menneen loiston muistomerkki, joka halutaan säilyttää muuttumattom ana, vaikka juna meni jo ja ajat muuttuivat. Blogilistaa rasittavat kuolleet sielut, jotka eivät poista tilauksiaan poistuttuaan blogimaailmasta tai lakattuaan lukemasta hetken hurmassa tilaamaansa TOP-listan blogia - tämä näkyy erityisesti kärkiblogien kohdalla, ja koskee niitä lukuisia blogeja, joissa tilaajamäärä sattaa olla puolta suurempi kuin lukijamäärä.
Olen ehdottanut Kehitysblogissa (koska se muuten alkaa kehittää?), että blogilista pitäisi ajaa alas, nollata tilanne, jotta saadaan tilanne reaaliseksi ja todellisuutta vastaavaksi. Nollasta aloittaminen saattaisi raikastaa koko blogimaailman ja ainakin tuoreuttaisi tilastot.
Mitä väliä Blogilistan TOP 100:lla on? En muista milloin viimeksi olisin sitä edes tutkinut. Mielenkiintoisia blogeja etsin hakemiston kautta tai sitten niitä löytyy seuraamieni blogien kautta. Ainut käyttötarkoitus Blogilistalle on omien suosikkien tilaaminen, jolloin näkee milloin jokin blogi on päivittynyt. Toisaalta jos blogi ei ole Blogilistalla, sitä ei käytännössä ole olemassa, koska sen seuraaminen on silloin liian hankalaa.
Jos Blogilistaa halutaan parantaa, niin sinne voisi tehdä automaattisen filtterin, joka poistaa blogin listalta jos sitä ei ole päivitetty yli 100 päivään. Päästäisiin eroon kuolleista blogeista.
Kuollut blogikin voi olla hyvä blogi. Osoitteethan muuttuvat ja jotkut blogit - varsinkin matkablogit - ovat projekteja.
Mutta ehkä jonkinlainen tägi olisi paikallaan niiden kohdalla, jotka eivät päivity. (Haamupäivittyminen on tietenkin tälle ongelma, vaikka pienempi kuin luulisi).
Blogilistaa käyttäviä on kerrotun mukaan 35000 eli 19000 enemmän kuin blogin kirjoittajia.
Kuinka paljon näistä on "kuolleita sieluja" vääristämässä tilastoja?
Tuo kanavoittaminen on ollut hyvä uudistus - tietysti kirjallisuuden, elokuvan ja muun kulttuurin erottaminen toisistaan luo myös rajoja, mutta sehän on siis kiinni siitä, mitä bloginpitäjä itse ilmoittaa sopivaksi kategoriakseen.
No Sedis on ainoa poikkeus periaatteesta. Ajattelin, että mitä useampi on samoilla lukemilla, sitä kiinnostavampaa, mutta onhan se totta, että poikkeuksia pitää olla.
Tuota, miten tämä laskutoimitus meni:
"Blogilistaa käyttäviä on kerrotun mukaan 35000 eli 19000 enemmän kuin blogin kirjoittajia."
Olen ajatellut, että mainitusta blogien määrästä 14 000 pitäisi vielä vähentää määrää saadakseen kirjoittajien määrän, koska monilla taitaa olla useita blogeja. Heittääkö ratas jossain kohdassa?
Heittää. Useammassakin.
"ei pääse luontevasti hyppäämällä katsomaan sivua 1601-1700."
Maalaiselle vinkki: mene linkkiin "Top-lista", klikkaa siellä linkkiä "Seuraavat sata". Selaimesi osoiterivillä lukee nyt:
"http://www.blogilista.fi/top.php?start=100"
Lisääpä ykkösen ja nollan väliin kutonen ja paina enteriä (tai millä tavalla selaimesi saa menemään haluttuun osoitteeseen). Ja kas, oletkin Top-listan sivulla, joka alkaa 1601. blogista.
Hmmm, tuo konsti toimii siis Blogilistallakin?
Hmm, ei avautunut.
Tarkoitin siis, että jos laskutoimituksesi mukaan kirjoittajia on 16 000 ja sumean logiikkani mukaan vähemmän kuin 14 000, niin mistä tulee tuo 16 000?
Kuolleet blogit ovat monesti tosiaan hyviä. Mm. itse aloin blogata aikoinaan Panuseni-blogin innoittamana, vaikka se oli jo silloin kuollut.
Toinen ehdotukseni Kehitysblogissa oli Kuolleitten blogien hautausmaa, josta voisi herätä myös eloon, mutta jonne joutuisi, jos blogissa ei tapahdu mitään pitkään aikaan (esimerkiksi vuosi). Olisi hauskaa vaellella Kuolleitten blogien hautuumaalla. Sinne kertyisi mittava aartehisto aikanaan antiikkisten blogien etsijöille.
Kervå
Totta vieköön se toimii! Eipä tiennyt Sediskään tätä. Jostakin muistojen lokeroista pilkottaa, että olenhan tämän joskus kuullut, mutten muistanut. Voisi tuo luvun vaihtamiskikka olla suoraan alapalkissa ja olisi hyvä olla ylhäälläkin samanlainen Mene...-sarja.
Saanko jatkaa vielä?
Tuon äskeisen logiikan mukaan menin luetuimmat listalla niin kauas kuin pääsi.10189 näyttäisi olevan ihan perättäisessä järjestyksessä viimeinen. Sen jälkeen on hyppäys ja järjestykseksi ilmoitetaan 10206. ja blogin nimi on Your Revolution is a joke.Viimeinen julkaisupäivä näyttää olevan tammikuun 24. Siinä on kai haamupäivitys, koska puhutaan viikon julkaistuista. Jos otetaan pois siis haamupäivitykset, onko tuossa yhdessä viikossa julkaistujen blogien määrä?
Pygmi: siis minulla heitti. Mutta niin vähän, etten ehtinyt kiireessä korjaamaan, kun ei sillä niin väliä ole.
35000-14000 on tietysti 21000. Sitä sitten lisää useamman blogin pitäjät.
Se on siis se kriittinen massa, jonka todellisesta olemassaolosta kannattaa olla tietoinen. Moniko heistä on aktiivinen? Mutta eikös siellä listalla sanota, että viikon välein pitää aktivoida, jotta luetuimmissa näkyisi. Eikös se koske myös tilauksia?
Maalainen: olen kyllä tuota Kerwån konstia käyttänyt joskus
"Se, että kansalaisjournalismi ajatellaan toimittajakunnan parissa vain nykyjournalismin stadardoidun sisällön kautta ja blogikirjoittaja rinnastetaan vain toimittajaan, on juuri sitä itseriittoisuutta, jota kenen tahansa kuukausipalkkalaisen nuhjaantuneeseen ajattelutapaan kuuluu. Sillä asenteella pärjää valtamediassa, mutta ei verkossa."
Jos olisin lukenut tämän pätkän ajoissa, minun ei olisi tarvinnut riehaantua kirjoittamaan omaa juttuani, koska noin minäkin olisin kirjoittanut, jos olisin fiksu ihminen.
Kulttuuriblogien tilausurakointi on kannatettava ajatus, käynkin heti napsimassa listalleni muutaman lisää, vaikka se vähän hankalaa onkin ja sen lukemisenkin kanssa on vähän niin ja näin.
Lähetä kommentti